Nokkosihottuma eli urtikaria – oireet ja hoito
1.11.2021 | Päivitetty 15.1.2024
Asiantuntija Emil Heinäaho, yleislääketieteen erikoislääkäri
Nokkosihottuma eli urtikaria on ihosairaus, jossa iholle nousee voimakkaasti kutisevia paukamia. Nokkosihottuma on yksi yleisimmistä ihosairauksista, sillä noin 20 prosenttia väestöstä saa sen jossakin elämänsä vaiheessa. Kutiseva nokkosihottuma on ikävä vaiva, mutta se ei ole tarttuvaa eikä yleensä viittaa mihinkään vaaralliseen. Tässä tietopaketissa kerromme, mitä eroa on akuutilla ja kroonisella nokkosihottumalla, mikä niitä aiheuttaa ja kuinka nokkosihottumaa hoidetaan.
Nokkosihottuman oireita voi useimmiten lievittää antihistamiinilla ja odotella oireiden poistumista, mutta kroonista urtikariaa varten tarvitaan muita hoitokeinoja. Jos nokkosihottuma alkaa laaja-alaisesti levinneenä ja siihen liittyy samanaikaisesti suun, nielun tai kielen turvotusta, on hakeuduttava välittömästi päivystykseen.
Sisällysluettelo
Nokkosihottuman oireet
Nokkosihottuma oireilee iholle nousevina paukamina, jotka muistuttavat nokkosen polttamaa. Paukamien koko vaihtelee millimetristä laajempiin, yhtenäisiin läiskiin, jotka vaihtavat paikkaa iholla.
Urtikariassa ihoon vapautuu histamiinia ihon sisällä olevista syöttösoluista, jotka ovat osa elimistön puolustusjärjestelmää. Paukamia syntyy histamiinin vapautumisen seurauksena.
Histamiini laajentaa pieniä verisuonia ja ärsyttää hermopäätteitä, minkä takia ihoalue punoittaa ja kutisee. Nokkosihottuman yhteydessä ei yleensä esiinny muita yleisoireita, kuten kuumetta tai nivelvaivoja.
Paukamien ilmaantumisen jälkeen ne häviävät yleensä muutaman tunnin kuluessa, mutta kuitenkin viimeistään vuorokauden sisällä. Tavallisesti nokkosihottuman kutina on voimakasta ja paukamien ympäristö voi punoittaa. Kutina helpottaa siinä vaiheessa, kun paukamat painuvat pois.
Urtikariavaskuliitti tarkoittaa urtikariaan liittyvää verisuonitulehdusta, joka on autoimmuunitauti. Urtikariavaskuliitista voi olla kyse silloin, jos paukamat eivät häviä vuorokaudessa tai niiden hävitessä ihoon jää mustelma.
Angioedeema ja nokkosihottuma
Angioedeema tarkoittaa ihon syvempien osien turvotusta, ilmeten esimerkiksi kädessä, silmäluomessa tai huulessa. Noin puolella nokkosihottumasta kärsivistä henkilöistä on myös angioedeema. Se ilmaantuu nopeasti, mutta häviää 1–3 vuorokaudessa.
Antihistamiini ei yleensä tehoa angioedeemaan, vaikka se lievittäisikin samanaikaisesti esiintyvän nokkosihottuman oireita. Hydrokortisonitabletit ja turvotuskohdan kylmähoito voivat auttaa turvotukseen. Angioedeeman vanhempi kirjoitusasu on muotoa angioödeema.
Akuutti vai krooninen nokkosihottuma?
Nokkosihottumaa esiintyy sekä akuuttia että kroonista muotoa. Akuutista urtikariasta puhutaan silloin, kun oireilu kestää muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Akuutin urtikarian taustalla on usein virusinfektio tai tulehdus, mutta suurimmassa osassa tapauksista aiheuttajaa ei pystytä todentamaan.
Joskus urtikaria on anafylaktisen reaktion eli äkillisen yliherkkyysreaktion ensioire. Anafylaktinen reaktio on seurausta yliherkkyydestä esimerkiksi jollekin ruoka-aineelle tai ampiaisen myrkylle. Anafylaksia on hengenvaarallinen tila, ja sen ensihoito on adrenaliini. Tällöin tulee käyttää autoinjektoria eli EpiPenia adrenaliinin injektoimiseen tai hakeutua välittömästi päivystykseen. Lievempi ruoka-aineyliherkkyys ei kuitenkaan yleensä aiheuta yksittäisiä urtikariatapauksia tai kroonista nokkosihottumaa aikuisilla. Sen sijaan lääkeyliherkkyyden oireena nokkosihottumaa ilmenee useissa tapauksissa.
Kosketusurtikaria on useimmiten seurausta allergiasta. Kun allergisen henkilön iho on kosketuksissa allergeenin kanssa, kyseiselle iholle nousee välittömästi nokkospaukamia. Tällöin allergian aiheuttaja voidaan tutkia IgE-tutkimuksella tai ihopistokokeilla (prick-testit). IgE-tutkimuksessa henkilön verinäytteestä tutkitaan vasta-aineita epäiltyä allergeenia vastaan. Ihopistokokeessa ihoon pistetään allergeeneja lansetin avulla, jonka jälkeen odotetaan noin 15 minuuttia mahdollisen nokkospaukaman ilmestymistä. Kosketusurtikariaa voi ilmestyä esimerkiksi eläinallergikolle sen jälkeen, kun hän on ollut kosketuksissa eläimen syljen tai hilseen kanssa.
Kroonisesta urtikariasta on kyse silloin, kun oireilu jatkuu vähintään kuuden viikon ajan. Kroonisen urtikarian syy on usein tuntematon. Jos kroonista urtikariaa esiintyy autoimmuunisairauden yhteydessä, puhutaan autoimmuuniurtikariasta. Autoimmuuniurtikaria on tavallisesti pitkäkestoinen, ja se oireilee lievänä päivittäin. Esimerkiksi tulehduskipulääkkeiden käyttö tai infektiot voivat laukaista ajoittaisia pahenemisvaiheita.
Dermografismi ja muut fysikaaliset urtikariat
Dermografismi ja muut fysikaalisen urtikarian muodot ovat ulkopuolisen ärsykkeen aiheuttamia. Fysikaalisen urtikarian tärkein hoito on niiden tekijöiden välttäminen, jotka laukaisevat urtikariaa.
Dermografismi eli piirtopaukamointi on fysikaalisista urtikarioista tavallisin. Kun ihoa raapaisee, ihoon nousee paukama muutaman minuutin kuluessa raapaisusta. Tavallisesti alue myös kutisee, mutta usein oireet saadaan hallintaan antihistamiinilla.
Paineurtikariasta puhutaan silloin, jos iholle ei muodostu selkeää paukamaa ulkoiselle ärsykkeelle altistumisen jälkeen. Sen sijaan iho on yhtenäisesti turvonnut oireilevalla alueella.
Hikiurtikariaa ilmenee fyysisen rasituksen yhteydessä ihon hikoillessa tai muulloin ihon lämmetessä. Hikiurtikaria on toiselta nimeltään kolinerginen nokkosihottuma. Rintakehän alueelle ja muualle kehoon nousee 1–2 millimetrin kokoisia paukamia, jotka kutiavat. Hikinokkosihottumaa esiintyy etenkin nuorilla miehillä.
Kylmänokkosihottumaa voi esiintyä, kun kylmälle altistunut iho alkaa taas lämmetä. Aluksi ihossa tuntuu pistelyä ja kutinaa, jonka jälkeen iholle nousee nokkospaukamia.
Kuuma-, valo-, vesi- ja tärinäurtikariat ovat harvinaisempia fysikaalisia nokkosihottuman muotoja.
Nokkosihottuma ja stressi
Stressi alentaa vastustuskykyä ja siten altistaa infektioille. Tämän vuoksi stressi voi myös johtaa nokkosihottuman puhkeamiseen infektioiden yhteydessä tai pahentaa jo puhjenneen nokkosihottuman oireita. Tutkimusten perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että stressi altistaa urtikarialle muutoinkin kuin ainoastaan infektioalttiuden lisääntymisen seurauksena, mutta tutkimusnäyttö aiheesta on vähäistä.
Nokkosihottuman toteaminen
Nokkosihottuman oireet ovat helposti tunnistettavia, sillä paukamien nousemisen jälkeen ne myös häviävät nopeasti vuorokauden sisällä. Oire on yksinomainen vain nokkosihottumalle, joten sen diagnosointi on usein helppoa.
Urtikarian kroonistuessa syytä voidaan etsiä tarkemmin sulkemalla pois esimerkiksi tulehdukset. Autoimmuuniurtikaria tutkitaan verikokeella. Tällöin verenkierrossa havaitaan vasta-aineita, jotka vapauttavat histamiinia syöttösoluista.
Nokkosihottuman itsehoito
Nokkosihottumassa ihon hoitaminen paikallisesti esimerkiksi voiteilla ei auta. Sen sijaan antihistamiini tepsii lähes aina akuuttiin nokkosihottumaan. Akuutissa tapauksessa antihistamiinia suositellaan otettavaksi muutaman viikon ajan.
Milloin lääkäriin?
Lääkäriin on suositeltavaa hakeutua silloin, jos antihistamiinit eivät tehoa nokkosihottumaan. Jos oireet ovat lieviä ja antihistamiini tehoaa niihin, oireiden laantumista voi odottaa ilman lääkäriin hakeutumista.
Päivystykseen on hakeuduttava heti, jos nokkosihottuma alkaa laajana ja samanaikaisesti siihen liittyy suun, nielun tai kielen turvotusta.
yleislääketieteen erikoislääkäri
Asiantuntijana tässä artikkelissa toimi yleislääketieteen erikoislääkäri Emil Heinäaho.