Rytmihäiriö voi ilmetä sydämen muljahteluna, tykytyksenä tai epätasaisena sykkeenä

Rytmihäiriöllä ei suinkaan tarkoiteta aina yhtä ja samaa asiaa, vaan rytmihäiriöitä on olemassa useita erilaisia. Sydämen rytmihäiriöt voidaan jaotella karkeasti eteis- ja kammioperäisiin rytmihäiriöihin. Nimi tulee sen mukaan, mistä rytmihäiriö saa alkunsa: eteisperäiset rytmihäiriöt ovat lähtöisin sydämen eteisistä ja kammioperäiset sydämen kammioista. Yleisiä eteisperäisiä rytmihäiriöitä ovat esimerkiksi eteislisälyöntisyys, eteisvärinä ja eteislepatus. Kammioperäisiin rytmihäiriöihin kuuluvat puolestaan muun muassa kammiolisälyönnit sekä sydämen kammioiden tiheälyöntisyydet eli kammiotakykardiat.

Rytmihäiriö voi esiintyä niin levossa kuin fyysisen rasituksenkin aikana. Varsinkin fyysisen rasituksen aikana ilmestyneet rytmihäiriöt ovat aina syy hakeutua lääkäriin, sillä ne ovat todennäköisemmin vaarallisia kuin levossa alkaneet rytmihäiriöt. Rytmihäiriöt voivat olla joko kohtauksellisia tai jatkuvia. Varsinkin voimakkaat ja jatkuvat rytmihäiriöt alentavat elämänlaatua ja rasittavat sydäntä.

Seuraavaksi saat lisätietoa joistakin yleisimmistä rytmihäiriöistä ja rytmihäiriötyypeistä. Alla lueteltujen rytmihäiriöiden lisäksi rytmihäiriöitä on olemassa vielä monia muitakin.

Eteisvärinä

Eteisvärinä eli flimmeri on sydämen yleisin rytmihäiriö. Arvioiden mukaan noin neljäsosa ihmisistä kokee eteisvärinän elämänsä aikana. Merkittävin eteisvärinän vaaratekijä on korkea ikä, jonka lisäksi eteisvärinälle altistavat erilaiset sydänsairaudet. Eteisvärinä voi olla joko kohtauksittaista tai jatkuvaa. Kohtauksittainen eteisvärinä tarkoittaa sitä, että sydän on välillä sinusrytmissä ja välillä taas eteisvärinässä.

Eteisvärinässä sydämen rytmi on epätasainen ja useimmiten tavallista sinusrytmiä nopeampi. Nimitys eteisvärinä johtuu siitä, että rytmihäiriön aikana sydämen eteiset värisevät: niiden sähköinen toiminta on kaoottista, eivätkä eteiset supistele samalla tavalla normaalisti. Tyypillisiä eteisvärinän oireita ovat esimerkiksi heikentynyt suorituskyky, hengenahdistus ja erilaiset rytmihäiriötuntemukset. Voimakkuudeltaan eteisvärinä voi olla mitä tahansa erittäin voimakasoireisen ja täysin oireettoman väliltä. Mitä nuoremmalla henkilöllä eteisvärinää esiintyy, sitä todennäköisemmin rytmihäiriö on voimakasoireinen. Iäkkäillä henkilöillä eteisvärinä ei usein aiheuta minkäänlaisia oireita.

Eteisvärinädiagnoosi tehdään aina sydänfilmin eli EKG:n perusteella. Iäkkäillä ja perussairailla henkilöillä sydämen eteisiin saattaa kertyä verihyytymää, joka voi tukkia esimerkiksi aivovaltimon ja aiheuttaa aivoinfarktin. Eteisvärinän vaara piileekin pääasiassa tämän kaltaisissa valtimotukoksissa, joista vaarallisin on aivoinfarkti. Valtimotukoksia voidaan ehkäistä verenohennuslääkityksellä, joka aloitetaan tarvittaessa.

Lisälyönnit

Lisälyönnit ovat kaikista yleisin rytmihäiriötyyppi. Yksittäisiä lisälyöntejä esiintyy lähes kaikilla ihmisillä jossakin vaiheessa elämää. Lisälyönnit tuntuvat tavallisimmin sydämen muljahteluna tai muunlaisena epämiellyttävänä tunteena kaulalla tai rinnassa. Lisälyönnit saattavat tuntua myös esimerkiksi siltä, kuin hengitys salpaantuisi tai sydän jättäisi lyönnin välistä. Kaikki ihmiset eivät välttämättä tunne lisälyöntejä ollenkaan, vaikka niitä olisi itsellä paljonkin.

Lisälyönti johtuu siitä, että sähköimpulssi lähtee jostakin muualta päin sydäntä kuin yleensä. Normaalitilanteessa sydämen lyönnin aikaansaava sähköimpulssi eli depolarisaatio lähtee sydämen eteisen seinämässä sijaitsevasta sinussolmukkeesta. Sähkövirran leviäminen sydänlihakseen johtaa sydämen supistumiseen. Lisälyönnit saavat alkunsa eli sydän supistuu hetkeä aikaisemmin kuin sydän löisi seuraavan kerran normaalitilanteessa, minkä seurauksena lisälyöntejä seuraa usein normaalia pidempi tauko ennen seuraavaa sydämen lyöntiä. Tämä aiheuttaa lisälyöntisyyteen liittyvät rytmihäiriötuntemukset.

Lisälyönteihin ei yleensä liity merkittävää sydänsairautta, vaan useimmissa tapauksissa kyseessä on vaaraton rytmihäiriö. Sydänsairauteen liittymättömiä lisälyöntejä kutsutaankin myös terveen sydämen eteis- tai kammiolisälyönneiksi. Hyvänlaatuisuutensa vuoksi lisälyönnit eivät yleensä myöskään vaadi hoitoa, varsinkin jos sydän on muuten terve. Lisälyönnit saattavat kuitenkin tuntua pelottavilta ja aiheuttaa huolta. Elämänlaatua alentaessaan toistuvia lisälyöntejä voidaan pyrkiä vähentämään esimerkiksi lääkityksen avulla.

Tiheälyöntisyys

Tiheälyöntiset rytmihäiriöt eli takykardiat ovat kohtauksittain ilmeneviä sydämentykytyksiä. Tykytysten lisäksi rytmihäiriön yhteydessä voi esiintyä huimausta, huonovointisuutta ja ahdistavaa tunnetta sydämen alueella. Tykytyskohtaus voi kestää joitakin sekunteja, minuutteja, tunteja tai joskus jopa vuorokausia. Tykytys päättyy usein yhtä äkillisesti kuin se on alkanutkin.

Useimmiten sydämen tiheälyöntisyyteen kuuluvat tykytykset ovat supraventrikulaarisia, eli ne eivät ole peräisin sydämen kammioista vaan jostakin muualta. Tällaisia supraventrikulaarisia rytmihäiriöitä ovat esimerkiksi eteisvärinä ja eteislepatus sekä supraventrikulaariset tiheälyöntisyydet, jotka johtuvat sydämen ylimääräisestä johtoradasta. Supraventrikulaariset rytmihäiriöt ovat useimmiten hyvänlaatuisia siinä mielessä, etteivät ne uhkaa kokonaisverenkiertoa. Sen sijaan kammioperäinen tiheälyöntisyys eli kammiotakykardia on hengenvaarallinen rytmihäiriö.

Supraventrikulaarinen takykardia (SVT) 

Supraventrikulaarisia takykardioita eli sydämen tiheälyöntisyyksiä ovat sekä eteistiheälyöntisyydet että ylimääräisten sydämen johtoratojen aiheuttamat tiheälyöntisyydet. Näillä rytmihäiriöillä on selkeä alku ja loppu, eikä niiden taustalla ole yleensä mitään selkeää laukaisevaa tekijää. Rytmihäiriön aikana yleisvointi on heikentynyt ja sydämen syke huomattavan nopea.

Supraventrikulaaristen takykardioiden tunnistaminen perustuu EKG:hen eli sydänfilmiin. Jos rytmihäiriö esiintyy usein ja on voimakasoireinen, voidaan sen laatu määrittää myös elektrofysiologisessa tutkimuksessa. Rytmihäiriön mahdollistava sydämen rakenne on mahdollista käsitellä siten, ettei rytmihäiriötä enää esiinny. Supraventrikulaarinen takykardia pystytään siis useimmiten parantamaan.

Supraventrikulaariset takykardiat ovat lähes aina hyvänlaatuisia rytmihäiriöitä, mutta varsinkin usein esiintyessään ne voivat häiritä elämää. Hoidon pääasiallinen syy onkin elämänlaadun parantaminen.

Hidaslyöntisyys

Sydämen hidaslyöntisyys liittyy usein ikääntymiseen, jonka seurauksena sinussolmuke niin sanotusti väsyy ja leposyke hidastuu. Sydämen syke muuttuu usein epätasaiseksi levossa, eikä syke enää nouse yhtä herkästi tai yhtä korkeaksi kuin nuorempana. Tämä kaikki on osittain vain luonnollinen osa ikääntymistä, mutta jos hidaslyöntisyys aiheuttaa merkittäviä oireita, käytetään rytmihäiriön hoitona sydämentahdistinta. Merkittävillä oireilla tarkoitetaan esimerkiksi suorituskyvyn merkittävää heikkenemistä sekä rytmihäiriön yhteydessä tapahtuvaa pyörtymistä.

Ikääntymisen ohella toinen syy sydämen hidaslyöntisyydelle ovat sähkönjohtumisen häiriöt sydämen eteisten ja kammioiden välillä. Tällöinkin hoitona käytetään useimmiten sydämentahdistinta. Nykyaikaisella sydämentahdistimella on mahdollista saada sydämen sähköinen toiminta lähelle sen luonnollista toimintaa.

Rytmihäiriöitä on olemassa useita erilaisia, ja myös syyt niiden taustalla vaihtelevat. Altistavana tekijänä sydämen rytmin häiriintymiselle voi olla esimerkiksi ikä, sydänsairaudet tai korkea verenpaine. Rytmihäiriötaipumus ei lähtökohtaisesti periydy, mutta tiettyjen harvinaisten rytmihäiriöiden kohdalla alttius niiden saamiselle voi olla geneettistä.

Stressiperäiset rytmihäiriöt ovat voimakkaasta stressistä johtuvia tiheälyöntisiä rytmihäiriöitä. Stressin lisäksi sydämen tiheälyöntisyyden saattaa laukaista myös liiallinen kofeiinin tai nikotiinituotteisen käyttäminen. Joskus laukaisevana tekijänä rytmihäiriön alkamiselle saattaa olla myös esimerkiksi raskas liikunta.

Fysiologisella tasolla tarkasteltuna sydämen rytmihäiriöt johtuvat siitä, että sydämen tasainen syke häiriintyy syystä tai toisesta. Normaalisti sydämen syke lähtee sinussolmukkeesta, josta se leviää sydämen eteisiin aiheuttaen siellä sydämen supistumisen.

Seuraavaksi sähköimpulssi siirtyy sydämen kammioihin, jotka supistuvat eteisten supistumisen jälkeen. Rytmihäiriöissä sydän ei kuitenkaan supistele normaalisti, vaan eteiset ja kammiot saattavat supistella esimerkiksi eri tahtiin tai normaalista poikkeavalla nopeudella.

Rytmihäiriöitä hoidetaan monella eri tavalla riippuen muun muassa rytmihäiriöstä ja sen aiheuttamista oireista. Joskus hoito on täysin oireenmukaista. Yleisesti tunnettu esimerkki oireenmukaisesta hoidosta on beetasalpaajien eli sydämen syketiheyttä alentavien lääkkeen käyttö. Beetasalpaajia saatetaan määrätä esimerkiksi hyvänlaatuisen mutta potilasta itseään häiritsevän kammiolisälyöntisyyden korjaamiseksi.

Muiden rytmihäiriölääkkeiden kuin beetasalpaajien käyttö edellyttää usein huolellista seurantaa lääkkeiden mahdollisten sivuvaikutusten takia. Erilaisia rytmihäiriölääkkeitä määrää useimmiten rytmikardiologi eli kardiologi, joka on erikoistunut eri rytmihäiriöiden hoitoon.

Joskus rytmihäiriön hoidoksi voidaan harkita myös eteisvärinän tai muun rytmihäiriön rytminsiirtoa. Rytminsiirto voidaan tehdä joko lääkkeellisesti tai sähköisesti asettamalla sydän sinusrytmiin sähköiskulla. Henkeä uhkaavia rytmihäiriöitä hoidetaan sairaalassa, missä rytmihäiriö lopetetaan potilaaseen asennettavilla rytmihäiriötahdistimilla.