Enterorokko on erityisesti pikkulapsilla esiintyvä rokkotauti.

Enterorokko on enteroviruksen aiheuttama rokkotauti, jota esiintyy erityisesti pikkulapsilla

22.12.2021 | Päivitetty 27.3.2023

Enterorokko leviää helposti varsinkin syksyisin, pesemättömien tai huolimattomasti pestyjen käsien välityksellä. Tarttuvuudestaan huolimatta enterorokko on vaaraton ja usein melko lievä tauti, joka paranee itsestään viikossa. Tässä tietopaketissa käsitellään enterorokon oireita, hoitoa ja ennaltaehkäisyä.

Jos enterorokko aiheuttaa ongelmia, epämukavuutta tai muita huolenaiheita, ota yhteyttä lastenlääkäriin.

Lapsia hoitavan lääkärin vastaanotolle on syytä hakeutua silloin, jos:

  • kuume on erityisen korkea
  • lapsen yleiskunto on heikentynyt
  • ihomuutokset ovat tulehtuneet
  • oireiden alkuperästä ei ole varmuutta
  • lapsella esiintyy voimakasta päänsärkyä tai pahoinvointia

Keskushermosto-oireiden kohdalla lääkäriin tulee hakeutua välittömästi.

Terveystalon lastenlääkärit ja muut lapsia hoitavat spesialistit ovat lähelläsi aina Helsingistä Rovaniemelle ja Kokkolasta Kajaaniin.

Sisällysluettelo

Mikä on enterorokko?

Enterorokko on erityisesti pienillä lapsilla esiintyvä rokkotauti. Se on yleisin alle 10-vuotiailla lapsilla, mutta etenkin perheen sisällä tauti voi tarttua myös aikuisiin. Enterorokon oireita ovat kuume ja kurkkukipu yhdistettynä kämmenissä, jaloissa ja suussa esiintyviin rakkuloihin. Enterorokkoa kutsutaankin myös käsi-suu-jalkataudiksi. Nimestä huolimatta rakkuloita voi esiintyä myös muualla kehossa, kuten esimerkiksi pakaroissa ja käsivarsissa.

Enterorokon aiheuttaa enterovirus. Erilaisia enteroviruksia on olemassa valtava määrä, ja tavallisin enterorokon aiheuttaja on nimeltään coxsackievirus. Enterorokkotapauksia havaitaan ympäri vuoden, mutta varsinkin Suomessa niitä esiintyy selkeästi eniten loppukesäisin ja syksyisin.

Enterorokko on tautina yleensä lievä, ja sen hoito määräytyy oireiden mukaan. Enterorokkoon ei ole olemassa juuri sitä varten kehitettyä lääkettä tai rokotetta. Tauti paranee usein itsestään noin viikon kuluessa.


Lasten Terveystalosta saat nopean avun enterorokon ja muiden vaivojen hoitoon. Lastenlääkärit ja muut lapsia hoitavat spesialistit ovat lähelläsi aina Helsingistä Rovaniemelle ja Kokkolasta Kajaaniin. Moni pulma ratkeaa myös lastenlääkärin etävastaanotolla.

Enterorokko – oireet

Enterorokon oireita ovat:

Enterorokko alkaa tyypillisesti suu- ja nieluoireilla. Taudin alkuoireet muistuttavat usein paljon tavanomaista flunssaa. Lapsella saattaa olla esimerkiksi vähän kuumetta, päänsärkyä, voimaton olo ja vatsa löysällä. Noin kahden vuorokauden kuluttua ensioireiden ilmestymisestä alkaa enterorokolle tyypillinen ihottuma. Varsinkin kämmeniin, jalkapohjiin ja suun limakalvoille ilmestyy punoittavia alueita, joihin voi kehittyä rakkuloita ja haavaumia.

Vaikka enterorokossa rakkuloita esiintyy eniten kämmenissä, jaloissa ja suussa, voi niitä tulla myös muualle kehoon. Rakkuloita voi ilmestyä esimerkiksi käsivarsiin, jalkapohjiin ja pakaroihin. Vauvoilla ihottumaa voi esiintyä vaippa-alueella. Jalkapohjien rakkulat voivat olla kivuliaita, aiheuttaa polttavaa tunnetta ja haitata kävelyä. Enterorokon paranemisvaiheessa iho voi hilseillä.

Enterorokon oireet ovat yleensä lieviä ja paranevat itsestään noin viikossa. Vaikka rokon aiheuttama ihottuma saattaakin varsinkin vakavampien tautien kohdalla näyttää joskus rajulta, ei enterorokko ole vaarallinen. Osalla lapsista enterorokon oireet ovat niin lieviä, etteivät ne edes häiritse lasta. Lapsi saattaakin pystyä sairastaessaan esimerkiksi leikkimään kotona.

On hyvä muistaa, että enterorokon oireet eivät ole kaikilla samat, vaan taudinkuva on hyvin vaihteleva. Kaikilla ei siis esiinny jokaista enterorokolle tyypillistä oiretta, vaan sama virus voi aiheuttaa yhdelle esimerkiksi vain nuhaa ja mahakipua, ja toiselle taas ihottumaa ja rakkuloita suuhun. Vaikka kyseessä onkin rokkotauti, ei enterorokossa esiinny aina välttämättä ollenkaan iho-oireita, vaan sairastuneella voi olla esimerkiksi pelkästään kurkku- ja vatsakipua, ripulia ja rakkuloita suun limakalvoilla.

Mistä tunnistaa enterorokon? 

Enterorokkoon viittaavat vahvasti kuume ja kurkkukipu yhdistettynä rakkuloihin kämmenissä, jaloissa ja suussa.

Jos et ole varma, onko kyseessä juuri enterorokko vai jokin muu tauti, kannattaa sinun hakeutua lääkärin vastaanotolle diagnoosin varmistamiseksi ja hoito-ohjeiden saamiseksi. Enterorokkoa ja muita saman tyyppisiä sairauksia tutkivat lapsilla lastenlääkärit ja aikuisilla yleislääkärit.

Enterorokko vai vesirokko?

Varsinkin taudin alkuvaiheessa enterorokon erottaminen vesirokosta voi joskus olla hankalaa. Molempia rokkotauteja esiintyy paljon nimenomaan pikkulapsilla, ja niissä on runsaasti samoja oireita, kuten iholle ilmestyvät näppylät tai rakkulat, kuume, päänsärky ja ruokahaluttomuus. Molempiin tauteihin voi joissakin tapauksissa liittyä myös keskushermosto-oireita, kuten sekavuutta, huimausta, niskajäykkyyttä, puhevaikeuksia, tajunnan tason alenemista ja kouristuksia.

Suurimpana erona vesirokkoon on se, ettei enterorokko yleensä aiheuta lapsille kutinaa, kun taas vesirokko on tyypillisesti hyvinkin kutiseva tauti. Lisäksi enterorokossa rakkuloita ilmestyy pääasiassa käsiin, jalkoihin ja suuhun, kun taas vesirokossa ihomuutoksia on laajasti ympäri kehoa.

Lue lisää: Vesirokko

Enterovirusinfektiot

Enteroviruksen aiheuttama rokkomainen tauti eli enterorokko on vain yksi enterovirusinfektion monista ilmenemismuodoista. Enterovirukset ovat kaikista yleisimpiä ihmisille infektioita aiheuttavia viruksia, ja niitä esiintyy maailmanlaajuisesti valtava määrä.

Yksittäinen enterovirus voi aiheuttaa hyvin monenlaisia oireita. Valtaosa enterovirusten aiheuttamista infektioista on joko oireettomia tai hyvin vähäoireisia, ja yleisin enterovirusinfektion muoto onkin tavallinen flunssa. Harvinaisissa tapauksissa enterovirukset voivat kuitenkin aiheuttaa myös aivokalvon- tai jopa sydänlihastulehduksen.

Tyypillisiä enterovirusinfektion taudinkuvia ovat:

  • lievä ylähengitystieinfektio
  • nielutulehdus
  • ripulitauti
  • enterorokko ja muita ihottumatauteja
  • herpangiina

Enterovirusinfektiot voivat tarttua ja levitä pisaratartuntana, ulosteen välityksellä sekä joskus myös äidistä lapseen synnytyksen yhteydessä. Suomessa ja muissa lauhkean ilmaston maissa enterovirukset aiheuttavat infektioita erityisesti loppukesäisin ja syksyisin. Trooppisilla alueilla enterovirusinfektioita esiintyy tasaisesti ympäri vuoden.

Meningiitti 

Toisinaan enterovirusinfektioihin liittyy korkea kuume, niskajäykkyys ja voimakas päänsärky. Oireet saattavat olla merkki viruksen aiheuttamasta aivokalvontulehduksesta eli meningiitistä. Enteroviruksen aiheuttama aivokalvontulehduksen muoto eli aseptinen meningiitti on vaaraton ja paranee itsestään. Jos oireet ovat erityisen voimakkaita, saattaa tilanne kuitenkin vaatia sairaalatutkimuksia. Joskus meningiitti voi myös aiheuttaa keskushermosto-oireita, kuten päänsärkyä, sekavuutta, huimausta, niskajäykkyyttä ja oksentelua. Tällöin lääkäriin tulee hakeutua välittömästi.

Lue lisää: Aivokalvontulehdus eli meningiitti

Enkefaliitti 

Enterovirukset aiheuttavat vain harvoin enkefaliitin eli aivokudoksen tulehduksen, mutta myös siihen sairastuminen on mahdollista. Enkefaliitti on vakava tauti, jonka oireita ovat voimakas väsymys, puhevaikeudet, tajunnan tason aleneminen ja kouristukset sekä poikkeava käytös, kuten ärtyisyys ja itkuisuus. Jos epäilee enkefaliittia itsellään tai läheisellään, tulee lääkäriin hakeutua välittömästi.

Herpes vai herpangiina? 

Silloin kun enterorokko ilmenee ainoastaan suutulehduksena eli rakkulat eivät leviä muualle kehoon, käytetään taudista nimeä herpangiina. Herpangiinassa rakkuloita on todettavissa laajasti suun ja nielun alueella, kuten suun takaosissa, kitalaessa, nielurisojen seutuvilla ja takanielussa. Herpangiinan yleisoireet ovat kuume, suun kipu ja syömisen vaikeudesta johtuva ruokahaluttomuus.

Herpangiina muistuttaa paljon herpesviruksen aiheuttamaa suutulehdusta, ja näitä kahta voikin joskus olla vaikea erottaa toisistaan. Yleensä enteroviruksen aiheuttama suutulehdus ei kuitenkaan ole yhtä kivulias kuin herpes. Herpangiinaan ei myöskään liity herpekselle tyypillistä ienten tulehtumista ja siitä aiheutuvaa verenvuotoa.

Enterorokko lapsella

Suurin osa enterorokkoon sairastuneista on alle 10-vuotiaita lapsia, minkä takia enterorokko luokitellaan lastentaudiksi. Aikuisten oireista poiketen enterorokon aiheuttama ihottuma ei yleensä kutise lapsilla. Varsinkin lapsilla taudin oireena voi ilmetä myös nielukipua, vatsavaivoja ja kuumeilua.

Voiko mennä kouluun, jos on enterorokko? 

Lapsen on oltava kotona siihen asti, kunnes hän on täysin kuumeeton ja pystyy osallistumaan koulun tai päivähoitopaikan toimintaan ilman erityishuomiota. Varsinkin silloin, jos taudissa esiintyy vatsaoireita, on kotona tärkeää malttaa levätä riittävän pitkään. Ripuli- ja oksennustaudit kun leviävät erittäin herkästi.

Enterorokko tarttuu helposti, ja lapsi tartuttaa tautia eteenpäin jo sen itämisaikana. Tämän takia taudin leviämistä ei pystytä täysin estämään kouluissa tai päivähoitopaikoissa. Onkin tavallista, että enterorokkoon sairastuu useampi lapsi kerralla.

Enterorokko aikuisella

Vaikka suurin osa enterorokkoon sairastuneista on lapsia tai nuoria, voi tauti tarttua myös aikuisiin. Varsinkin perheen sisällä enterorokon tarttuminen lapsista aikuisiin ei ole tavatonta. Toisin kuin lapsilla, aikuisilla enterorokon aiheuttamat rakkulat voivat kutista kovastikin. Myös aikuisilla enterorokko paranee yleensä itsestään noin viikon kuluessa.

Aikuisten tulee varata aika yleislääkärille silloin, jos enterorokkoon kuuluu kova kurkkukipu, voimakas päänsärky tai märkivät rakkulat. Lääkärissä tulee käydä myös siinä tapauksessa, jos diagnoosi on epäselvä eli ei ole varma, mikä omat oireet on aiheuttanut.

Enterorokko – tarttuminen

Enterorokko tarttuu helposti sekä hengitystie-eritteiden että ulosteen välityksellä. Enterorokon itämisaika on keskimäärin 3–7 vuorokautta ja tauti on tartuttava jo itämisaikana ennen oireiden ilmenemistä.

Enterorokko tarttuu:

  • pisaratartuntana
  • ulosteen kautta
  • kosketuksen välityksellä

Enterovirukset lisääntyvät pääasiassa suolistossa, ja viruksia erittyy jopa viikkojen ajan tartunnan saaneen ulosteeseen. Tästä enterovirukset ovat saaneet nimensäkin, sillä sana entero on kreikkaa ja tarkoittaa suolta. Yleisin enterorokon tartuntareitti on viruksen tarttuminen ensin ulosteesta omiin käsiin, sitten käsistä toisiin ihmisiin ja lopulta jälleen ihmisten käsistä suuhun. Enterorokon leviämisen torjunnassa tärkeintä onkin säännöllinen käsien peseminen ja huolellinen käsihygienia.

Kuinka enterorokko todetaan?

Lievissä taudeissa lääkärin tekemää tarkkaa diagnoosia ei yleensä tarvita, vaan enterorokon itsehoito voidaan aloittaa suoraan oireiden perusteella. Yleensä enterorokon toteamiseen ei tarvita laboratoriossa tehtäviä testejä, vaan tauti todetaan tarvittaessa suoraan vastaanotolla lääkärin tekemän tutkimuksen perusteella.

Enterorokko on kuitenkin mahdollista todeta myös tekemällä virusviljely tai ottamalla kliininen näyte, joka lähetetään laboratorioon tutkittavaksi. Enterovirus löydetään parhaiten ulostenäytteestä, mutta näyte voidaan oireista riippuen ottaa myös esimerkiksi hengitysteistä tai iholla olevasta rakkulasta. Vakavaa enterovirusinfektiota epäiltäessä potilas lähetetään tarkempia tutkimuksia varten aina sairaalaan, eli Terveystalossa ei oteta ollenkaan enterovirusnäytteitä.

Enterorokko – hoito

Enterorokon hoitoon ei ole olemassa tiettyä lääkettä tai muuta hoitoa. Enterorokko on useimmiten melko lievä tauti, joka paranee yleensä itsestään noin viikossa. Enterovirusta vastaan ei ole myöskään vielä olemassa rokotetta.

Enterorokon hoito onkin aina oireenmukaista, eli se mietitään tapauskohtaisesti taudinkuvan mukaan. Päänsärkyä ja muita enterorokkoon mahdollisesti liittyviä kiputiloja voidaan yrittää lievittää tulehduskipulääkkeillä. Esimerkiksi jalkapohjissa esiintyvät rakkulat saattavat joskus olla hyvinkin kivuliaita ja häiritä kävelemistä. Myös enterorokko suussa voi olla kivulias vaiva, sillä suun rakkulat saattavat aristaa ja haitata syömistä. Tällöin lapselle onkin hyvä antaa nestemäistä ja viileää ravintoa, jota ei tarvitse pureskella.

Kun suun rakkulat ovat kipeitä, lapselle voi syöttää esimerkiksi:

  • mehua
  • vellejä
  • pilttejä
  • jäätelöä

Enterorokkoa sairastavan ja varsinkin kuumeisen lapsen hoidossa tärkeintä on turvata lapsen riittävä ravinnon saanti ja varsinkin nesteytys. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä helpommin keho voi kuivua. Kuumeisen lapsen oloa voi yrittää helpottaa kuumelääkkeillä sekä pitämällä huoneen lämpötilan mahdollisimman viileänä ja vaatetuksen kevyenä.

Lue lisää: Lapsen kivun ja kuumeen hoito

Milloin lääkäriin enterorokon takia?

Lastenlääkärille kannattaa hakeutua silloin, jos enterorokko on hankala tai se aiheuttaa muuten erityistä huolta tai vaivaa. Keskushermosto-oireiden kohdalla lääkäriin tulee hakeutua välittömästi. Myös siinä tapauksessa tulee hakeutua lastenlääkärin vastaanotolle, jos ei ole varma, mistä lapsen oireet johtuvat.

Lapsia hoitavan lääkärin vastaanotolle on syytä hakeutua silloin, jos:

  • kuume on erityisen korkea
  • lapsen yleiskunto heikentyy
  • lapsella esiintyy voimakasta päänsärkyä tai pahoinvointia
  • ihomuutokset tulehtuvat

Ota viipymättä yhteyttä lääkäriin varsinkin silloin, jos lapsi on poikkeuksellisen väsynyt tai sairastuneen tajunnan taso on alentunut. Lääkäriin kannattaa olla yhteydessä lähipäivien aikana myös silloin, jos suun rakkulat ovat niin kipeitä, ettei lapsen nesteytys onnistu.

Selkeissä enterorokkotapauksissa oireiden itsehoidon voi aloittaa ilman käyntiä lääkärissä. Lääkärissä ei siis tarvitse käydä silloin, jos oireiden aiheuttaja on tiedossa ja lapsi pärjää kotihoidolla.


Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat tietopaketit:

Uutiskirjetilaajanamme saat asiantuntijoiden neuvoja ja vinkkejä oman sekä lapsesi terveyden ja hyvinvoinnin tueksi. Tilattuasi uutiskirjeen saat myös seitsemän viikon kokeilujakson Nextoryyn, jos et ole käyttänyt sitä aikaisemmin.

Tilaamalla uutiskirjeen annat Terveystalolle markkinointiluvan.

Asiantuntija
Péter Csonka

Lastentautien ja lastenallergologian erikoislääkäri

Asiantuntijana tässä artikkelissa toimi lastentautien ja lastenallergologian erikoislääkäri Péter Csonka.