Polvikipu on yleinen ongelma – syyt liittyvät tavallisesti ikääntymiseen, loukkaantumiseen tai polven liikarasitukseen

Polvikipu voi olla akuuttia tai kroonista. Kipu liittyy useimmissa tapauksissa tapaturmaisesti syntyneeseen vammaan, ikääntymiseen tai polvinivelen ylirasitukseen.

Akuutti eli äkillinen polvikipu on tavallisesti vamman aiheuttama, mutta kipu voi alkaa myös ilman sitä edeltävää vammaa.

Äkillinen polvikipu ilman polven vammaa voi johtua nivelrikosta, polven ylirasituksesta tai niveltulehduksista. Iäkkäillä henkilöillä kivun aiheuttaja on useimmiten polven nivelrikko eli polviartroosi.

Krooninen eli pitkäaikainen polvikipu voi alkaa asteittain ilman edeltävää vammaa. Toisaalta se voi olla seurausta myös aiemmasta polvivammasta.

Seuraavassa on lueteltuna yleisimpiä polvikivun aiheuttajia.

Polvivammat

Polvinivelen vammat syntyvät yleensä polven vääntymisen tai siihen kohdistuvan suoran iskun seurauksena.

Tyypillisiä polvivammoja ovat:

• nivelsidevammat
• jännevammat
• lihasrevähdykset
• kierukkavammat
• murtumat
• polvilumpion sijoiltaanmeno

Polvivammoihin liittyviä oireita ovat polvinivelen alueella tuntuva kipu ja turvotus. Joissakin tapauksissa polvi saattaa myös pettää alta tai mennä lukkoon, jolloin puhutaan lukkopolvesta.

Myöhemmin voi ilmetä myös muita oireita, kuten polven lukkiutumista ja pettämistä alta. Polven lukkiutumisesta käytetään myös termiä lukkopolvi.

Polven murtumat

Polven murtumat syntyvät usein polveen kohdistuvasta suorasta iskusta, kaatumisesta tai vääntövammasta. Voimakkaan kivun lisäksi polven murtuma voi aiheuttaa polven turpoamista.

Lääkäriin on hakeuduttava mahdollisimman pian murtumisepäilyn jälkeen. Polven murtumaa tutkitaan tavallisesti ensin röntgenkuvauksen avulla. Murtumat tulevat tyypillisesti reisiluun alaosaan, sääriluun yläosaan tai polvilumpioon. Hoitona on yleensä leikkaushoito.

Lue lisää: Polven röntgenkuvaus

Polven nivelkierukan repeämä

Polven nivelkierukan repeämä on yleinen löydös polvinivelen tutkimuksissa. Nivelkierukoiden tehtävä on ennen kaikkea vaimentaa polveen kohdistuvia iskuja ja rasitusta esimerkiksi juostessa tai hyppiessä.

Nivelkierukka voi vaurioitua joko tapaturmaisesti vääntövamman yhteydessä tai vähitellen eli rappeutumalla.

Rappeumaperäiset nivelkierukkavauriot

Ajan kanssa rustokudokseen kertyneet mikrovauriot ja rustokudoksen korjausmekanismien puute johtavat lopulta kierukkakudoksen rappeumaperäisiin vaurioihin, joita kutsutaan nivelkierukan repeämiksi.

Rappeumaperäiset kierukkamuutokset ovat yleensä kivuttomia eivätkä vaadi hoitoa. Niihin ei ole teknisesti soveltuvaa korjausmenetelmää. Rappeumaperäiset nivelkierukkavauriot ovat osa polvinivelen kulumasairautta eli nivelrikkoa.

Rappeumaperäiseen repeämään liittyvät oireet voivat alkaa äkillisesti tai hitaasti. Polven rappeumaperäiselle nivelkierukan repeämälle tyypilliset oireet ovat samoja, joita esiintyy polven nivelrikossa: polven turvotus, kipu nivelraossa sekä mahdollisesti polven lukkiutuminen.

Rappeumaperäisten nivelkierukkarepeämien hoidossa noudatetaan nivelrikon hoidon periaatteita.

Tapaturmaperäiset nivelkierukkarepeämät

Nivelkierukka voi revetä äkillisesti riittävän suuren vääntö- tai kiertovoiman seurauksena. Tällaista vauriota kutsutaan tapaturmaperäiseksi nivelkierukkarepeämäksi.

Äkillisesti syntynyt nivelkierukan kaaren suuntainen pystysuora repeämä voi johtaa kierukan merkittävään epävakauteen. Vaurion seurauksena kierukkakudosta voi mennä sijoiltaan aiheuttaen polven lukkiutumisen, jolloin polvea ei pysty ojentamaan suoraksi.

Edestakaisin sijoiltaan menevä nivelkierukka voi aiheuttaa lukkopolven, joka voi laueta itsestään tai polvea liikuttelemalla. Nivelkierukan säteen suuntainen vaurio voi katkaista nivelkierukan C-mallisen kaaren, jolloin nivelkierukan kuormankantokyky heikkenee.

Nivelkierukan C-kaaren kärkien alueita kutsutaan juurialueiksi. Näiden alueella nivelkierukkavaurioita kutsutaan nivelkierukan juuren repeämiksi. Nivelkierukan tapaturmaperäisissä vaurioissa on usein taustalla merkittävä polvivamma sekä usein muita liitännäisvammoja.

Nivelkierukan tapaturmaperäinen repeämä johtaa usein välittömään nivelraon alueen kipeytymiseen, polven turvotukseen ja mahdollisesti polvinivelen lukkiutumiseen.

Paraneeko polven kierukkavamma itsestään?

Nivelkierukan vaurioiden luontaista kulkua ei tunneta täysin. Paraneminen riippuu potilaan biologisesta iästä, repeämäkohdasta ja muodosta sekä repeämän ajankohdasta.

Kasvuiän päätyttyä rappeumaperäiset vauriot eivät korjaannu itsestään, vaan ilmeisimmin etenevät pikkuhiljaa. Nivelkierukan ulkokaarteen alueen vauriot voivat korjaantua arpikudoksella, mutta vaativat usein tueksi leikkaushoidon.

Lisäksi revenneen nivelkierukan repaleiset osat tai jopa kielekemäiset repeämät voivat pikkuhiljaa hävitä ja muovautua. Ajan kanssa myös reisiluun ja sääriluun nivelpintojen muoto mukautuu nivelkierukan muutoksiin.

Nivelkierukkarepeämän aiheuttamat oireet voivat parantua itsestään. Rappeumaperäisiin nivelkierukkavaurioihin liitetyt oireet paranevat usein itsestään, vaikka vauriossa ei tapahdu rakenteellista paranemista.

Tapaturmaperäiset nivelkierukkavauriot puolestaan eivät yleensä parane itsestään.

Diagnoosi perustuu erikoislääkärin tekemään tutkimukseen ja polven magneettikuvaan.

Kierukkavaurion syntymekanismia ja hoitomahdollisuuksia arvioidaan edellä mainituista lähtökohdista.

Osa tapaturman aiheuttamista kierukkavammoista voidaan korjata polvinivelen tähystysleikkauksessa tehtävällä nivelkierukan ompelulla. Osassa tapauksista voi olla aiheellista poistaa revennyt nivelkierukan osa.

Joitakin nivelkierukkavaurioita ei ole teknisesti mahdollista korjata. Rappeumaperäiset nivelkierukkavauriot eivät vaadi leikkaushoitoa.

Nivelkierukkavaurioiden oireet aiheuttavat polvinivelen toiminnan häiriöitä. Kipu ja turvotus, sekä mahdollinen leikkaus, johtavat nivelen asentotunnon häiriöihin ja voimapuutoksiin.

Hoidossa on usein hyödyllistä aloittaa systemaattinen fysioterapeutin ohjaama terapeuttinen harjoittelu (konservatiivinen hoito). Harjoittelulla voidaan lievittää oireita ja nopeuttaa toipumista riippumatta siitä, onko leikkaushoitoa tehty vai ei.

Lue lisää: Polvivammat ja niiden hoito

Polven eturistisiteen repeämä (ACL-vamma)

Polven eturistisiteen repeämä eli ACL-vamma on kohtuu yleinen nivelsidevamma, joka syntyy tavallisesti polven vääntymisen ja kiertymisen yhteydessä.

ACL-vammaa esiintyy etenkin urheilijoilla, jotka harrastavat kontaktilajeja ja lajeja, joissa polveen kohdistuu vääntö- ja kiertoliikkeitä. Eturistisiteen vamma voi esiintyä yhdessä kierukka- ja sivusidevamman kanssa.

Eturistisiteen repeämän seurauksena polvi turpoaa nopeasti ja muuttuu jäykäksi. Polvessa voi esiintyä myös löystymistä, joka ilmenee useimmiten muljahteluna tai lonksumisena.

Hoito

Revennyt eturistiside ei korjaannu itsestään, mutta sen aiheuttamat oireet voivat helpottua hyvällä harjoittelulla. Mikäli eturistisiderepeämään ei liity liitännäisvammoja, voidaan tilaa seurata turvallisesti ja hoitaa ilman leikkausta.

Ohjatun harjoittelun avulla polven hallinta paranee noin puolella potilaista 6 kuukauden aikana niin hyvin, ettei leikkaushoitoa tarvita. Fysioterapeutin ohjaama terapeuttinen harjoittelu aloitetaan mahdollisimman pian vamman jälkeen.

Seurantakäynneillä arvioidaan hoidon eteneminen ja muutetaan tarvittaessa hoitostrategiaa. Mahdollisella leikkauksella ei ole kova kiire ja sitä edeltävästi polven liikelaajuus pitäisi saada palautettua.

Polven etuosan kipu (juoksijan polvi)

Tarkemmin määrittämätön polven etuosan kipu (juoksijan polvi) diagnosoidaan, kun tarkemmin määritellyt diagnoosit on poissuljettu. Diagnoosi vaati usein lääkärin tutkimuksen ja mahdollisesti magneettikuvan.

Polven etuosan kivun hoito

Tila on yleensä itsestään rajoittuva. Hoito suunnitellaan tapauskohtaisesti yhdistelemällä lepoa ja ohjattua harjoittelua. Fysioterapeutti ohjaa yksilölliset harjoitteet, jotka perustuvat usein reisilihasvoiman vahvistamiseen ja polven ojennuskuormituksen hallittuun lisäämiseen.

Lue lisää: Juoksijan polvi

Hyppääjän polvi

Hyppääjän polvi on rasitusvaiva, joka oireilee usein kipuna polvilumpion alapuolella sijaitsevan jänteen kiinnityskohdassa. Sitä esiintyy urheilijoilla, jotka harrastavat ponnistuksia ja hyppyjä vaativia urheilulajeja.

Toistuvat polvilumpion ja jänteen kiinnityskohtaan kohdistuvat iskut voivat johtaa jännesäikeiden repeämiseen ja kiinnityskohdan ärsytykseen.

Hyppääjän polvesta johtuva polvikipu voi ilmetä aluksi pelkästään liikuntasuoritusten jälkeen, mutta myöhemmin myös suorituksen aikana ja lopulta myös levossa.

Hyppääjän polven hoito

Hyppääjän polven hoito voidaan aloittaa levolla ja tulehduskipulääkityksellä. Kipualueeseen voi käyttää kylmäpussia tai hieroa kevyesti tulehduskipugeeliä.

Myös suun kautta otettavia kipulääkkeitä voi kokeilla. Lisäksi hyppyjä ja juoksemista voidaan joutua rajoittamaan. Mikäli oireet eivät helpota itsehoidon avulla, on syytä hakeutua lääkäriin. Vaivalla on hyvä luontainen paranemistaipumus levolla ajan kanssa.

Suoliluu-sääriside oireyhtymä

Suoliluu-sääriside oireyhtymä eli syndroma tractus iliotibiaalis on harvinainen rasitusvaiva, joka yhdistetään yleensä juoksuun. Oireena on juostessa lisääntyvä polven ulkosyrjän kipu.

Vaivan epäillään johtuvan suoliluu-säärisiteen (tractus iliotibialis) ja polven ulkosyrjän rakenteiden välisten kudosten ärtymisestä. Oireyhtymään liittyy harvoin leposärkyä.

Oireyhtymän syyksi epäillään polven liiallista rasittamista, joka voi olla seurausta virheellisestä juoksutekniikasta tai -askelluksesta yhdistettynä liialliseen harjoitteluun. Myös alaraajan asentovirhe voi altistaa vaivalle. Vastaavasti myös kuormitusvirheet.

Magneettikuvassa voidaan todeta ärsytysmuutokset iliotibiaalisiteessä tai siteen ja polven välissä pehmytkudoksissa.

Suoliluu-säärisideoireyhtymän hoito

Suoliluu-säärisideoireyhtymän oireita voidaan helpottaa levolla sekä juoksua korvaavilla harjoitteilla, kuten kuntopyöräilyllä tai vesijuoksulla. Harjoitteiden lisäksi kivun lievitykseen voidaan käyttää tulehduskipulääkkeitä.

Myös fysioterapeutin ohjaama pakaran harjoittelu sekä venyttely saattaa tuoda helpotusta oireisiin. Fysioterapeuttisella harjoittelulla pyritään parantamaan lihastasapainoa ja koordinaatiota sekä asentovirheitä ja toiminnallisia virheitä.

Hyvä ja tasapainoinen lihaksisto lantiosta jalkaterään on tärkeää. Usein juoksutekniikan korjaaminen voi auttaa oireen hoidossa.

Patellofemoraalinen kipu

Johtuu yleensä polvilumpion alaisen nivelen kulumasta tai lievemmästä nivelruston vauriosta. Lievimmillään nivelessä ei ole vauriomuutoksia, mutta kova rasitus voi ärsyttää niveltä ja laukaista hieman samantyyppisen oirekuvan.

Tyypillistä on polvilumpion kohdalle ilmaantuva kipu pitkään istuessa. Hoitona on kuormituksen vähentäminen sekä erityisesti laihduttaminen. Leikkaushoidosta on ristiriitaisia tuloksia, eikä se ole yleensä ensilinjan hoitoa.

Polvilumpion kondromalasia on etenkin nuorille naisille tyypillinen polvikivun aiheuttaja. Kipu on seurausta polvilumpion alla olevan nivelruston muutoksista.

Kondromalasian oireisiin kuuluvat polven etuosan kipu sekä polven lukkoilua ja naksumista. Kondromalasiaan liittyvä polvikipu voimistuu usein kyykätessä ja portaita noustessa.

Polvilumpion sijoiltaanmeno (patellaluksaatio)

Polvilumpion sijoiltaanmeno on kohtuu yleinen polvivamma nuorten aikuisten keskuudessa. Vamma syntyy polvilumpion siirtyessä pois normaalista asennostaan, mikä on usein seurausta polveen kohdistuneesta äkillisestä iskusta tai suunnanmuutoksesta.

Polvilumpion sijoiltaanmenon altistavia tekijöitä ovat muun muassa polvilumpiouran muoto, lumpion linjaus ja korkeus sekä erilaisten vammojen jälkitilat.

Sijoiltaanmeno tuntuu äkillisenä kipuna ja polven muljahduksena. Polvilumpio voi jäädä pois paikaltaan reiden ulkosyrjälle, jossa polvilumpio on käsin tunnettavissa.

Ensihoitona polvi suoristetaan, ja samalla polvilumpiota voi painaa sisäreunaan päin. Osa sijoiltaan menneistä polvilumpioista palautuu välittömästi itsestään paikalleen, ennen kuin sijoiltaan mennyttä polvilumpiota ehtii edes itse havaita polven ulkosyrjältä.

Hoito

Polvilumpion sijoiltaanmenon jälkeen polvi kuvataan tavallisesti. Fysioterapeutin ohjauksessa voidaan parantaa nelipäisen reisilihaksen tasapainoa esimerkiksi lihasharjoitteilla.

Jos sijoiltaanmeno aiheuttaa nivelpintakappaleen irtoamisen tai sijoiltaanmeno toistuu, voidaan joutua tekemään leikkaushoito.

Lue lisää: Polvivammat

Polven limapussin tulehdus (bursiitti)

Polven limapussin tulehdus eli bursiitti voi syntyä polvilumpion kohdalla sijaitsevaan limapussiin. Limapussit eli bursat ovat nesteen täyttämiä pusseja, jotka pehmentävät ja suojaavat jänteitä, nivelsiteitä ja luita.

Tulehdus on usein seurausta toistuvasta polveen kohdistuvasta hankauksesta tai vammasta. Polven limapussin tulehdus oireilee polvilumpion ympärillä olevan alueen kipuiluna ja turvotuksena. Alue voi olla myös kosketusherkkä.

Hoito

Polven limapussin tulehduksen ensisijaisena hoitona käytetään polvillaan olemisen välttämistä. Lieväoireinen tulehdus paranee tavallisesti lähiviikkoina. Tulehdusta voidaan rauhoittaa paikallisella kylmähoidolla ja tulehduskipulääkkeillä.

Milloin lääkäriin?

Lääkäriin on hyvä hakeutua, jos:

• tulehdukseen liittyy kuumetta
• limapussissa on runsaasti nestettä
• oireet kestävät pitkään

Bakerin kysta

Bakerin kysta eli polvitaivekysta on nivelpussin pullistuma, joka on geelimäistä nestettä sisältävä patti polvitaipeessa tai sen alapuolella.

Bakerin kystia esiintyy sekä aikuisilla että lapsilla. Kysta ilmenee useimmiten keski-iässä, jolloin se ei välttämättä oireile muulla tavalla kuin polvitaipeen pullistumana.

Toisinaan voi kuitenkin esiintyä myös muita oireita, joista tyypillisin on polvitaipeen kipu. Osalla henkilöistä voi ilmetä myös vaikeuksia jalkojen koukistamisessa

Milloin lääkäriin?

Lääkäriin on hyvä hakeutua, jos aikuisen oireet eivät helpota itsehoidon avulla.

Osgood-Schlatterin tauti

Osgood-Schlatterin tauti on yleinen kiputila kasvuiässä olevilla urheilijoilla. Kipu ilmenee polvilumpiojänteen kiinnityskohdassa sääriluuhun ja voimistuu liikunnan aikana.

Tautia esiintyy etenkin urheilijoilla, jotka harrastavat juoksua, hyppyjä tai potkuja sisältäviä lajeja. Syynä on polvilumpiojänteen sääriluukiinnityksen kasvutumakkeen ärtyminen.

Rustokudoksesta muodostuneeseen luun kasvutumakkeeseen voi syntyä kasvuhäiriöitä, jotka johtavat hieman kookkaampaan sääriluukyhmyyn oireisessa polvessa.

Kasvutumakkeen luuduttua oireet rauhoittuvat, eikä mahdollisesti suurentuneesta sääriluukyhmystä ole yleensä haittaa aikuisiällä.

Hoito

Osgood-Schlatterin taudin ensisijaisena hoitona on rajoittaa kipua aiheuttavaa aktiviteettia. Käytännössä tämä tarkoittaa usein tietyn urheilulajin harrastamisen vähentämistä, kunnes oireet ovat helpottunut.

Liikuntaa voi harrastaa, jos se ei aiheuta kipua potilaalle. Tauti on hyvänlaatuinen ja paranee yleensä ajan kanssa. Kasvuiän jälkeen oireet helpottavat.

Polven nivelrikko

Nivelrikko on rappeuttava nivelsairaus, joka aiheuttaa kipua ja jäykkyyttä nivelissä. Se voi ilmetä missä tahansa nivelessä, mutta yleisimmin sitä esiintyy polvissa ja lonkissa sekä sormi- ja selkänivelissä.

Polvikivun yleisin syy on erityisesti keski-ikäisillä ja vanhuksilla nivelrikko. Nivelrikko tulee tyypillisesti sisemmälle reisiluun ja sääriluun nivelpinnalle tai polvilumpioniveleen, harvemmin ulommalle nivelpinnalle.

Nivelrikko yleistyy iän myötä, ja sen esiintyvyys on suurempi naisilla kuin miehillä. Polvikivun lisäksi polven nivelrikkoon voi liittyä myös polven turvotusta.

Jos turvotusta esiintyy samanaikaisesti myös muissa nivelissä, voi kyseessä olla tulehduksellinen niveltauti.

Lue lisää: Nivelrikko

Tupakoinnin lopettaminen saattaa hidastaa nivelrikon muodostumista, joskin tästä on ristiriitaista näyttöä. Painon pudottaminen sen sijaan vähentää nivelen kuormitusta ja voi helpottaa oireisiin.

Aikaisessa vaiheessa voidaan tapauskohtaisesti jäädä konservatiiviselle hoitolinjalle tai valita niveltä säästävä leikkaus. Näissä pyritään yleensä tähystysleikkauksessa korjaamaan omaa nivelrustoa tai vaihtamaan sitä.

Pitkälle edenneen eli loppuun palaneen nivelrikon hoito on yleensä tekonivelleikkaus.

Niveltulehdukset

Polvikipu voi olla seurausta myös niveltulehduksista, joita ovat:

• reaktiivinen artriitti
• nivelreuma
• kihti
• nivelpsoriaasi
• märkäinen niveltulehdus

Jos niveltulehdukseen liittyy sormien pikkunivelten tulehduksia, voi kyse olla nivelreumasta.

Lue lisää: Nivelreuman hoito

Nivelpsoriaasiin voi puolestaan liittyä kuivan hilseilevää plakkimaista ihottumaa.

Reaktiivinen artriitti voi johtua tulehduksesta muualla elimistössä, mutta yleensä varsinaista syytä ei pystytä määrittämään. Märkäinen niveltulehdus on niveltulehduksista vakavin ja vaatii välitöntä antibioottihoitoa sairaalassa.

Kihti on aineenvaihduntasairaus, jonka laukaisee usein ulkoinen tekijä, kuten:

• huono juominen
• alkoholin nauttiminen tai muu kuivuminen
• ravinto, joka sisältää runsaasti suolaa, sokeria, rasvaa, lihaa, kalaa tai äyriäisiä