Psoriasis on monimuotoinen sairaus, jonka oireita voidaan hoitaa

Psoriasis eli psoriaasi on tulehdustauti, joka oireilee yleensä iholla. Sairaus voi kuitenkin oireilla myös kynsissä tai nivelissä. Nivelpsoriasis on ihopsoriasista harvinaisempi taudin muoto, ja sen oireet puhkeavat yleensä iho-oireiden ilmaantumisen jälkeen. Iho- ja niveloireet eivät kuitenkaan aina ilmene yhdessä, vaan sairastuneella voi olla oireita ainoastaan ihossa tai nivelissä.

Psoriasis voidaan luokitella vaikeusasteeltaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Vaikeusastetta määriteltäessä huomioidaan oireiden laajuus ja voimakkuus, eli esimerkiksi se, kuinka laajalla alueella ihottumaa esiintyy ja kuinka kovaa kutinaa tai kipua tauti aiheuttaa. Vaikeusasteen arviointiin vaikuttavat myös aiempien hoitojen teho sekä se, kuinka paljon tauti heikentää sairastuneen elämänlaatua. Vaikeimmat psoriasiksen muodot ovat märkärakkulainen psoriasis ja erytroderminen psoriasis, joista jälkimmäinen vaatii aina sairaalahoitoa.

Mistä psoriasis johtuu?

Psoriasis on osittain perinnöllinen sairaus, ja erityisesti nuoruudessa puhjenneen psoriasiksen on havaittu selittyvän usein perintötekijöillä. Psoriasis ei kuitenkaan puhkea aina, vaikka sitä esiintyisikin suvussa. Perinnöllisen alttiuden lisäksi tupakointi, ylipaino ja liiallinen alkoholinkäyttö altistavat psoriasikselle. Psoriasiksen puhkeamisen syitä ei tunneta tarkasti, mutta puhkeamiseen voivat johtaa esimerkiksi stressi tai streptokokki-infektion sairastaminen.

Esiintyvyys

Suomessa psoriasista sairastaa noin kaksi prosenttia väestöstä, joista suurimmalla osalla oireet ovat lieviä. Tauti puhkeaa yleensä joko nuoruudessa tai 50−60 ikävuoden tienoilla. Ihopsoriasista on useita eri muotoja, joista yleisimpiä käsitellään tässä tietopaketissa.

Liitännäissairaudet

Psoriasis altistaa liitännäissairauksille, kuten diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille sekä tulehduksellisille suolistosairauksille. Psoriasis saattaa altistaa myös masennukselle, sillä sairaus voi heikentää elämänlaatua sekä aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Näkyvät oireet, kuten hilseilevä ja kutiava iho, ihmisten reaktiot tai niiden pelko voivat lisäksi vähentää halua osallistua sosiaalisiin kanssakäymisiin.

Läiskäpsoriasikselle ominaista on iholla esiintyvät, tarkkarajaiset ja punoittavat ihottumaläiskät eli plakit. Plakit ovat hilseen peitossa, ja ne voivat aiheuttaa kutinaa. Plakkien koko voi vaihdella paljonkin, aina sormenpään kokoisista kämmenen kokoisiin. Plakit voivat muodostaa vartalolla myös isompia, yhtenäisiä ihottuma-alueita. Plakkien tavallisimpia esiintymispaikkoja ovat kyynärpäät, polvet, sääret, ristiselkä ja hiuspohja, mutta plakkeja voi esiintyä myös muilla ihoalueilla. Läiskäpsoriasis on ihopsoriasiksen yleisin muoto.

Päänahan psoriasiksessa ihottuma paikantuu hiuspohjan alueelle. Päänahka voi hilseillä, karstoittua tai punoittaa. Useimmiten ihottuma kiertää hiusrajaa, mutta se voi myös ulottua koko hiuspohjan alueelle ja muistuttaa tali-ihottumaa. Korvien takana voi esiintyä taivepsoriasiksen kaltaista punoittavaa ja hilseetöntä ihottumaa. Korvat voivat erittää tavallista enemmän vaikkua ja korvakäytävät voivat hilseillä.

Hiusten kasvuun psoriasis ei tavallisesti vaikuta, eikä se aiheuta hiustenlähtöä. Usein psoriasiksen ensioireet ilmenevät päänahassa.

Psoriasis voi oireilla kynsissä pieninä kuoppina ja öljyläiskiä muistuttavina muutoksina. Kynsi voi myös paksuuntua, irrota tai olla epämuodostunut. Kynsipsoriasista voi esiintyä kaikkien psoriasismuotojen yhteydessä, mutta se on yleisin nivelpsoriasista sairastavilla.

Kynsipsoriasiksen oireet voivat muistuttaa kynsisientä. Diagnoosi tulee varmistaa ihotautilääkärin vastaanotolla. Kynsipsoriasista voidaan yrittää hoitaa paikallisilla reseptilääkkeillä, mutta niiden teho on usein melko vaatimaton. Hankalia psoriasiksen aiheuttamia kynsimuutoksia voidaan hoitaa psoriasikseen tarkoitetuilla sisäisillä lääkkeillä. Kynsien hyvä perushoito on tärkeää, ja tarvittaessa apua kannattaa hakea jalkojenhoitajalta.

Erytroderminen psoriasis eli punaiho on hyvin harvinainen, mutta sitäkin vakavampi psoriasiksen muoto. Erytrodermisessä psoriasiksessa iho oireilee hyvin laajalla alueella. Erytrodermia vaatii sairaalahoitoa, sillä iholta haihtuu runsaasti kosteutta ja lämpöä, jonka seurauksena tila voi johtaa hypotermiaan.

Lievän ihopsoriasiksen hoidoksi riittää usein paikallinen hoito perusvoitein. Perusvoiteet lievittävät ihon kuivuutta ja hillitsevät oireilua, kuten kutinaa.

Jos perusvoiteet eivät riitä, ihotautilääkäri voi määrätä reseptillä hoidoksi kortisoni- tai D-vitamiinivoidetta tai niiden yhdistelmävalmistetta. Nämä voiteet rauhoittavat tulehdusta ihossa. Kasvoissa ja taivealueilla esiintyvän psoriasiksen hoitoon käytetään mietoja ja keskivahvoja kortisonivoiteita sen vuoksi, että kyseisten alueiden iho on ohut. Muilla ihoalueilla voidaan käyttää vahvempia kortisoni- tai D-vitamiinivoidetta tai niiden yhdistelmävalmistetta. Kortisonia sisältävää voidetta käytetään kuureina lääkärin ohjeen mukaan.

Paksun hilseen peitossa olevia psoriasisläiskiä voi kuoria salisyylihappoa sisältävillä valmisteilla. Kuorimisen jälkeen lääkevoiteet pääsevät vaikuttamaan ihoon paremmin. Psoriaatikon kannattaa suosia mietoja ja hajusteettomia pesuaineita ja shampoita.

Valohoitoa voidaan käyttää tapauksissa, joissa ihon hyvä paikallishoito ei riitä tai oireita on laajalla alueella. UVB-valohoidossa henkilö saa samoja UV-säteitä kuin auringostakin, jotka lievittävät ihon tulehdusta. Psoriasiksen hoitoon valohoitoa voidaan käyttää 15−30 hoitokerran jaksoina kahdesti vuodessa. Hoitoon tarvitaan ihotautilääkärin lähete. Ihon tulehdusta vähentäviä UV-säteitä saa myös oleskelemalla auringossa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ihon liiallinen auringolle altistuminen lisää ihosyövän vaaraa.

Keskivaikeaa tai vaikeaa psoriasista sairastavia henkilöitä voidaan hoitaa myös systeemisesti eli sisäisesti. Sisäisessä hoidossa käytetään suun kautta otettavia tablettilääkkeitä tai pistoksena annosteltavia biologisia lääkkeitä, jotka vaikuttavat koko kehoon. Tavallisimmat suun kautta otettavat tablettilääkkeet ovat metotreksaatti, asitretiini ja siklosporiini. Ne vaikuttavat ihosolujen jakaantumiseen ja vaimentavat tulehdusta. Näistä metotreksaatilla on vähiten sivuvaikutuksia ja se sopii parhaiten pitkäaikaiseen käyttöön.

Biologisia lääkkeitä voidaan käyttää, mikäli tablettilääkitys ei sovi potilaalle tai se ei tehoa riittävästi. Biologiset lääkkeet ovat vasta-aineita, joilla vaimennetaan tulehdusreaktiota.

Psoriasis ja ruokavalio

Psoriasiksen hoitoon ei ole olemassa ruokavaliosuosituksia, koska ruokavalion vaikutuksesta psoriasikseen ei ole tutkimusnäyttöä. Psoriaatikon ruokavalion on kuitenkin hyvä olla terveellinen ja rakennettu siten, että se tukee elimistön omaa immuunipuolustusta. Tarvittaessa apua kannattaa pyytää ravitsemusterapeutilta.