Diabetes eli sokeritauti on joukko sairauksia, joita yhdistää kohonnut verensokeri ja muun muassa lisääntynyt riski sydän- ja verisuonitauteihin

Diabetes voidaan todeta selkeiden oireiden (väsymys, laihtuminen, virtsanerityksen lisääntyminen, jano ja elimistön kuivuminen) ja laboratoriossa mitatun korkean verensokerin (yli 11 mmol/l) perusteella.

Vähäoireisella henkilöllä diagnoosiin tarvitaan laboratoriossa toistuvasti mitattu kohonnut verensokerin arvo ja/tai kohonnut sokerihemoglobiini eli HbA_1c-koe.

Tarvittaessa voidaan käyttää myös sokerirasituskoetta, jossa mitataan ensin paastoverensokeri. Sitten henkilö juo 75 g glukoosia sisältävän nesteen ja verensokeri mitataan uudelleen kahden tunnin kuluttua. Kahden tunnin sokerirasitusta ei tarvita, jos diagnoosikriteerit täyttyvät muutoinkin.

Normaalin verensokerin yläraja aamulla, vähintään 8 tunnin paaston jälkeen on 6,0 mmol/l. Jos verensokeri on 6,1–6,9 mmol/l, kyseessä on kohonnut paastosokeri. Diabeteksen alaraja on paastoverensokeriarvo 7,0 mmol/l.

Syömisen jälkeen verensokeri voi nousta terveellä henkilöllä 2–3 mmol/l ja palautuu syömistä edeltävälle tasolle 2–4 tunnissa. Normaalissa laskimonäytteessä on verensokeriarvo alle 7,8 mmol/l (sormenpäämittauksessa 8,9 mmol/l) kahden tunnin kuluttua syömisestä tai sokerirasituskokeessa.

Jos verensokeri on tällöin välillä 7,8–11,0 mmol/l, kyseessä on heikentynyt sokerinsieto. Diabeteksen alarajana on verensokeriarvo 11,1 mmol/l laboratoriossa ja omassa sormenpäämittauksessa 12,2 mmol/l.

Kohonnut paastosokeri ja heikentynyt sokerinsieto merkitsevät, että sokerin aineenvaihdunta on häiriintynyt. Tällainen tila on nimeltään esidiabetes ja ilman ehkäiseviä toimenpiteitä se etenee ajan kuluessa "oikeaksi" diabetekseksi.

Sokerihemoglobiini (B-HbA_1c:n määritys verestä) kuvastaa keskimääräistä verensokeriarvoa edeltävien 2–8 viikon aikana. Normaali arvo on alle 42 mmol/mol, prosenttiarvoilla ilmaistuna alle 6 %. Diabeteksen alarajana on HbA_1c-arvo 48 mmol/mol (6,5 %). Välialueelle 42–48 mmol/mol (6,0–6,5 %) sijoittuva arvo vastaa esidiabetesta.

Tyypin 2 diabetes on huomattavasti yleisempi diabeteksen muoto kuin tyypin 1 diabetes. Tyypin 2 diabeteksessa on kyse kehon aineenvaihduntahäiriöstä.

Tyypin 2 diabeteksen hoidossa on tärkeä hoitaa kaikki riskitekijät kuntoon, sillä kyseessä on aineenvaihduntasairaus, jossa on 2—4 kertainen riski saada sydän- tai aivoinfarkti. Tyypin 2 diabeetikolla on usein muitakin niin sanottuja metabolisen oireyhtymän ilmentymiä, kuten ylipainoa, korkeat rasva-arvot ja korkea verenpainetaso.

Perinteisten sydän- ja verisuonitautien ohella on viime vuosina lisääntyvästi kiinnitetty huomiota myös muuhun tyypin 2 diabetekseen liittyvään tautitaakkaan kuten syöpäsairastuvuuteen ja -kuolleisuuteen, maksasairauksiin, depressioon, muistisairauksiin, osteoporoosiin ja infektioalttiuteen.

Komplikaatioiden ehkäisy

Tyypin 2 diabetes on osittain perinnöllinen sairaus, mutta sitä voidaan ehkäistä terveellisillä elämäntavoilla. Terveellisisiin elämäntapoihin sisältyvät muun muassa terveellinen ja monipuolinen ruokavalio sekä riittävä liikunta.

Pitkäaikaisten komplikaatioiden ehkäisemiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista riskitekijöiden (muun muassa dyslipidemia, kohonnut verenpaine, tupakointi, hyperglykemia, ylipaino, lihavuus ja psykososiaaliset riskitekijät) hoitoa. Hoitoon kuuluu moniammatillinen ohjaus ja tuki sekä ennustetta parantavan lääkehoito.

Tyypin 2 diabeteksen hoito

Tyypin 2 diabeteksen hoito on elämäntapamuutokset ja lääkehoito. Jos ylipainoinen tyypin 2 diabeetikko pudottaa painon normaaliksi tai lähelle normaalia, niin usein tauti menee remissioon, eli lääkehoitoa ei tarvita ja verensokerit normalisoituvat.

Remission saavuttaminen riippuu painonpudotuksesta, joka voidaan toteuttaa:

• elämäntapamuutoksilla
• lääkehoidon tukemana
• lihavuuskirurgian avulla, jos muut keinot eivät ole riittäviä

Joissain tapauksissa hoitoon voidaan liittää:

• suun kautta otettavat lääkkeet
• pistettävät GLP1-analogit
• harvoin myös insuliini

Hoidon tavoitteet

• Pitkäaikainen verensokeritaso (HbA1c):
  • Yleinen tavoite: alle 48–53 mmol/mol (6,5–7,0 %) lääke- tai insuliinihoidon aikana
  • Iäkkäillä, monisairailla ja hypoglykemialle altistavaa lääkitystä käyttävillä turvallinen tavoite on korkeampi
• Verensokerin tavoitearvot omamittauksissa:
  • Paastoarvo: alle 7 mmol/l (tai yksilöllinen tavoite)
  • Aterianjälkeinen arvo (2 h): alle 8–10 mmol/l
• LDL-kolesterolitavoite: alle 2,6 mmol/l
  • Pyritään saavuttamaan elintapamuutoksilla ja tarvittaessa lääkehoidolla

Mitä elämäntapamuutokseen sisältyy?

Elämäntapamuutos sisältää muun muassa seuraavat asiat:

• laihduttaminen
• liikunnan lisääminen
• suolan käytön vähentäminen
• kovan rasvan vähentäminen
• kuidun lisääminen ruokavalioon
• alkoholin käytön vähentäminen
• tupakoinnin lopettaminen

Vinkkilista diabeetikolle

1. Noudata säännöllistä ruokailurytmiä, niin helpotat verensokerin säätelyä.
2. Syö runsaskuituista ruokaa, jotta pystyt tasoittamaan ruokailun jälkeistä verensokeriarvojen nousua.
3. Ota huomioon hiilihydraattien määrä ateriainsuliinia annostellessa.
4. Pidä mukanasi sokeripitoisia eväitä, kuten mehua, hedelmiä tai Siripiri-pastilleja alhaisen verensokerin varalta (jos olet insuliinihoidossa).
5. Muista, että liikunta voi tehostaa insuliinin vaikutusta.
6. Tarkkaile verensokeriarvoja aktiivisemmin kun olet juonut alkoholia, sillä alkoholi estää maksaa vapauttamasta sokeria elimistön käyttöön.

Jo todetun diabeteksen hoidossa on säännölliset kontrollit ehdottoman tärkeitä. Diabetesta sairastavan hoito toteutetaan yhteistyössä asiakkaan, lääkärin ja diabeteshoitajan kanssa. Diabeteksen hoidon tavoitteet asetetaan yksilöllisesti.

Lue lisää: Diabeteksen hoito

Diabeteksen hoidossa huomioitavaa

Hypoglykemia

Hypoglykemialla tarkoitetaan tilaa, jossa diabetesta sairastavan verensokeriarvot ovat laskeneet alhaiseksi. Tällöin verensokeriarvo on usein alle 2,8 mmol/l.

Alhaisen verensokerin oireita ovat:

• tiheä pulssi ja sydämentykytyksiä
• hikoilu
• nälän tunne
• käsien tärinä
• ärtyisyys  

Jos verensokeri pääsee alle 2,8 mmol/l oireita voivat olla esimerkiksi:

• päänsärky
• sekavuus
• näköharhat
• epätavallinen käytös
• kouristelu
• tajuttomuus

Verensokerin laskettua alhaiseksi, diabeetikon tulee syödä nopeita hiilihydraatteja, kuten sokeria, sokeripitoisia juomia tai hedelmiä. Jos diabeetikko on tajuton, on paikalle hälytettävä ensihoito numerosta 112. Tajuttomalle ei tule koskaan antaa syötävää tai juotavaa.

Insuliinisokissa ensiapuna voidaan käyttää glukagonipistosta, joka on insuliinin vastavaikutushormoni, jonka avulla maksa pystyy vapauttamaan sokeria elimistöön ja nostamaan verensokeria.

Hyperglykemia

Hyperglykemia on vastaavasti tila, jossa verensokeri on diabeetikolla päässyt liian korkeaksi. Jos verensokeri pääsee nousemaan liian korkeaksi (yli 15 mmol/l), voi se johtaa happomyrkytykseen eli ketoasidoosiin tai jopa diabeettiseen koomaan. 

Korkean verensokerin oireita ovat:

• janoisuus
• lisääntynyt virtsaamisen tarve
• huonovointisuus
• väsymys
• päänsärky
• näköhäiriöt
• nälän tunne
• keskittymisvaikeudet

Korkean ja oireisen hyperglykemian hoito on ensijaisesti insuliini.Ketoasidoosia epäillessä on tehtävä aina ketoaineiden mittaus. Diabeetikoilla on usein oma ketoainemittari, jolla testin voi suorittaa kotona. Ketoaineiden ylittäessä 3,0 mmol/l tulee sairaalahoitoon hakeutua viipymättä.

Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat aiheet:

• Laihdutus
• Verensokeri