Jännetuppitulehdus on seurausta liiallisesta ja äkillisestä rasituksesta

Jännetuppitulehdus on jänteen ja sitä ympäröivän jännetupen ärsytystila, joka on yleensä seurausta liiallisesta tai äkillisestä rasituksesta. Keskeistä on myös itse jänteen vähitellen iän myötä kehittyvä rappeuma. Jännetuppitulehdus on siis jänteen ja sitä ympäröivän pehmytkudoksen sairaus. Tässä tietopaketissa puhutaan yksinkertaisuuden vuoksi erilaisista tendinopatioista nimellä jännetuppitulehdus.

Jännetuppitulehdusta ilmenee ylä- ja alaraajoissa. Jännetuppitulehdukselle altistavia tekijöitä ovat muun muassa diabetes, ylipaino, tulehdukselliset sairaudet, heikko lihasvoima, jänteen liikakäyttö tai voimakas käytön lisääminen sekä monotoniset toistoliikkeet.

Jännetuppitulehduksen oireet

Jännetuppitulehduksen oireita ovat paikallinen kipu ja mahdollinen turvotus. Oireet ilmenevät jänteessä ja jännetupessa. Kipu voi olla jatkuvaa tai sitä voi tuntua vain kipukohtaa liikuteltaessa. Toisaalta kipukohdan liikuttelu yleensä vähentää kipua päivän mittaan. Kivun lisäksi jänne voi narista tai napsua sitä käytettäessä.

Miten tunnistaa jännetuppitulehdus? Jännetuppitulehduksen alkuvaiheen oireita ovat yleensä jomotus ja jäykkyys aamuisin sekä liikkeelle lähdettäessä. Liikkeelle lähdettyä sekä lihasten ja jänteiden lämmettyä oireet usein helpottavat. Akuutissa tulehdusvaiheessa jänne ja sen ympäristö ovat erittäin kipeät ja voima heikentynyt. Kipukohta voi olla myös punoittava, turvonnut ja kuumottava. Akuutin tulehdusvaiheen oireet helpottavat ajan kanssa, mutta kipua voi jäädä pitkäksikin aikaa. Joissakin tapauksissa lieviä tai ajoittaisia oireita voi jäädä vuosienkin ajaksi.

Akuutti jännetuppitulehdus diagnosoidaan tunnustelemalla kipeää jännettä ja testaamalla sen toiminta. Tämän lisäksi tiettyjen tendinopatioiden diagnosointiin on kehitetty erityisiä testejä, joissa jännettä ärsytetään. Jänteen ärsyttämisen seurauksena ilmenevä kipu kertoo taudista. Bursiitti eli limapussin tulehdus sekä muut rasitusperäiset kivut oireilevat varsin samankaltaisin oirein ja sen vuoksi niitä voi olla vaikea poissulkea. Kuvantamistutkimukset eivät yleensä ole tarpeen. Olkapään jännevaivoissa magneettikuvaus on usein perusteltu, koska eri vaivojen erottaminen toisistaan on usein vaikeaa.

Jännetuppitulehduksen hoito

Jännetuppitulehduksen tärkeimmät hoitokeinot voidaan jakaa passiivisiin ja aktiivisiin. Passiivisia hoitokeinoja ovat muun muassa kuormituksen vähentäminen tai jopa täydellinen lepo, kylmähoito, kipugeelit ja -lääkkeet sekä mahdollisesti pistoshoidot. Kylmähoito rauhoittaa ja turruttaa kipukohtaa. Kylmäpussin ja ihon väliin laitetaan kangas, ja kylmäpussia pidetään kipukohdalla puolen tunnin ajan. Hoidon voi uusia 1−2 tunnin välein. Kinesioteippaus saattaa myös helpottaa jännetuppitulehduksen oireita. Kipukohta voidaan myös joissakin tapauksissa lastoittaa, mutta tätä kannattaa harkita tarkkaan, ettei muodostu tarpeetonta jäykkyyttä.

Aktiivisia hoitokeinoja ovat venyttely sekä liikeharjoitteet. Fysioterapeutti on usein paras ammattilainen ohjaamaan oireilevan jänteen oikeanlaista käyttöä ja harjoittelua. Terapeuttinen harjoittelu on paranemisen kannalta keskeistä pitkällä aikavälillä. Akuutissa kipuvaiheessa fysioterapian tuoma hyöty voi olla vähäisempää.

Riski saada jännetuppitulehdus uudelleen on suurempi, jos jännetuppitulehduksen on sairastanut jo kerran aiemmin.

Hoitamaton jännetuppitulehdus

Hoitamaton jännetuppitulehdus ei yleensä aiheuta pysyvää tai vakavaa vauriota, mutta vaiva ja sen aiheuttama kipu voivat pahentua tai pitkittyä verrattuna oikein hoidettuun jännetuppitulehdukseen.

Peukalon jännetuppitulehdusta kutsutaan de Quervainin taudiksi. De Quervainin taudissa oireisia jänteitä ovat peukalon pitkä loitontaja ja lyhyt ojentaja. Vaiva oireilee peukalon juuren ja mahdollisesti myös ranteen kipuna. De Quervainin tauti johtuu ylirasituksesta, ja vaivalle altistavat toistuvat peukalon ja ranteen ojennusliikkeet.

De Quervainin tautia voidaan hoitaa kuormitusta vähentämällä, kylmähoidolla, tulehduskipulääkkeillä, lastoittamalla kipeä käsi sekä tarvittaessa kortisonipistoksilla. Myös fysioterapia on keskeistä vaivan hoidossa.

Hauislihas on kaksiosainen, ja sen osia kutsutaan hauiksen pitkäksi pääksi ja lyhyeksi pääksi. Pitkänpään lihas muuttuu jänteeksi olkapään etupuolella. Jänne kulkee olkakuun etupuolella omassa urassaan, kaartaa olkanivelen sisään ja kiinnittyy yläosastaan olkaluun nivelmaljan yläosaan lapaluun puolelle. Lyhyt pää kiinnittyy olkanivelen etuosan korppilisäkkeeseen.

Hauislihaksen pitkänpään jännetuppitulehdus johtuu pääosin jänteen rappeumasta sekä kuormituksen aiheuttamasta jänteen mekaanisesta hankauksesta tai muusta ärsytyksestä olkaluun alueella. Jänne voi myös muljahtaa pois urastaan, mikä voi ärsyttää jännealuetta. Vaiva oireilee kipuna olkapään etupuolella. Kipu voi myös säteillä alas hauista pitkin ja pahentua liikkeessä. Kyynärvarren kiertoliikkeet voivat olla erityisen kuormittavia jänteelle. Hauislihaksen pitkänpään jänne voi ärsyyntyä esimerkiksi heittolajeissa ja uinnissa. Kivun taustalla saattaa olla myös jänteen vaurio.

Vaivaa hoidetaan ensisijaisesti levolla, tulehduskipulääkkeillä ja fysioterapialla sekä mahdollisesti myös kortisonipistoksilla. Hoidossa kiinnitetään huomiota olkapäähän kokonaisuutena, sillä usein hauisjänteen oireilu voi liittyä esimerkiksi kiertäjäkalvosimen repeämään, olkanivelen nivelrikkoon tai olkapään rappeumaan yleisesti. Jos vaivaa päädytään hoitamaan kirurgisesti, voidaan tähystystoimenpiteessä pitkänpään hauisjänne joko irrottaa kokonaan yläkiinnityskohdastaan, tai kiinnittää se olkaluun etuosaan normaalia alemmas. Tällöin jänne ei enää pääse ärtymään olkaluun urassaan. Pitkänpään jänteen irrottaminen tai katkeaminen heikentää kyynärvarren ulkokiertoa, mutta kyynärnivelen koukistusvoima säilyy pääosin ennallaan. Tästä mahdollisesti jäävä haitta on yleensä hyvin minimaalinen.

Akillesjänteen tendinopatia, eli kansankielisesti akillesjänteen tulehdus, johtuu muun muassa jänteen rappeumasta, liiallisesta tai vääränlaisesta kuormituksesta, hankauksesta tai muista mekaanisista tekijöistä. Akillesjänteen tulehdus aiheuttaa kipua akillesjänteessä ja sen seudussa, sekä joskus hieman ylempänä pohjelihaksen alueella. Kipua tuntuu jännettä kuormittaessa tai venyttäessä, minkä lisäksi jänne voi olla myös kosketusarka tai turvonnut.

Akillesjänteen tulehdusta hoidetaan muun muassa vähentämällä pohjelihaksen ja akillesjänteen kuormitusta sekä korjaamalla asento- ja kuormitusvirheitä. Lisäksi vaivaa voidaan hoitaa tulehduskipulääkkeillä ja kylmähoidolla, sekä kuntouttaa fysioterapeutin ohjauksessa. Leikkaushoito ei ole akillesjänteen tulehduksen ensisijainen hoitomuoto.