Vatsahaavan aiheuttaja on useimmiten helikobakteeri tai tulehduskipulääkkeiden liiallinen käyttö
6.6.2022
Vatsahaava on limakalvon vaurio mahalaukussa tai pohjukaissuolessa. Vatsahaava todetaan gastroskopian eli mahalaukun tähystyksen avulla. Tässä tietopaketissa kerrotaan vatsahaavan aiheuttajista, oireista ja hoidosta.
Lääkäriin on hakeuduttava välittömästi, mikäli esiintyy äkillistä, kovaa kipua rintakehällä tai ylävatsalla, verioksentelua tai mustia ulosteita ilman selkeää syytä. Jos vatsakivut jatkuvat tai niihin liittyy pahoinvointia tai oksentelua, on syytä hakeutua lääkäriin viiveettä.
Sisällysluettelo
Vatsahaava
Vatsahaava eli ulkustauti on mahalaukun limakalvon pinnalle syntynyt haavauma. Haavauma syntyy, kun vatsalaukkua suojaava limakerros heikkenee ja vatsalaukussa olevat suolahapot ja ruuansulatusentsyymit pääsevät syövyttämään limakerroksen alla olevaa limakalvoa. Vatsahaava voi syntyä vatsalaukun lisäksi myös pohjukaissuoleen, joka on vatsalaukun ja ohutsuolen välinen suoliston osa.
Vatsahaava ei ole sama asia kuin vatsatulehdus. Vatsatulehdus eli gastriitti aiheuttaa vatsalaukun limakalvoille pinnallisempia syöpymiä kuin vatsahaava. Hoitamaton vatsatulehdus voi kuitenkin ajan myötä kehittyä joskus vatsahaavaksi.
Mikä aiheuttaa vatsahaavan?
Vatsatulehduksen ja vatsahaavan yleisin aiheuttaja on helikobakteerin aikaansaama tulehdus vatsalaukun limakalvolla. On arvioitu, että noin puolelle helikobakteerin kantajista kehittyy vatsatulehdus ja viidesosalle vatsahaava.
Toinen yleinen vatsahaavan aiheuttaja on tulehduskipulääkkeiden, Suomessa tavallisimmin ibuprofeiinin käyttö. Tulehduskipulääkkeiden suhteellinen osuus vatsahaavan aiheuttajana on kasvanut helikobakteerin harvinaistumisen myötä. Vatsahaavan syntyä pyritään pienentämään riskipotilailla yhdistämällä pidempiaikaiseen tulehduskipulääkkeiden käyttöön happolääkitys eli niin sanottu vatsansuojalääkitys. Jos helikobakteeria kantava henkilö joutuu käyttämään joko tulehduskipulääkkeitä, kortisonia tai veren hyytymistä estäviä lääkkeitä, riski saada vuotava tai puhjennut vatsahaava kasvaa.
Helikobakteerin ja tulehduskipulääkkeiden lisäksi harvinaisempi mahalaukun syöpä ilmenee yleensä mahalaukun haavana.
Vatsahaavan oireet
Vatsahaavan yleisin oire on ylävatsan keskiosassa tuntuva kipu, joka on jäytävää tai polttavaa. Kipu voi säteillä selkään tai joskus jopa hartioihin asti. Ylävatsakipua esiintyy usein öisin vatsan ollessa tyhjä. Syöminen helpottaa kipua. Vatsahaavan yhteydessä saattaa esiintyä myös oksentelua. Oireet ja niiden voimakkuus vaihtelee tapauksen mukaan. Vatsahaavan lievempi muoto mahalaukun limakalvopinnan tulehdus saattaa olla myös täysin oireeton.
Vuotavan vatsahaavan oireina ovat verioksennukset tai tummat, tervamaiset ulosteet. Vatsahaava voi alkaa vuotaa, jos vatsan tai pohjukaissuolen seinämään syöpynyt haavauma vaurioittaa verisuonia. Harvinaisemmissa tapauksissa vatsahaava voi aiheuttaa jopa vatsan seinän puhkeamisen. Puhjennut vatsahaava aiheuttaa äkillistä, voimistuvaa ja jatkuvaa kipua ylävatsassa. Jos oireet viittaavat vuotavaan tai puhjenneeseen vatsahaavaan, hoitoon on syytä hakeutua välittömästi.
Pitkäaikaiset ylävatsavaivat eli dyspepsiat ovat yleisiä. Puolet ylävatsaoireista on niin sanottuja toiminnallisia häiriöitä kuten ruuansulatusvaivoja ja närästystä. Ylävatsavaivojen yleisyyden takia pelkästään kivun luonteen perusteella vatsahaavaa ei voida erottaa muista ylävatsakipua aiheuttavista vaivoista. On arvioitu, että kolmannes ylävatsaoireista on refluksitaudin aiheuttamia ja vain noin kuudesosa ylävatsakivuista johtuu vatsahaavasta.
Vatsahaavan toteaminen
Vatsahaava todetaan gastroskopian eli mahalaukun tähystyksen avulla. Tähystyksessä lääkäri pystyy toteamaan limakalvon haavauman. Samalla otetaan koepala, josta tulehdus voidaan todeta. Myös helikobakteeri voidaan tutkia koepalasta tai tähystyksen yhteydessä otettavalla pikatestillä. Koepalan avulla voidaan poissulkea myös vatsasyövän mahdollisuus.
Vatsahaavan hoito
Jos vatsahaavan aiheuttaja on helikobakteeri, ensisijainen hoito on aina helikobakteerin häätäminen lääkekuurin avulla. Häätöhoidon aikana on tärkeää pidättäytyä tupakoinnista ja tulehduskipulääkkeiden käytöstä.
Kehittyneen lääkehoidon ansiosta vatsahaavan leikkaushoitoon päädytään vain poikkeustapauksissa, kuten vuotavan tai äkillisesti puhjenneen vatsahaavan kohdalla.
Mikä on helikobakteeri?
Helikobakteeri on mahalaukun limakalvon pinnalla elävä bakteeri. Helikobakteeri-infektio saadaan yleensä lapsuudessa, ja se kroonistuu lähes aina eli se aiheuttaa niin sanotun kroonisen mahatulehduksen. Helikobakteerin tartuntatapa ei ole täysin tiedossa, mutta todennäköisesti tartunta tapahtuu varhaislapsuudessa perheenjäsenen kautta sylkikontaktin välityksellä tai esimerkiksi välillisesti pulauttelun tai oksennuksen kautta.
Helikobakteeri-infektio on maailmanlaajuisesti yleinen, mutta sen esiintyvyys länsimaissa vähentyy koko ajan korkea hygieniatason ansiosta. Nykypäivänä arviolta noin kymmenen prosenttia Suomessa syntyvistä lapsista saa helikobakteerin, kun taas vanhemmalla ikäluokalla helikobakteeria löytyy noin puolella. Sen sijaan kehittyvien maiden aikuisista 80 prosenttia on tälläkin hetkellä helikobakteerin kantajia.
On arvioitu, että noin puolelle helikobakteerin kantajista kehittyy mahalaukun tulehdus ja viidesosalle vatsahaava. Helikobakteerin onnistunut häätäminen estää vatsahaavan uusiutumisen.
Vatsahaavan lisäksi hoitamattoman helikobakteerin pitkäaikaisseurauksia voivat olla myös atrofinen gastriitti eli hapoton maha, pernisiöösi anemia ja kohonnut vatsasyöpäriski. Atrofinen gastriitti tarkoittaa vatsan suolahappotuotannon hiipumista. Joskus hapoton vatsa voi olla yhteydessä B12-vitamiinin puutokseen. B12-vitamiinin puutos voi puolestaan johtaa hitaasti kehittyvään pernisiöösiin anemiaan. Jos helikobakteeri saa majailla vuosikausia hapottomassa mahassa, riski sairastua vatsasyöpään kasvaa.
Miten helikobakteeri oireilee?
Krooninen helikobakteeri-infektio on useimmiten oireeton. Oireita ilmenee vasta komplikaatioiden, kuten mahalaukun tai pohjukaissuolen haavan yhteydessä.
Helikobakteerin toteaminen
Helikobakteerin voi todeta useammallakin eri tavalla. Yleisimmät ja helpoimmin toteutettavat tutkimukset ovat ulostetesti, hengitystesti ja verinäytteestä tehtävä vasta-ainetutkimus. Joskus helikobakteerin toteamiseen tarvitaan gastroskopian eli mahalaukun tähystyksen yhteydessä otettavia koepaloja. Lääkäri arvioi tapauskohtaisesti mitä diagnosoimistapaa kulloinkin käytetään.
Helikobakteerin toteamisessa käytettävät tutkimukset:
- ulostetesti
- helikobakteerin hengitystesti
- verikoe, josta tutkitaan helikobakteerin vasta-aineet
- gastroskopia
Helikobakteeri on usein oireeton. Helikobakteerin tutkiminen on kuitenkin aiheellista ylävatsakipuja aiheuttavan syyn selvittämisessä ainakin sellaisissa tapauksissa, jossa henkilö käyttää tulehduskipulääkkeitä, kortisonia tai veren hyytymistä estäviä lääkkeitä. Tällöin on suurentunut riski saada vatsahaava.
Helikobakteerin hoito
Helikobakteeri häädetään kolmea tai neljää eri lääkettä sisältävällä lääkekuurilla. Samaan aikaan otetaan kahta tai kolmea eri antibioottia sekä vatsahapon eritystä estävää lääkettä. Lääkekuurin kesto on 7−14 vuorokautta. Häätöhoidon aikana tulisi pidättäytyä tupakoinnista, sillä tupakointi heikentää hoitotulosta.
Häätöhoidon tulos tarkastetaan aikaisintaan kuukauden kuluttua lääkekuurin päättymisestä. Ensimmäinen häätöhoito onnistuu 80 prosentissa helikobakteeritapauksista. Häätöhoito voidaan tarpeen mukaan uusia tai tehdä bakteerin herkkyyden määritelmä ulostenäytteestä ja suunnata hoito tutkitun herkkyysmäärityksen mukaan.
Helikobakteeri voidaan joskus havaita laboratoriokokeiden sivulöydöksenä. Oireetonkin helikobakteeri on tärkeä hoitaa pois, koska pitkittynyt helikobakteeri-infektio lisää aina vatsahaavan ja mahdollisesti myös hapottoman mahan, pernisiöösin anemian ja vatsasyövän riskiä.
Jos henkilöllä on todettu vatsahaava, helikobakteeri-infektio hoidetaan poikkeuksetta. Myös toiminnallisissa ylävatsavaivoissa eli dyspepsioissa helikobakteerin häätöä suositellaan vahvasti. Ylävatsavaivojen syyt voivat kuitenkin olla moninaisia eikä helikobakteerin häätö aina poista oireilua.
Gastroskopia
Gastroskopia eli mahalaukun tähystystutkimus on gastroenterologian alan tärkeimpiä tutkimuksia. Gastroskopian avulla tutkitaan muun muassa erilaisia ylävatsan alueen oireita, pitkittyneitä ruokatorven refluksioireita ja keliakiaa. Gastroskopia tehdään taipuisalla tähystimellä, joka viedään nielun ja ruokatorven kautta mahalaukkuun ja pohjukaissuoleen. Tähystyksen aikana otetaan yleensä myös koepaloja, jotka tutkitaan laboratoriossa.
Tähystysten ohella vatsan alueen sairauksien selvittämisessä ja seurannassa käytetään myös verikokeita sekä vatsan alueen ultraääni- tai magneettikuvausta. Tarvittaessa gastroenterologi ohjaa potilaan leikkaushoitoon tai lisätutkimuksiin.
Milloin lääkäriin?
Lääkäriin on hakeuduttava välittömästi, mikäli esiintyy äkillistä, kovaa kipua rintakehällä tai ylävatsalla, verioksentelua tai mustia ulosteita ilman selkeää syytä. Jos vatsakivut jatkuvat tai niihin liittyy pahoinvointia tai oksentelua, on syytä hakeutua lääkäriin viiveettä.