Veritulppa on varsin yleinen vaiva − opi tunnistamaan oireet

Veritulppa eli laskimotukos muodostuu veren hyytyessä laskimossa. Tukos syntyy tavallisesti jalkaan ja on harvinaisempi muualla kehossa. Pohkeen tai reiden turvotus ja kipu ovat veritulpalle tyypillisiä oireita. Tässä tietopaketissa käsitellään veritulpan riskitekijöitä ja hoitoa sekä annetaan ohjeet tukoksen ennaltaehkäisyyn.

Sisällysluettelo

Varaa aika yleislääkärin vastaanotolle, jos tunnistat itselläsi veritulpalle tyypillisiä oireita. Veritulpan oireet vaihtelevat riippuen siitä, mihin tukos on syntynyt, mutta yksi yleinen veritulppaan viittaava oire on esimerkiksi pohkeen tai reiden turvotus ja kipu. Lääkäri voi määrätä tukoksen hoitoon sopivat lääkkeet ja antaa ohjeet mahdollisen tukisukan tai -sidoksen käyttöön. Voimakkaiden ja äkillisten oireiden, kuten hengenahdistuksen tai rintakivun, ilmaantuessa tulee hakeutua päivystyksellisesti lääkärin arvioon.

Mikä on veritulppa?

Veritulppa on verisuoneen muodostunut tukos, joka syntyy veren hyytyessä laskimossa. Muita nimiä tukokselle ovat laskimoveritulppa ja laskimotukos. Verenkiertoa häiritsevä tukos on varsin yleinen − noin 1−2 suomalaista tuhannesta saa veritulpan vuosittain. 
 
Alaraajoissa laskimoverenkierto on hitaampaa kuin muualla kehossa, minkä vuoksi alaraajat ovat alttiimpia hyytymille. Tukoksia muodostuukin pääosin alaraajoihin, ja ne ovat harvinaisempia yläraajoissa sekä pään, kaulan ja vatsan alueella. Veritulpan oireet ja tilanteen vakavuus riippuvat tukoksen koosta ja sijainnista. 
 
Laskimoiden lisäksi tukoksia voi syntyä myös valtimoissa. Taipumus tukoksiin voi lisätä riskiä sairastua valtimotauteihin, kuten sepelvaltimotautiin tai aivoverenkiertohäiriöön. Tässä tietopaketissa käsitellään laskimotukoksia, niiden oireita, hoitomuotoja ja ennaltaehkäisyä. 

Onko veritulppa vaarallinen?

Veritulpan vakavuus riippuu tukoksen koosta ja sijainnista. Tavallisesti tukos ei ole henkeä uhkaava, ja se paranee tehokkaasti lääkehoidolla. Pahimmassa tapauksessa veritulppa tai siitä irronnut kappale voi kuitenkin kulkeutua keuhkoihin ja aiheuttaa keuhkoveritulpan. Mikäli keuhkoihin kulkeutunut hyytymä on suurikokoinen ja hoitoon hakeutuminen viivästyy, tilanne voi olla hengenvaarallinen. 

 

Veritulppa − altistavat tekijät

Yleensä veritulpan muodostumiseen liittyy jokin alla olevista tekijöistä. Jos altistavia tekijöitä on useampi, tukosriski kasvaa merkittävästi.
 
Veritulpalle altistavia riskitekijöitä ovat:
 
  • aiemmin sairastettu laskimotukos tai keuhkoveritulppa
  • perintötekijät, erityisesti hyytymishäiriöt
  • syöpäsairaudet ja niihin liittyvät hoidot (sytostaatit, syöpähoidot, sädehoidot)
  • e-pillerit tai muu estrogeenihormonihoito
  • raskaus
  • monivamma (kun potilaalla on kaksi tai useampi hengenvaaran aiheuttavaa vammaa) 
  • lievä ja toistuva vamma esimerkiksi raajassa (kontaktiurheilulajit)
  • leikkaus- tai kipsihoitosuonikohjut
  • diabetes
  • vaikea ja pitkittynyt tulehdussairaus
  • sydämen vajaatoiminta
  • yli kolme vuorokautta kestänyt vuodelepo tai liikkumattomuus
  • yli kuusi tuntia kestänyt paikoillaan istuminen esimerkiksi lento- tai automatkalla
  • istumatyö
  • yli 60 vuoden ikä
  • ylipaino
  • rasvamaksa
  • tupakointi
  • nestehukka, joka johtuu esim. oksennus- tai ripulitaudista, pitkästä urheilusuorituksesta, kuumasta ilmasta tai kuumeesta.

 

Veritulppa − oireet

Veritulpan oireet vaihtelevat riippuen siitä, mihin tukos on syntynyt. Veritulppa voi olla myös täysin oireeton. 
 
Alaraajan laskimotukoksen oireita ovat pohkeen, reiden tai koko jalan turvotus, särky ja arkuus. Alue saattaa myös kuumottaa ja punoittaa. Lisäksi voi ilmaantua lämpöilyä ja suorituskyvyn laskua. 
 
Yläraajan laskimotukoksen oireita ovat olkapään tai olkavarren kipu sekä käden turvotus, kuumotus ja punotus. 
 
Keuhkoveritulpan oireita ovat hengenahdistus, rintakipu ja suorituskyvyn lasku. Oireet voivat olla äkillisiä tai pahentua vähitellen. Myös pitkään jatkunut yskä, kohonnut leposyke tai pyörtyminen saattavat viitata keuhkoveritulppaan. Äkillisten oireiden ilmaantuessa tulee hakeutua lääkärin arvioitavaksi viipymättä. 
 
Pään ja kaulan alueen veritulpan oireita ovat voimakas päänsärky, huimaus ja pahoinvointi. Kaulan alueella saattaa esiintyä myös turvotusta ja arkuutta. 
 
Vatsan alueen veritulpan oireita ovat voimakas vatsakipu ja pahoinvointi. Tavallisesti vatsan alueen veritulppaan viittaava vatsakipu pahenee vähitellen. Lisäksi voi ilmaantua oksentelua, ruokahaluttomuutta, suolen toiminnan häiriöitä ja turvotusta vatsan alueella.  

Veritulppa vai lihaskipu?

Joskus veritulpan oireita voi olla hankalaa erottaa tavallisesta lihaskivusta. Usein erona on kuitenkin se, että veritulpan oireet pahenevat, kun taas lihaskivun oireet helpottavat ajan kuluessa. Veritulppaan liittyvä kipu tuntuu tyypillisesti vain toispuoleisesti. Tasaisesti molemmissa jaloissa tuntuva kipu tai turvotus ei yleensä viittaa veritulppaan.

 

Tilaa Terveystalon uutiskirje

Oletko kiinnostunut terveemmästä elämästä?

Uutiskirjeemme tilaajana saat:

  • Lisää vinkkejä terveytesi ja hyvinvointisi tueksi
  • Tietoa ilmaisista webinaareistamme
  • Verkkokauppaamme −10 % alennuksen

Veritulppa − hoito

Laskimoveritulpan hoitoa varten lääkäri määrää hyytymistä estävän ja verta ohentavan lääkityksen. Hepariini on ruiskulla 1−2 kertaa päivässä annosteltava lääke, joka estää veren hyytymistä. Samaan aikaan käytetään suun kautta otettavaa verenohennuslääkettä. Vaikeissa tapauksissa saatetaan tarvita myös tukoksen liuotushoitoa. Lisäksi voidaan käyttää hoitosukkaa tai -sidosta, joka ehkäisee uuden tukoksen muodostumista. Hoitosukka tai -sidos asetetaan paikoilleen aamuisin ja poistetaan yön ajaksi. Tavallisesti laskimoveritulpan hoito onnistuu kotioloissa. 
 
Keuhkoveritulpan hoito aloitetaan sairaalassa. Vaikeissa tapauksissa tarvitaan liuotushoitoa ja tavallisesti myös muuta hoitoa tilanteen vakavuuden mukaan. Lisäksi keuhkoveritulpan hoidossa käytetään aina hyytymistä estävää hepariinilääkitystä ja verenohennuslääkitystä. 

 

Veritulpan ehkäisy

Helpoiten veritulppaa voi ehkäistä välttämällä pitkään istumista. Jos tiedossa on pitkä lentomatka, kannattaa pukeutua löysiin vaatteisiin ja hankkia tukosten muodostumista ehkäisevät kompressiosukat. Lennon aikana tulisi muistaa jaloitella sekä liikutella jalkoja ja erityisesti nilkkoja. Myös normaalia runsaampi veden juominen ja alkoholin välttäminen ovat avuksi tukosten ehkäisyssä pitkillä lentomatkoilla. 
 
Veritulpan riski voi olla kohonnut perinnöllisistä syistä, kuten hyytymishäiriön takia. Omaa perinnöllistä tukosriskiä voi selvittää kartoittamalla sukulaisten sairastamia laskimotukoksia. Mikäli suvussa on taipumusta veritulppien muodostumiselle, voi omaa tukosherkkyyttä selvittää hyytymistekijätutkimusten avulla. Jos veritulppa-alttius on kohonnut perinnöllisistä syistä, voidaan tukosten muodostumista ehkäistä vuosia kestävällä estohoidolla. 

Viisi vinkkiä veritulpan ehkäisyyn

  1. Käytä pitkillä lento- ja automatkoilla kompressiosukkia ja muista jaloitella aika ajoin. Veren saa kiertämään nilkkoja pumppaavilla liikkeillä. 
  2. Harrasta liikuntaa säännöllisesti ja vältä istumista. 
  3. Lopeta tupakointi. 
  4. Hoida tulehdustaudit mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. 
  5. Selvitä taipumus perinnölliselle tukosalttiudelle, ja kerro siitä hoitohenkilökunnalle joutuessasi sairaalahoitoon. 

Veritulppa − milloin lääkäriin?

Mikäli oireet viittaavat veritulppaan ja tukokselle altistavia riskitekijöitä on useita, kannattaa hakeutua lääkärin arvioitavaksi. Voimakkaiden ja äkillisten oireiden, kuten hengenahdistuksen tai rintakivun, ilmaantuessa tulee hakeutua päivystyksellisesti lääkärin arvioon.
 
Veritulpan mahdollisuutta voidaan tutkia verikokeella ja kuvantamistutkimuksilla. Veritulpan todennäköisyyden ollessa pieni, mahdollisuus veritulppaan voidaan sulkea pois D-dimeeri-verikoetutkimuksella. Verikoetta ei kuitenkaan voida hyödyntää leikkausten jälkeen tai raskaana oleville, koska silloin D-dimeeriarvo nousee muutenkin. On myös huomioitava, että mitä vanhempi potilas on, sen epäluotettavampi D-dimeeri-tutkimus on. Jos tukoksen todennäköisyys on suuri, päädytään usein suoraan kuvantamistutkimukseen. Laskimotukos todetaan tavallisesti kaikukuvauksella ja keuhkoveritulppa tietokonetomografialla

Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat tietopaketit: