Parodontiitti on suomalaisten aikuisten yleisin suusairaus

Ientulehdus on parodontiittia edeltävä tila eli parodontiitin esiaste. Ientulehdus on myös yksi alkavan parodontiitin oireista ja merkki siitä, että omaan hammashygieniaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota.

Hammasta ympäröivä tukikudos eli ien voi tulehtua silloin, jos ienrajaan ja hammasväleihin pääsee kertymään bakteeriplakkia ja hammaskiveä. Ientulehdus johtuu pääasiassa hampaiden riittämättömästä puhdistuksesta.

Ientulehdus – oireet

Ientulehduksen voi tunnistaa tavallisimmin siitä, että ikenet vuotavat herkästi verta esimerkiksi hamapaiden harjaamisen tai hammasvälien puhdistamisen yhteydessä. Tulehtuneet ikenet tuntuvat usein aroilta ja kipeiltä ja voivat olla turvoksissa. Ientulehduksen tyypillisiin oireisiin kuuluu myös pahanhajuinen hengitys ja paha maku suussa. Joskus ientulehdus voi olla täysin oireeton.

Ientulehdus – hoito

Ientulehdusta pystyy hoitamaan ja ennaltäehkäisemään parhaiten pitämällä hampaat puhtaana bakteeriplakista. Jo syntynyttä ientulehdusta voi hoitaa käymällä säännöllisesti hammaslääkärin tai suuhygienistin vastaanotolla poistamassa hammaskiveä. Pitkälle edennyt ientulehdus vaatii aina hammaslääkärin tai erikoishammaslääkärin tekemän perusteellisen puhdistuksen.

Ientulehdus on tärkeää hoitaa kuntoon jo varhaisessa vaiheessa, sillä hoitamattomana se saattaa johtaa parodontiittiin.

Lue lisää: Ientulehdus

Suomalaiset ovat kansainvälisessä vertailussa huonoja hampaiden harjaajia ja vielä huonompia hammasvälien puhdistajia. Siitä syystä parodontiittiin viittaavia löydöksiä on yli 60 prosentilla suomalaisista aikuisista. 

Bakteeriplakin kertymistä hampaiden pinnoille ja hammasväleihin edesauttavat hammaskivi sekä hampaissa olevat laajat täytteet eli niin sanotut isot paikat, kruunut ja sillat.

Muita taudin riskitekijöitä ovat:

• tupakointi
• diabetes
• ylipaino ja lihavuus

Parodontiitti ei ole vain aikuisten vaiva, vaan sen mahdollisuus on otettava huomioon jo lapsilla ja nuorilla. Lapsilla siksi, että hampaiden puhdistukseen liittyvät tavat ja tottumukset vakiintuvat osaksi arkea juuri lapsena.

Nykyään on tavallista, että lapsella tai nuorella ei ole hampaissaan reikiä. Kun hampaiden puhdistusta yritetään motivoida hampaiden reikiintymisestä pelottelemalla, saattavat neuvot kaikua kuuroille korville.

Parodontiitti voi kuitenkin olla oikea uhka. Parodontiitti alkaa kehittyä nuorella aikuisella tai joskus jo aikaisemmin nuoruudessa. Kiinnityskudosten tutkiminen kuuluu hammastarkastukseen kahdeksannesta luokasta alkaen. On tärkeää, että iensairaudet havaitaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, sillä silloin niiden hoito on tehokkainta.

Parodontiitin hoito etenee seuraavasti:

1. Parodontiitin hoito alkaa hammaslääkärin tutkimuksella. Vain hammaslääkäri saa tehdä taudinmäärityksen eli diagnosoida suun sairauksia. Jos sairaus on jo edennyt pitkälle tai potilaalla on tiettyjä yleissairauksia, on yleistä, että taudinmäärityksestä ja hoidon suunnittelusta ainakin alkuun vastaa kiinnityskudossairauksien hoitoon erikoistunut erikoishammaslääkäri.
2. Hoito aloitetaan hampaiden pintojen ja ientaskujen puhdistuksella. Bakteeripeitteet poistetaan tarvittaessa myös ikenen alta. Toimenpide voidaan tehdä paikallispuudutuksessa.
3. Omahoidon ohjaus ja siihen sitouttaminen on merkittävin osa hoitoa. Jos potilaan omahoidossa on puutteita, ei ammattilaisen antama hoito tuo toivottua tulosta eikä tulehdus pääse paranemaan.
4. Puhdistuksen jälkeen hoidosta pidetään taukoa muutama viikko. Tänä aikana potilas omaksuu uudet omahoidon rutiinit osaksi arkeaan.
5. Seuraavalla tutkimuskerralla hammaslääkäri tarkistaa, onko suussa yhä syventyneitä ientaskuja ja kysyy, kuinka omahoito sujuu. Joissakin harvoissa tapauksissa ientaskuista voidaan ottaa mikrobinäytteet. Näytteiden perusteella arvioidaan, tarvitaanko parodontiitin parantamisen avuksi antibioottihoitoa.
6. Kun suun tilanne saadaan tasapainoon, alkaa yksilöllinen ylläpitohoito. Parodontiittia sairastavan potilaan ylläpitohoito on elinikäinen. Ylläpitohoitoon voi kuulua esimerkiksi säännöllisiä suuhygienistin tai hammaslääkärin tekemiä puhdistuksia 3–6 kuukauden välein. Omahoidon rooli on parodontiitin uusiutumisen ehkäisyssä todella tärkeä. Suuhygieniasta täytyy huolehtia tarkkaan ja parodontiitin riskitekijät, kuten tupakointi, kannattaa lopettaa.

Parodontiitti on elinikäinen sairaus, jota ei voi hoitaa yhdellä hoitokerralla kuntoon. Parodontiitin hoito vaatii aikaa ja sitoutumista.

Parodontiitin hoidon ensisijainen tavoite on hoitaa infektio ja estää kudosten tuhoutumisen eteneminen. Kun taudin kulkuun puuttuu jo ensimmäisten merkkien ilmaantuessa, tuottaa hoito hyvän ja usein pysyvän tuloksen. Varhainen diagnoosi ja riskiyksilöiden erottaminen on todella tärkeää. Infektiota hallitaan, kun hampaiden pinnoilta poistetaan bakteeripeitteet hammaslääkärin, suuhygienistin ja potilaan yhteistyönä.

Se, voiko parodontiitti parantua kokonaan tai voidaanko sitä saada hallintaan, riippuu oleellisesti omahoidon tehokkuudesta. Omahoito perustuu päivittäiseen ja huolelliseen hampaiden ja hammasvälien puhdistukseen.

Parodontiitin ja iensairauksien hoito ja ennaltaehkäisy on erittäin tärkeää, sillä hoitamattomat suun tulehdukset ovat haitallisia myös yleisterveydelle.

Hoitamattomana pitkälle edenneet suun tulehdukset:

• lisäävät merkittävästi sydän- ja verisuonisairauksien riskiä (sydäninfarkti ja aivohalvaus)
• lisäävät riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen
• huonontavat diabeteksen hoidettavuutta ja hoitotasapainoa
• lisäävät diabeteksen lisäsairauksien riskiä
• voivat laskea hedelmällisyyttä sekä miehillä että naisilla
• voivat vaikuttaa raskauden kulkuun ja kestoon sekä liittyä vauvan alhaiseen syntymäpainoon
• vaikuttavat reuman hoidettavuuteen
• lisäävät tekonivelinfektion riskiä