Matala ferritiini ja raudanpuute – oireet, mittaus ja viitearvot
14.10.2022 | Päivitetty 16.11.2023
Asiantuntija Kirsi Englund, ravitsemusterapeutti
Asiantuntija Emil Heinäaho, yleislääketieteen erikoislääkäri
Ferritiini on elimistön raudan varastoproteiini, jonka pitoisuutta veressä pidetään rautavarastojen mittarina. Veren alhainen ferritiinipitoisuus voi johtaa raudanpuuteanemiaan. Raudanpuutteen yleisimpiä oireita ovat väsymys ja suorituskyvyn lasku. Raudanpuute todetaan verikokeilla ja sen syy tulisi aina selvittää. Lue lisää saadaksesi tietoa ferritiinistä ja alhaisen ferritiinipitoisuuden syistä, oireista ja hoidosta.
Ferritiiniarvon voi mitata laboratoriotutkimuksella.
Ferritiinimittaus (S-Ferrit) on verikoetutkimus, johon ei tarvitse lääkärin lähetettä. Lähetteettömiin laboratorikokeisiin voi hakeutua kuka tahansa, joka on kiinnostunut omasta hyvinvoinnistaan ja haluaa saada tietoa senhetkisestä ferritiiniarvostaan.
Sisällysluettelo
Mikä on ferritiini?
Ferritiini on elimistön raudan varastoitumismuoto, jonka pitoisuutta veressä pidetään rautavarastojen mittarina. Jos varastorauta eli ferritiini laskee alle viitearvojen, kyseessä on raudanpuute.
Ferritiinin tärkeimmät tehtävät elimistössä
Ferritiini toimii elimistön rautavarastona. Raudan tärkeimpiä tehtäviä on sitoa happea punasoluissa esiintyvässä hemoglobiinissa.
Punasolut puolestaan kuljettavat happea kudoksiin. Rauta on tärkeä hivenaine myös punasolujen muodostumisessa.
Mistä matala ferritiini johtuu?
Yleensä matalan ferritiinin syynä on raudan menetys verenvuodon takia. Tämän vuoksi raudanpuute on yleistä etenkin hedelmällisessä iässä olevilla naisilla, jolloin verta menetetään runsaasti kuukautisten aikana.
Elimistön rautavarastot hupenevat herkemmin myös raskauden aikana. Tämä johtuu siitä, että äidin elimistö tuottaa veren punasoluja myös sikiön tarpeisiin.
Muita syitä raudanpuutteelle ovat:
- verenvuoto esimerkiksi mahalaukussa tai suolistossa
- raudan imeytymishäiriö
- verenluovutus
- puutteellinen ravinto
Mitä matala ferritiiniarvo kertoo?
Ferritiini on tärkeä laboratoriotutkimus raudanpuuteanemian diagnosoinnissa, sillä matala ferritiini on aina merkki raudanpuutteesta.
Ferritiinitutkimusta voidaan hyödyntää myös anemioiden erotusdiagnostiikassa sekä rautavalmisteilla suoritettavan hoidon tehon seurannassa.
Ferritiiniarvo voidaan selvittää ferritiinin mittauksen avulla.
Ferritiinin viitearvot
Naisilla ferritiinin viitearvo on miehiä matalampi, sillä muun muassa runsas kuukautisvuoto ja synnytykset aiheuttavat rautapitoisuuden ja ferritiinin laskua.
Ferritiinin viitearvot aikuisilla
| Naiset | 10–150 µg/l |
| Miehet | 28–370 µg/l |
Merkintä µg/l tarkoittaa mikrogrammaa litrassa.
Ehdotonta ferritiiniarvoa, joka sulkisi pois raudanpuutteen, on vaikea asettaa. Kirjallisuudessa ferritiinin raja-arvo 30 µg/l on hyväksytty raudanpuutteen osoittajaksi.
Raudanpuutetta on syytä epäillä, kun ferritiiniarvo on alle 30 μg/l ja henkilöllä on raudanpuutteeseen viittaavia oireita ja hän kuuluu raudanpuutteen riskiryhmään (esimerkiksi runsaat kuukautiset, synnytykset, verenluovutukset, puutteellinen ruokavalio).
Ferritiinin viitearvot lapsilla
| Lapset alle 8 pv | 30–400 µg/l |
| Lapset 8-30 pv | 30–230 µg/l |
| Lapset 1-6 kk | 10–340 µg/l |
| Lapset 6-12 kk | 10–80 µg/l |
| Lapset 1-16 v | 5–120 µg/l |
Raudanpuute vaivaa etenkin naisia
Raudanpuutteesta kärsii koko maailmassa jopa 20 % naisista. Hedelmällisessä iässä olevilla naisilla raudansaanti on monesti liian vähäistä.
Raudanpuute on tavallista yleisempää seuraavilla ryhmillä:
- naiset, joilla on runsaat kuukautiset
- raskaana olevat naiset
- kasvuikäiset lapset
- ikääntyneet ihmiset
- urheilijat
- henkilöt, joilla on raudan imeytymiseen liittyvä häiriö
- henkilöt, joilla on haavainen paksusuolen tulehdus
- henkilöt, joilla on runsasta verenvuotoa (esimerkiksi leikkauksen, synnytyksen tai onnettomuuden takia)
- henkilöt, jotka luovuttavat usein verta
Ferritiinin mittaus ja valmistautuminen
Ferritiini määritetään verikokeella (S-Ferrit). Pääset tutkimukseen ilman lähetettä, mutta voit halutessasi käydä ensin lääkärin vastaanotolla.
Huomioithan, että alle 18-vuotiaat tarvitsevat laboratoriotutkimuksiin lääkärin lähetteen.
S-Ferrit on verikoe, joka ei vaadi paastoa tai muita ennakkovalmisteluja.
Mitä tulosraportista näkee?
Näet tulosraportista tutkimuksen viitearvot ja jatko-ohjeet tilanteeseen, jossa ferritiiniarvosi poikkeavat viitearvoista.
Samassa yhteydessä kerrotaan, mitä arvot tarkoittavat ja mitkä niiden tehtävät ovat elimistössä.
Miten nostaa ferritiinitasoja?
Raudanpuutteen syy on aina selvitettävä. Tämä selvittely on hyvä tehdä oman lääkärin kanssa. Raudanpuutteen hoitona on syyn hoito: raudanmenetyksen ehkäisy ja riittävän raudan saannin takaaminen.
Raudanpuutetta hoidetaan ensisijaisesti rautatableteilla tai nestemäisillä rautavalmisteilla. Rautatabletit otetaan kahdesti päivässä tai kerta-annoksena aamuisin C-vitamiinin kanssa, mieluiten tyhjään vatsaan.
C-vitamiini tehostaa raudan imeytymistä. On hyvä huomioida, että esimerkiksi maitotuotteet, kahvi ja tee puolestaan estävät raudan imeytymistä, joten niitä tulisi välttää rautavalmisteiden yhteydessä.
Rautahoidon sivuvaikutuksia, kuten vatsavaivoja ja pahoinvointia, voidaan ehkäistä ottamalla rautalisä joka toinen päivä. Rautavalmisteita ei ole syytä käyttää ”varmuuden vuoksi”, sillä liiallinen raudansaanti aiheuttaa haittavaikutuksia.
Rautavalmisteiden lisäksi ruokavaliolla voidaan vaikuttaa raudansaantiin. Lautaselle kannattaa lisätä reippaasti rautapitoisia ruokia.
Rautaa sisältäviä ruokia ovat esimerkiksi:
- punainen liha ja riista
- maksa
- verituotteet, esim. veriletut
- merilevä
- soijatuotteet
- linssit
- pavut
- siemenet
- täysjyväviljatuotteet
Raudan saantisuositus (naiset 15 mg, miehet 9 mg) täyttyy päivässä syömällä esimerkiksi:
- 1,5 dl täysjyväpastaa
- 2 palaa ruis- tai kauraleipää
- 125 g tofua
- 1 dl kikherneitä
- kourallinen manteleita tai pähkinöitä
- 1 rkl siemeniä (esim. seesaminsiemen, hampunsiemen)
Monipuolisen ruokavalion ja eri ravintoaineiden saannin kannalta eri lähteitä kannattaa yhdistellä monipuolisesti.
Jos kaipaat apua monipuolisen ruokavalion suunnittelemiseen, voit varata ajan ravitsemusterapeutille.
Ravitsemusterapeutin vastaanotolla voi olla hyvä käydä keskustelemassa esimerkiksi silloin, jos on siirtynyt kasvisruokavalioon, ja tuntee kaipaavansa tukea uudenlaisen ruokavalion koostamisen kanssa.
Lue lisää: Ravitsemusterapeutin vastaanotto
Raudan imeytyminen
Ruoasta peräisin olevasta raudasta imeytyy elimistön käyttöön noin 10–15 prosenttia. Eläinkunnan tuotteista saatava hemirauta imeytyy paremmin kuin kasvikunnan ei-hemirauta.
Samanaikaisesti nautittu C-vitamiini tehostaa raudan imeytymistä. Paljon rautaa sisältäviä ruokia kannattaa yhdistää C-vitamiinin kanssa, jotta rauta imeytyy mahdollisimman tehokkaasti.
Kalsiumpitoiset maitotuotteet sekä kahvi ja tee puolestaan estävät raudan imeytymistä, joten niitä kannattaa välttää nauttimasta samaan aikaan rautapitoisten ruokien kanssa.
Kuinka nopeasti ferritiini nousee?
Ferritiini nousee hitaasti, tavallisesti noin 6–24 kuukauden kuluessa. Jos potilas ei siedä suun kautta otettavaa rautaa, raudanpuute ei korjaudu tai raudanpuutteen oireet ovat hyvin voimakkaat, rautaa voidaan annostella suoraan suoneen rautainfuusion kautta.
Rautainfuusio
Rautainfuusio eli suonensisäinen rautahoito tarkoittaa sitä, että rautaa annostellaan suoraan potilaan suoneen. Suun kautta otettavat rautavalmisteet ovat ensisijainen hoitomuoto, mutta rautainfuusiota voidaan harkita joissakin tapauksissa.
Rautainfuusio on perustelua, jos potilaalla on esimerkiksi sydämen vajaatoimintaa tai hän kärsii tulehduksellisesta suolistosairaudesta. Rautainfuusiota voidaan harkita myös silloin, jos potilas saa suun kautta otettavista rautavalmisteista voimakkaita haittavaikutuksia tai jos raudanpuute ei korjaudu rautavalmisteiden avulla.
Myös rautainfuusiosta voi seurata haittavaikutuksia. Yleisimpiä suonensisäisen rautahoidon haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, verenpaineen muutokset ja allergiset reaktiot.
Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat tietopaketit:
ravitsemusterapeutti
Asiantuntijana tässä artikkelissa toimi ravitsemusterapeutti Kirsi Englund.
yleislääketieteen erikoislääkäri
Asiantuntijana tässä artikkelissa toimi yleislääketieteen erikoislääkäri Emil Heinäaho.