Touretten oireyhtymä on neurologinen häiriö, jonka tunnusomainen piirre ovat tic-oireet
31.1.2022 | Päivitetty 9.2.2024
Asiantuntija Emilia Tauriala, neurologian erikoislääkäri
Touretten oireyhtymään ei ole parannuskeinoa, mutta sen oireita voidaan lievittää ja helpottaa kognitiivisella käyttäytymisterapialla, neuropsykiatrisella valmennuksella sekä lääkityksellä. Tässä tietopaketissa käsitellään Touretten syndrooman oireita, syitä ja hoitomenetelmiä.
Aikuisilla esiintyvää Touretten syndroomaa tutkii neuropsykiatriaan erikoistunut psykiatri tai neurologi. Lapsilla lastenpsykiatri tai tapauskohtaisesti myös lastenlääkäri- tai neurologi.
Sisällysluettelo
Mikä on Touretten oireyhtymä ja mistä se johtuu?
Touretten oireyhtymä (Touretten syndrooma, TS) on lapsuudessa alkava neurologinen häiriö, jolle ovat ominaista äkilliset ja hallitsemattomat liikkeet ja äännähdykset Oireet vaihtelevat silmien räpyttelystä, yskimisestä ja nykimisestä monimuotoisiin, koko kehon laajuisiin liikkeisiin ja esimerkiksi yskähtelyyn, viheltelyyn tai huudahduksiin. Jos oirekuvassa esiintyy pelkästään motorisia tic-oireita, puhutaan nykimishäiriöstä.
Touretten oireyhtymän tarkkaa aiheuttajaa ei tiedetä. Sen uskotaan syntyvän geenien ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta, ja sen yleisyydeksi on arvioitu 0,5 % väestöstä. Taipumus tic-oireisiin voi kulkea suvussa, mutta yksittäistä aiheuttajageeniä ei ole tunnistettu. Ympäristötekijöistä esimerkiksi raskaudenaikainen tupakointi nostaa Touretten oireyhtymän riskiä.
Stressi ja kuormittavat tilanteet voivat laukaista häiriön tai vaikeuttaa jo aiemmin ilmenneitä oireita. Sukupuolella on vaikutusta oireiden esiintyvyyteen. Touretten oireyhtymää esiintyy pojilla noin 3–10 kertaa useammin kuin tytöillä.
Oireyhtymään liittyy usein muitakin neuropsykiatrisia häiriöitä, joista yleisimmät ovat tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö (ADHD), pakko-oireinen häiriö (OCD) ja unihäiriöt.
Touretten oireyhtymä ei rappeuta elimistöä tai muuta kehoa, eikä se vaikuta henkilön älyllisiin kykyihin tai muistiin. Oireyhtymää sairastava henkilö voi kuitenkin joutua kohtaamaan sosiaalisia haasteita ja ennakkoluuloja muilta ihmisiltä. Tietoisuus sairaudesta on lisääntynyt, minkä seurauksena oireyhtymästä kärsiviä ymmärretään paremmin.
Touretten syndrooman oireet
Touretten syndrooman oireet alkavat ennen 18 vuoden ikää, tyypillisesti 5–11-vuotiaana, ja ovat vaikeimmillaan 10–11-vuotiaana. Oireet voivat olla hyvinkin erilaisia yksilöiden välillä ja vaihtelua lievistä ja harmittomista selvästi haittaaviin ja sosiaalisesti häiritseviin oireisiin.
Tic-oireet
Touretten oireyhtymän keskeisimpiin oireisiin kuuluvat nykimisoireet eli tic-oireet. Tic-oireet ovat äkillisiä, tahattomia ja toistuvia liikkeitä (motoriset tic-oireet) tai äännähdyksiä (äänelliset tic-oireet). Oireet voivat ilmetä sarjoittain tai yksittäin ja esiintyä useita kertoja päivässä.
Sekä motoriset että äänelliset tic-oireet luokitellaan yksinkertaisiin ja monimuotoisiin oireisiin.
Yksinkertaiset motoriset tic-oireet ovat yhden lihaksen tai lihasryhmän tuottamia äkkinäisiä ja lyhytkestoisia liikkeitä, kuten:
- irvistelyä
- nenän nyrpistelyä
- silmien räpyttelyä
- kulmakarvojen kohottelua
Monimuotoiset motoriset tic-oireet ovat useampien lihasryhmien tuottamia äkkinäisiä ja koordinoituja liikesarjoja, kuten:
- hyppimistä
- taputtelua
- jalkojen potkimista
- toisten henkilöiden liikkeiden matkimista
Yksinkertaisia äänellisiä tic-oireita ovat esimerkiksi:
- yskähtely
- rykiminen
- huokailu
- maiskutus
Monimuotoisia äänellisiä tic-oireet ovat esimerkiksi:
- kiroilu
- sanojen tai lausahduksien jatkuva toisto
- muiden henkilöiden sanojen matkiminen
Motoristen ja äänellisten tic-oireiden yhdistelmät
Tic-oireet voivat ilmetä myös rituaalimaisina yhdistelminä. Henkilöllä voi olla nykimisoireista koostuva sarja, joka toistuu useasti. Sarja voi alkaa esimerkiksi silmien räpyttelyllä, jota seuraa kirosanan huutaminen ja yskähtely.
Mistä tic-oireet johtuvat?
Tic-oireiden tarkkaa aiheuttajaa ei tiedetä. Nykykäsityksen mukaan muutokset liikkumista säätelevissä aivojen osissa olisivat osasyynä oireiden ilmenemiseen. Dopamiinilla on keskeinen rooli liikkeiden säätelyssä. Tutkimuksissa onkin havaittu aivojen dopamiinin liika- ja vajaatoimintaa Tourettea sairastavien keskuudessa.
Tic-oireet lapsella
Tic-oireet ovat tavallisia lapsuudessa, eivätkä ne ole aina merkki Touretten oireyhtymästä. Yleisimpiä tic-oireita lapsella ovat äännähdykset, silmien räpyttely ja lihasten nykiminen. Arviolta 20 prosentilla lapsista on ohimeneviä tic-oireita, jotka alkavat yleensä 4–6 vuoden iässä. Oireet pahenevat useimmiten stressaavissa tai jännittävissä tilanteissa ja helpottuvat, kun olotila on rauhallinen tai keskittynyt.
Nykimishäiriöt
Nykimishäiriöt voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin: väliaikaiseen, pitkäaikaiseen ja Touretten oireyhtymään. Touretten oireyhtymä on nykimishäiriöiden vaikein muoto. Nykimishäiriöstä voidaan puhua, kun tic-oireita on esiintynyt useita kertoja päivässä vähintään kuukauden ajan.
Väliaikainen nykimishäiriö
Väliaikainen nykimishäiriö on lasten yleisin nykimishäiriö. Häiriöstä voidaan puhua, kun tic-oireet ovat kestäneet vähintään kuukauden, mutta alle vuoden ajan ja sen jälkeen loppuneet. Oireet voivat olla äänellisiä, motorisia tai molempia.
Pitkäaikainen nykimishäiriö
Pitkäaikainen nykimishäiriö on tila, jossa tic-oireet ovat kestäneet yli vuoden. Oireet ilmenevät äänellisinä tai motorisina, mutta eivät molempina.
Touretten oireyhtymä
Touretten oireyhtymästä puhutaan, kun henkilöllä esiintyy useampia motorisia oireita ja vähintään yhtä äänellistä nykimisoiretta yli vuoden ajan.
Tic-oireiden helpottaminen
Tic-oireet eivät ole täysin parannettavissa, mutta niitä voidaan yrittää helpottaa eri menetelmillä.
Stressinhallinta
Stressinhallinnan ja rentoutumisen opettelusta voi olla apua tic-oireiden lievittämisessä. Opettelu voi sisältää erilaisia rentoutumistekniikoita, kuten syvähengitystä ja progressiivista rentoutusta. Progressiivinen rentoutus on harjoitusmuoto, jonka aikana kehonosia jännitetään ja rentoutetaan vuorotellen.
Oireiden hallitsemiseksi voidaan myös opetella tunnistamaan stressitilanteita ja välttämään niitä mahdollisuuksien mukaan.
Lue lisää: Stressinhallinta ja -ennaltaehkäisy
Kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT)
Kognitiivinen käyttäytymisterapia voi auttaa muuttamaan henkilön ajattelutapaa ja reagointia tic-oireisiin. Terapian tavoitteena on auttaa löytämään psyykkistä hyvinvointia vahvistavia ajattelu- ja käyttäytymistapoja.
Lue lisää: Kognitiivinen käyttäytymisterapia
Vertaistuki ja puhuminen
Touretten oireyhtymää sairastavat lapset voivat kokea kiusaamista tai häirintää ikätovereiltansa, mikä voi johtaa sosiaalisiin ongelmiin ja sen myötä vaikuttaa lapsen itsetuntoon. Lapsia tulisi rohkaista puhumaan aikuiselle, mikäli he kokevat syrjintää tai kiusaamista tic-oireidensa vuoksi.
Suomen Tourette- ja OCD-yhdistys ylläpitää vertaistukiryhmiä ympäri Suomea, joista on mahdollista saada lisää tietoa ja vertaistukea elämään tic-oireiden kanssa.
Milloin lääkäriin?
Tic-oireet eivät välttämättä tarvitse aina hoitoa. Mikäli oireet häiritsevät arkielämää, yhteydenotto lääkäriin on suositeltavaa. Hoidon tavoitteena on tic-oireiden helpottaminen, hallinta ja yksilön sujuva toiminta arkielämässä.
Hoidossa voidaan käyttää apuna lääkitystä, kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja neuropsykiatrista valmennusta, jos tic-oireet aiheuttavat sosiaalisia haittoja. Lääkityksen avulla voidaan hallita tic-oireita, niin etteivät ne välttämättä laukea yhtä helposti kuin ilman lääkehoitoa. Lääkitys ei kuitenkaan poistaa tic-oireita kokonaan.
Hoito on aina yksilöllistä, ja sen suunnittelu kuuluu asiaan perehtyneelle erikoislääkärille.
neurologian erikoislääkäri
Asiantuntijana tässä artikkelissa toimi neurologian erikoislääkäri Emilia Tauriala.