Mononukleoosi eli pusutauti on tavallista flunssaa pitkäkestoisempi kuumetauti

Mononukleoosi eli kansankielisesti pusutauti on Epstein-Barrin viruksen (EBV) aiheuttama kuumetauti. Varsinkin aikuisilla tautiin liittyy usein myös muita oireita, kuten nielutulehdus, imusolmukkeiden suureneminen ja oireeton maksatulehdus. Mononukleoosin kesto sekä taudin toipumisaika on tavallista flunssaa pidempi, ja täysi toipuminen saattaakin kestää joistakin viikoista joskus jopa kuukausiin. Lopulta mononukleoosi kuitenkin paranee itsestään.

Mononukleoosi leviää ihmisestä toiseen syljen välityksellä. Mononukleoosi on kaikista yleisin 15–20-vuotiailla nuorilla ja nuorilla aikuisilla. Tautia esiintyy paljon myös pienillä lapsilla, jotka ovat todennäköisesti saaneet tartunnan vanhemmiltaan. Noin puolet alle viisivuotiaista lapsista on sairastanut mononukleoosin.

Lähes kaikki saavat EBV-tartunnan elämänsä aikana, mutta kaikilla virus ei aiheuta oireita. Yleisyydestään huolimatta mononukleoosi jääkin hyvin usein tunnistamatta, sillä tauti oireilee tyypillisenä mononukleoosina vain alle viidesosalla viruksen saaneista. Kun Epstein-Barrin viruksen on kerran saanut, jää se loppuiäksi elimistöön. Oireista mononukleoosia ei voi kuitenkaan sairastaa kuin kerran elämässään.

Mononukleoosin oireisiin kuuluu lähes poikkeuksetta kuume ja yleinen huonovointisuus sekä usein myös nielutulehdus, joka aiheuttaa kurkkukipua ja peitteitä nieluun. Taudinkuvalle on tyypillistä myös kaulan imusolmukkeiden arkuus ja turpoaminen. Mononukleoosi on hyvin todennäköinen diagnoosi varsinkin silloin, jos nuorella on sekä nielutulehdus että suurentuneita imusolmukkeita kaulan alueella.

Mononukleoosin oireet eroavat jonkin verran riippuen siitä, minkä ikäisenä taudin sairastaa. Mitä vanhemmasta ihmisestä on kyse, sitä rajumpia oireet yleensä ovat. Pienillä lapsilla mononukleoosi oireilee usein joko pelkästään lievänä kuumeiluna tai tauti on kokonaan oireeton. Aikuisilla mononukleoosiin liittyy tyypillisesti kuumeen lisäksi myös muita oireita, jotka saattavat kestää pitkäänkin. Aikuisilla ja nuorilla nielutulehdusta esiintyy lähes kaikilla oireisilla henkilöillä.

Aikuisilla tyypillisiä mononukleoosin oireita ovat:

• korkea kuume
• peitteinen ja kipeä nielutulehdus
• imusolmukkeiden suureneminen
• nielurisatulehdus eli angiina
• oireeton maksatulehdus

Suurimmalla osalla mononukleoosin aikuisena sairastavista tautiin liittyy myös maksatulehdus. Tulehdus on kuitenkin yleensä täysin vaaraton eikä aiheuta pysyviä vaurioita maksaan. Joillekin mononukleoosi aiheuttaa ensioireena silmäluomien turpoamista. Yhdellä kymmenestä mononukleoosiin sairastuneesta tautiin liittyy myös punapilkkuinen ihottuma. Joillakin saattaa esiintyä taudin yhteydessä kipua lihaksissa ja vatsan alueella.

Varsinaisten oireiden parannuttua mononukleoosista saattaa joskus seurata vielä jälkitilana epämääräinen ja voimakas uupumus. Mononukleoosin jälkitila voi kestää jopa muutaman kuukauden ajan.

Onko mononukleoosi vaarallinen?

Mononukleoosi ei ole lähtökohtaisesti vaarallinen tauti. Melkein kaikki saavat mononukleoosin jossakin vaiheessa elämäänsä, ja monella tauti on joko kokonaan oireeton tai vain lieväoireinen. Mononukleoosin aiheuttama kuumetauti paranee lopulta itsestään eikä lähtökohtaisesti aiheuta pysyviä vaurioita elimistöön.

Joissakin tapauksissa on kuitenkin mahdollista, että mononukleoosi aiheuttaa sen saaneelle myös vakavia oireita. Hyvin vakavat oireet osana mononukleoosia ovat kuitenkin erittäin harvinaisia. Niitä voi esiintyä pääasiassa silloin, jos taudin sairastaa yli 25-vuotiaana. Vaikea ja raju mononukleoosi voi aiheuttaa esimerkiksi hengitysteiden tukkeutumista, sydänlihastulehduksen tai keskushermoston tulehduksen, kuten aivokuumeen tai aivokalvontulehduksen. Mononukleoosiin liittyy usein myös pernan suureneminen, joka saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa pernan repeämiseen. Pernan repeäminen on henkeä uhkaava tilanne, joka vaatii aina akuuttia sairaalahoitoa.

Mononukleoosi todetaan tyypillisesti potilaan oireiden ja verikokeen avulla. Joskus mononukleoosi voidaan todeta myös nielusta otettavalla pikatestillä. Pikatesti ei kuitenkaan ole luotettava lapsilla eikä yli 30-vuotiailla, joille se antaa herkästi negatiivisen testituloksen. Negatiivista testitulosta ei voidakaan pitää luotettavana, mutta virheellisiä positiivisia tuloksia tulee sen sijaan vain harvoin.

Mononukleoosin diagnosoimisessa on tärkeää erottaa tauti varsinkin streptokokin aiheuttamasta angiinasta, jonka hoito vaatii antibioottikuurin. Joka viidennellä mononukleoosia sairastavalla esiintyy nielussa samaan aikaan Epstein-Barrin viruksen aiheuttaman mononukleoosin kanssa myös streptokokin aiheuttama angiina. Nämä kaksi tautia eivät siis automaattisesti sulje toisiaan pois, vaan ne voivat esiintyä myös samanaikaisesti.

Mononukleoosi sairastetaan tyypillisesti kotona. Tauti voi kestää useita viikkoja, joiden aikana ikäviä oireita kannattaa pyrkiä lievittämään mahdollisuuksien mukaan. Sairastamisen aikana on tärkeää huolehtia varsinkin riittävästä levosta, nesteytyksestä ja kivun lievittämisestä.

Viisi vinkkiä pusutaudin hoitamiseen kotona:

1. Lepää, lepää ja lepää. Kaikista tärkeintä mononukleoosin hoidossa on riittävä lepo. Varsinkin silloin, jos kuume nousee korkeaksi, on vuodelepo tarpeen. Toipumiselle tulee antaa riittävästi aikaa, jotta mononukleoosi oireet eivät pahene.

2. Juo paljon nesteitä. Riittävä nesteytys auttaa kuumeseen ja kurkkukipuun sekä ehkäisee elimistön kuivumista kuumetaudin aikana. Vettä, mehua ja muita nesteitä kannattaa siis nauttia sairastamisen aikana runsaasti.

3. Kurlaa suolavedellä. Suolavedellä kurlaaminen voi auttaa kurkkukipuun. Sekoita lasilliseen lämmintä vettä yksi teelusikallinen suolaa, ja kurlaa seoksella. Toista niin usein, kuin hyvältä tuntuu. Muista lopuksi huuhdella suu vedellä.

4. Lievitä kipua tulehduskipulääkkeillä. Kuumeseen ja kipuun voi ottaa tarpeen mukaan esimerkiksi parasetamolia tai ibuprofeiinia.

5. Vältä kovaa liikuntaa ja kontaktilajeja kuukauden ajan. Mononukleoosiin liittyy suurentunut riski pernan repeämiseen, minkä takia kovaa fyysistä rasitusta ja varsinkin kontaktilajeja suositellaan vältettäväksi noin kuukauden ajan taudin toteamisesta. Mahdollisesti pitkäänkin kestäneen sairastamisen jälkeen omien liikuntaharrastusten pariin on syytä palata muutenkin rauhallisesti ja asteittain.