Silmätulehdus on usein flunssan tai allergian yhteydessä esiintyvä vaiva
28.12.2021
Silmätulehdus on tavallinen vaiva flunssa- ja allergiakaudella, jolloin tulehdus voi oireilla esimerkiksi silmien punoituksena, rähmäisyytenä tai silmäluomien turvotuksena. Ylähengitystieinfektion tai allergian yhteydessä esiintyvä silmätulehdus menee usein itsestään ohi. Sen sijaan silmän kivusta, näkökyvyn alenemisesta tai muista voimakkaammista oireista kärsivän on hakeuduttava mahdollisimman pian silmälääkärin tutkimuksiin. Tässä tietopaketissa käsitellään silmätulehduksen aiheuttajia, oireita ja hoitoa.
Silmätulehdus ei aina vaadi lääkärin hoitoa.
Bakteerin aiheuttama sidekalvotulehdus paranee monissa tapauksissa itsestään ilman lääkehoitoa.
Lääkärin vastaanotolle tulee hakeutua silloin, jos oireilu pitkittyy, silmä on kipeä tai näkökyky on alentunut.
Sisällysluettelo
Silmätulehdus
Silmätulehdus voi johtua viruksen tai bakteerin aiheuttamasta infektiosta tai olla seurausta esimerkiksi allergiasta. Silmätulehdus voi olla myös sienen aiheuttama, joskin hyvin harvoin. Tulehdus voi ilmetä silmän eri alueilla, kuten sidekalvossa, sarveiskalvossa, värikalvossa tai silmän sisäosissa. Myös silmäluomi voi tulehtua. Kuivasilmäisyys voi altistaa silmätulehduksille.
Sidekalvotulehdus (konjunktiviitti)
Sidekalvotulehdus on silmätulehduksista yleisin. Sidekalvo on silmän uloimman osan peittävä kelmu, joka voi tulehtua vastustuskyvyn laskiessa esimerkiksi flunssan yhteydessä. Sidekalvotulehduksen yleisimmät aiheuttajat ovat virus, bakteeri ja harvemmin sieni. Myös allergia voi aiheuttaa silmätulehduksen. Adenovirus on yleisin virusperäisten sidekalvotulehduksien aiheuttajista.
Sidekalvotulehduksen oireita ovat silmän punoitus, kutina tai kipu, hiekan tunne sekä silmän erite. Bakteeritulehduksissa erite silmästä on rähmäistä ja kellertävää, virustulehduksissa usein vetistä. Silmätulehduksen yhteydessä yleislääkärin tutkimus on usein aiheellinen. Jos oireilu pitkittyy tai mahdollisesti aloitettu lääkehoito ei tehoa, on suositeltavaa hakeutua silmälääkärin tutkimuksiin.
Sarveiskalvotulehdus (keratiitti)
Sarveiskalvo on silmän uloin osa, jonka tulehdus voi olla bakteerin, viruksen tai harvemmin sienen aiheuttama infektio. Yleisin sarveiskalvon bakteeritulehduksen aiheuttaja on stafylokokkiryhmän bakteeri. Viruksista muun muassa herpes- ja adenovirus voivat aiheuttaa sarveiskalvotulehduksen.
Sarveiskalvotulehduksen oireina on usein silmän punoitus, kipu ja valonarkuus. Vetinen vuoto viittaa viruksen aiheuttamaan tulehdukseen, märkäinen erite on usein merkki bakteeritulehduksesta. Jos yleislääkäri toteaa sarveiskalvotulehduksen, ohjataan henkilö usein silmälääkärin jatkohoitoon.
Värikalvotulehdus (iriitti)
Värikalvoksi kutsutaan silmän värillistä osaa, joka esimerkiksi ruskeasilmäisillä näkyy ruskeana. Värikalvotulehduksen oireita ovat silmän punoitus, kipu sekä valonarkuus. Iriitissä silmän mustuainen voi myös olla pienempi kuin terveen silmän. Värikalvo säätelee silmän sisään tulevan valon määrää ja supistaa mustuaisaukkoa valon määrän lisääntyessä. Tästä syystä kirkas auringonvalo voi tuntua kipuna silmässä iriitin yhteydessä.
Värikalvontulehduksella ja reuman sukuisilla sairauksilla on yhteys. Iriitti hoidetaan kortikosteroiditipoilla, jotka määrää silmälääkäri.
Lue lisää: Iriitti
Silmän kovakalvon pintaosan tulehdus (episkleriitti) ja silmän kovakalvon tulehdus (skleriitti)
Silmätulehdus voi sijaita silmän valkoisessa osassa, eli skleerassa, tai sen pintaosassa, eli episkleerassa. Episkleriitissä silmä punoittaa ja voi vetistää, olla valonarka ja tuntua siltä, kuin silmässä olisi roska. Harvinaisempi sairaus skleriitti sen sijaan oireilee kovana paikallisena kipuna.
Silmän kovakalvon pintaosan tulehdus (episkleriitti) paranee yleensä ilman lääkehoitoa parissa viikossa, jolloin lääkärin hoitoa ei välttämättä tarvita. Jos vaiva pitkittyy, on yleislääkärin tai silmälääkärin tutkimus aiheellinen. Silmän kovakalvon tulehduksessa eli skleriitissä tulehdus on edennyt syvemmälle. Skleriitti on harvinaisempi mutta usein selkeästi voimakasoireisempi kuin episkleriitti. Jos yleislääkärin tutkimuksissa epäillään skleriittiä, ohjataan potilas silmälääkärin hoitoon.
Silmänsisäinen tulehdus (endoftalmiitti)
Silmän sisäosan tulehdus on silmää uhkaava hätätilanne, joka vaatii vakavissa tapauksissa kiireellistä silmälääkärin hoitoa. Silmänsisäisen tulehduksen riskitekijöitä ovat silmäleikkauksen jälkitila sekä silmää vaurioittanut vamma.
Endoftalmiitissa silmä punoittaa, siitä vuotaa eritettä ja näkökyky on usein merkittävästi alentunut. Silmäleikkauksen tai silmänsisäisen injektion jälkeen silmässä on usein punoitusta ja roskan tunnetta heti seuraavana päivänä, jolloin oireet ei välttämättä ole merkkejä endoftalmiitista. Jos aiemmin vähäoireinen silmä oireilee merkittävästi 2−5 vuorokauden kuluttua silmäleikkauksesta tai silmän sisäisestä infektiosta, on endoftalmiitin mahdollisuus syytä ottaa huomioon.
Jos silmäleikkauksen tai silmänsisäisen injektion jälkeen herää epäily endoftalmiitista, on tärkeää ottaa yhteyttä yksikköön, jossa toimenpide on tehty. Oireiden perusteella arvioidaan, onko aihetta tutkia silmä päivystyksellisesti.
Silmäkuopan alueen tulehdus (orbitaselluliitti)
Silmäkuopan alueen tulehduksessa silmä työntyy ulospäin, silmäluomi on turvonnut ja silmän liikuttaminen on rajoittunutta ja kivuliasta. Silmäkuopan alueen tulehduksen riskitekijöitä ovat silmän alueen sysäysmurtuma, märkäpesäke ja vakava sivuontelotulehdus. Silmäkuopan alueen tulehdus ja silmäluomen märkäinen sidekudostulehdus (preseptaaliselluliitti) voi olla kliinisen tutkimuksen perusteella vaikea erottaa toisistaan. Jos yleislääkäri epäilee silmäkuopan alueen tulehdusta, tehdään herkästi päivystyslähete sairaalaan.
Silmäluomen märkäinen sidekudostulehdus (preseptaaliselluliitti)
Silmäluomien märkäisessä sidekudostulehduksessa silmäluomi ja silmää ympäröivät rakenteet ovat tulehtuneet. Tällöin silmää ympäröivä alue on turvoksissa, arka ja punoittava. Turvotus voi ulottua poskien alueelle. Silmäluomen märkäinen sidekudostulehdus hoidetaan antimikrobilääkityksellä.
Silmäluomen tulehdus eli blefariitti
Silmäluomen tulehdus eli blefariitti oireilee luomen turvotuksena ja punoituksena. Atopia ja allergiataipumus altistavat luomitulehdukselle. Tulehtunutta luomea voi hoitaa puhdistamalla luomen reunaa miedolla puhdistusaineella. Myös luomen reunan hauduttelusta voi olla apua. Silmäluomen tulehdus paranee usein itsehoidolla, mutta pitkittyessä sitä hoidetaan paikallisesti silmälääkärin määräämällä kortikosteroidivoiteella ja tarvittaessa antimikrobilääkityksellä.
Silmätulehdus − oireet
Silmätulehduksen oireet vaihtelevat riippuen siitä, missä silmän osassa tulehdus sijaitsee.
Silmätulehduksen yleisimmät oireet:
- punoitus
- rähmäisyys
- kipu silmässä tai silmän alueella
- silmäluomen turvotus
- näkökyvyn aleneminen
- valonarkuus
- vetisyys
- kirkkaan eritteen vuotaminen silmästä
- roskan tunne silmässä
Silmätulehdus − hoito
Silmätulehdusta hoidetaan oireiden, tulehduksen aiheuttajan ja tulehduksen sijaintipaikan mukaan. Sidekalvotulehdus on yleisin silmätulehdus, ja se paranee yleensä itsehoidolla. Jos oireet pitkittyvät, on yleislääkärin suorittama tutkimus aiheellinen. Jos yleislääkärin aloittama hoito ei tehoa tai oireilu edelleen pitkittyy, ohjaa yleislääkäri usein jatkotutkimuksiin ja hoitoon silmälääkärille. Silmälääkäri määrää oireenmukaisen hoidon, kuten paikallisen kortisoni- tai antimikrobilääkityksen.
Oireilun pitkittyessä tai diagnoosin täsmentämiseksi voidaan silmän alueelta ottaa mikrobinäytteet. Mikrobinäyte voidaan ottaa esimerkiksi silmän sidekalvolta tai sarveiskalvolta vanupuikon avulla. Pitkittyneessä allergisessa silmätulehduksessa voidaan silmän alueelta ottaa harjasytologinen näyte, jonka avulla diagnostiikkaa pystytään täsmentämään.
Lue lisää silmätulehduksen hoidosta.
Silmätulehduksen itsehoito
Rähmivää silmää voi pestä ja ärtynyttä silmäluomea rasvata. Luomitulehduksen yhteydessä lämpöhauteet voivat vähentää turvotusta. Allergista sidekalvotulehdusta voi hoitaa myös allergialääkkein tai allergiasilmätipoilla.
Sidekalvon bakteeritulehduksessa silmästä erittyy usein limaista ja kellertävää eritettä, rähmää. Silmän aluetta voi puhdistaa puhtaan harsotaiston ja lämpimän veden avulla 2−3 kertaa vuorokaudessa. Tämä usein nopeuttaa paranemista.
Silmäluomen tulehduksen yhteydessä yleislääkäri tai silmälääkäri voi ohjeistaa itse tehtävälle haudutteluhoidolle. Haudutteluhoito usein nopeuttaa paranemista. Suljettujen silmien päälle asetetaan esimerkiksi lämpimällä vedellä kostutettu puhdas froteepyyhe, jonka annetaan vaikuttaa 15 minuutin ajan. Apteekista on saatavilla myös haudutteluhoitoon sopivia lämmitettäviä haudepusseja tai geelityynyjä.
Allergisen silmätulehduksen yhteydessä suun kautta otettavat allergialääkkeet sekä reseptivapaat, paikallistippoina käytettävät natriumkromoglikaattitipat usein lievittävät oireita. Paikalliset antihistamiinitipat lievittävät myös oireita usein nopeasti, mutta pitkäaikaiskäytössä ne voivat aiheuttaa kuivasilmäisyyttä. Jos allergiaoireet ovat toistuvia ja haittaavia, voidaan harkita myös allergian siedätyshoitoa.
Usein silmätulehduksissa kostuttavat geelitipat eli niin kutsutut keinokyyneleet voivat lievittää oireita. Kostuttavina tippoina on suositeltavaa käyttää säilöntäaineettomia tippoja.
Voiko silmätulehdus parantua itsestään?
Ylähengitystieinfektion yhteydessä silmän sidekalvotulehdus on yleinen vaiva ja se paranee usein itsestään samalla kun muutkin oireet helpottavat. Tällaisessa tapauksessa ei aina tarvita lääkitystä. Jos silmien oireilu pitkittyy tai pahenee, on yleislääkärin ja tarvittaessa silmälääkärin tutkimus aiheellinen.
Tarttuuko silmätulehdus?
Sidekalvotulehduksen aiheuttajat ovat usein samoja bakteereita ja viruksia kuin ylähengitystieinfektioiden aiheuttajat. Tästä syystä ylähengitystieinfektoiden yhteydessä esiintyvän silmätulehduksen takia lasta ei tarvitse eristää päivähoidosta. Oireiden voimakkuus ratkaisee tarpeen poissaololle.
Jotkut silmätulehdukset sen sijaan tarttuvat erittäin herkästi, kuten esimerkiksi adenovirusinfektiot. Ajoittain ilmenevät adenovirusepidemiat pyritään ehkäisemään huolellisella hygieniaohjeistuksella sekä potilaiden ohjaamisella erikoissairaanhoitoon.
Silmätulehdus lapsella
Lapsilla silmätulehduksen aiheuttaa yleensä ylähengitystieinfektio tai allergia. Punoittavien ja voimakkaasti rähmivien silmien vuoksi on hyvä mennä lääkäriin. Tutkimuksiin kannattaa hakeutua myös silloin, jos lapsen silmät ovat kivuliaat, turvonneet tai valonarat. Myös näön aleneminen tai mustuaisten erikokoisuus ovat syitä varata aika lääkärin vastaanotolle.
Lapsilla silmätulehdus on yleinen ylähengitystieinfektioiden yhteydessä. Aiheuttajana on usein sama bakteeri tai virus, joka on yleisinfektion taustalla. Silmän paikallista antimikrobilääkitystä ei useinkaan tarvita vaan tulehdus paranee itsestään. Rähmivää silmää voi puhdistaa harsotaitosten ja veden avulla. Jos oireilu pitkittyy, voi hakeutua yleis- tai lastenlääkärin tarkastukseen, joka voi tarvittaessa harkita antimikrobilääkitystä silmätippoina. Tarvittaessa lapsi ohjataan silmälääkärin jatkotutkimuksiin ja hoitoon.
Lue lisää: Silmätulehdus lapsella
Milloin lääkäriin?
Hakeudu välittömästi päivystykseen, jos silmä työntyy ulospäin, silmäluomi on turvonnut ja silmän liikuttaminen on rajoittunutta ja kivuliasta.
Hakeudu silmälääkäriin vuorokauden sisällä, jos:
- silmä on valonarka
- silmästä vuotaa kirkasta eritettä
Hakeudu silmälääkäriin muutaman vuorokauden sisällä, jos:
- silmässä esiintyy kipua
- näkökyky heikkenee
silmätautien erikoisalajohtaja, ylilääkäri
Asiantuntijana tässä artikkelissa toimi silmätautien erikoisalajohtaja, ylilääkäri Matti Seppänen.