Bulimia on yleinen syömishäiriö – toipuminen alkaa jatkuvan laihdutuskierteen katkaisemisesta

Bulimia eli ahmimishäiriö (bulimia nervosa) on yksi yleisimmistä syömishäiriöistä. Bulimiassa ahmitaan toistuvasti tavallista suurempia määriä usein runsasenergistä ruokaa. Ahmiminen tapahtuu tyypillisesti lyhyen ajan sisällä. Ahmimiskohtaus pyritään lihomisen pelossa kompensoimaan esimerkiksi oksentamalla tai muilla itselle vahingollisilla toimilla, kuten paastoamalla tai käyttämällä liiallisesti ulostuslääkkeitä. Olennaista bulimiassa on ahmimiskohtauksiin liittyvä tunne siitä, ettei itse hallitse omaa syömistään eikä pysty lopettamaan sitä.

Kuten muutkin syömishäiriöt, myös bulimia on monimutkainen kehon ja mielen sairaus. Bulimiaan sairastunut määrittelee itseään ja omaa arvoaan vääristyneesti syömisen, painon ja kehon koon kautta. Bulimialle on ominaista, että siihen sairastuneella on usein negatiivinen kehonkuva ja korostunut pelko lihavuudesta ja lihomisesta. Sairauteen kuuluu olennaisesti myös jatkuva oman painon tarkkaileminen. Varsinaisen poikkeavan syömiskäyttäytymisen lisäksi bulimia vaikuttaa laajasti sitä sairastavan henkiseen ja fyysiseen terveyteen sekä sosiaalisiin suhteisiin.

Bulimia on sairaus, johon liittyy paljon salailua, häpeää ja itseinhoa. Ahmimiskohtaukset pyritään usein salaamaan muilta viimeiseen asti. Bulimia voikin johtaa eristäytymiseen, mikä lisää yksinäisyyttä ja saattaa taas osaltaan pahentaa oireilua. Muiden syömishäiriöiden tapaan bulimia ei aina näy mitenkään päällepäin. Bulimiaa sairastavan paino voi olla ja pysyä normaalina vaikeastakin oireilusta huolimatta, mutta se voi myös vaihdella voimakkaasti.

Bulimia ilman oksentamista

Bulimia voidaan jakaa kahteen eri alatyyppiin. Ensimmäisessä alatyypissä ruoasta ja kaloreista pyritään hankkiutumaan eroon välittömästi ahmimiskohtauksen jälkeen tyhjentämällä vatsa esimerkiksi oksentamalla tai käyttämällä ulostus- tai nesteenpoistolääkkeitä. Toisessa bulimian alatyypissä syödystä ruoasta ei hankkiuduta eroon suoraan, vaan ahmiminen pyritään kompensoimaan esimerkiksi pakonomaisella liikunnalla tai paastoamalla. Niin oksentaminen kuin muutkin sairaudelle tyypilliset kompensaatiokeinot johtavat herkästi uuteen ahmimiskierteeseen. Bulimian alatyypistä riippumatta sairaus voi aiheuttaa varsinkin pidemmän päälle vakavia terveysongelmia.

Bulimia ei ole sama asia kuin ahmintahäiriö BED (binge eating disorder). Bulimian tavoin myös ahmintahäiriössä ahmitaan lyhyen ajan sisällä suuria määriä usein energiapitoista ruokaa. Toisin kuin bulimiassa, syötyä ruokaa ei kuitenkaan kompensoida. Raja eri syömishäiriöiden välillä ei ole kuitenkaan useinkaan kovin tarkkarajainen, vaan eri syömishäiriöt voivat sekoittua toisiinsa ja myös vaihtua yhdestä syömishäiriöstä toiseksi.

Bulimian noidankehä

Bulimia aiheuttaa sitä sairastavalle helposti noidankehän, jota on vaikea katkaista. Noidankehän ymmärtäminen auttaa selittämään sairauden luonnetta ja samalla myös sitä, miksi bulimiasta on usein niin vaikea päästä eroon varsinkin omin voimin ja ilman ulkopuolista apua.

Bulimia alkaa tyypillisesti jonkinlaisesta laihduttamisesta tai paastoamisesta. Tästä seuraa yleensä kova nälkä. On hyvä muistaa, että fyysisen nälän lisäksi bulimiaan liittyy aina myös negatiivisiksi koettuja tunteita ja mielialoja, jotka voivat osaltaan johtaa ahmimiseen. Bulimiaa sairastavalla voi olla esimerkiksi tunne huonommuudesta tai muuta psyykkistä kuormitusta, mitä hän haluaa hetkeksi paeta. Tiukasta laihduttamisesta tai paastoamisesta johtuva nälkä sekä nämä erilaiset tunteet ja tiukka itsensä rajoittaminen voivat johtaa lopulta ahmimiseen. Jokaisen kohdalla ahmimiskohtauksen laukaisee kuitenkin lopulta yksilölliset tekijät. Bulimian noidankehän voi ajatella lähtevän tästä kunnolla liikkeelle.

Ahmimiskohtauksesta seuraa lisää syyllisyyttä, ahdistusta ja itseinhoa sekä pelko lihomisesta. Ruoasta eroon hankkiutuminen esimerkiksi oksentamalla voi tuntua tuovan hetken helpotuksen omaan fyysiseen ja psyykkiseen pahaan oloon, mutta todellisuudessa se aiheuttaa ennemminkin lisää häpeää ja tunteen epäonnistumisesta. Usein sairastunut lupaa itselleen toistuvasti tässä kohtaa, että tämä kerta jäi viimeiseksi. Ahmimisen ja oksentamisen tai muun kompensaatiokeinon käyttämisen jälkeen sairastunut rajoittaa omaa syömistään jälleen tiukasti. Laihduttamisesta ja paastoamisesta seuraava nälkä, aliravitsemustila ja henkinen kuormitus aiheuttavat usein ennemmin tai myöhemmin jälleen uuden ahmimiskierteen, ja kehä on valmis.

Bulimiasta paraneminen edellyttää tämän noidankehän katkaisemista, mikä ei aina ole helppoa. Toipuminen lähtee jatkuvan laihduttamisen ja itsensä nälkiinnyttämisen lopettamisesta.

Bulimialla tarkoitetaan syömishäiriötä, jossa esiintyy toistuvia ahmimiskohtauksia, joiden jälkeen ahmitun ruoan lihottava vaikutus pyritään kompensoimaan tavalla tai toisella. Ahmimiskohtauksia, joissa ahmitaan suuria määriä usein runsasenergistä ruokaa lyhyen ajan sisällä, voi esiintyä valtaosalla ihmisistä joskus ja satunnaisesti. Ahmiminen voi liittyä esimerkiksi stressiin tai tiettyihin itselle vaikeisiin tunnetiloihin. Usein toistuvat ahmimiskohtaukset viittaavat kuitenkin syömishäiriöön.

On hyvä muistaa, että bulimia voi oireilla monilla eri tavoilla. Sairauden oirekuva voi vaihdella ja aaltoilla paljonkin niin eri ihmisten välillä kuin myös samalla ihmisellä eri aikoina. Myös oireilun tiheys on hyvin yksilöllistä: joskus ahmimiskohtauksia tulee vain satunnaisesti, kun taas pahimmillaan niitä saattaa olla useita päivässä.

Vaikka bulimialle on tyypillistä, että syödyn ruuan määrä ja energiapitoisuus on suuri, aina näinkään ei ole. Jos bulimiaa sairastava on esimerkiksi kieltänyt itseltään kaikki hiilihydraatit, voi jo pienenkin hiilihydraattimäärän syöminen laukaista ajatuksen epäonnistumisesta ja tarpeen hankkiutua syödystä ruuasta eroon. Joskus bulimiaa sairastava saattaa myös ahmia kohtuuttomia määriä yleisesti terveellisiksi luokiteltuja ruokia, esimerkiksi hedelmiä tai tavallista kotiruokaa. Olennaista on tunne kontrollin menettämisestä ja siitä, ettei kyseisiä ruokia tai ruokamäärää normaalisti sallisi itselleen.

Bulimialle on olemassa tarkat diagnostiset kriteerit – bulimiaa voi kuitenkin sairastaa, vaikka ne eivät täyttyisikään

Bulimialle on olemassa tarkkaan määritellyt diagnostiset kriteerit, joiden avulla lääkäri diagnosoi bulimian. Bulimiaa voi kuitenkin sairastaa ja bulimialle tyypillinen oireilu ja ajattelu hallita elämää tiukastikin, vaikka kaikki bulimian diagnostiset kriteerit eivät täyttyisikään. Bulimian diagnostisiin kriteereihin kuuluu esimerkiksi se, että toistuvia ylensyömisjaksoja esiintyy vähintään kahdesti viikossa ainakin kolmen kuukauden ajan ja että syöminen ja pakonomainen tarve syödä hallitsevat omaa ajattelua. Lisäksi diagnostisissa kriteereissä mainitaan ahmimisen jälkeiset kompensaatiokeinot sekä sairaalloinen lihavuuden pelko tai käsitys itsestä liian lihavana.

Bulimian diagnostisille kriteereille ei kuitenkaan kannata antaa liikaa painoarvoa. Tärkeää on ymmärtää se, että apua voi ja kannattaa hakea aina silloin, kun oma syöminen ei tunnu enää olevan omissa käsissä.

Syömishäiriön ja häiriintyneen syömisen välinen raja ei ole myöskään yleensä kovin selkeä tai yksiselitteinen, mikä saattaa vaikeuttaa entisestään avun piiriin hakeutumista. Ahmimiskohtaukset ja bulimia saattavat usein sekoittua muihin syömishäiriöihin tai esiintyä yhdessä niiden kanssa. Bulimiaa voi esiintyä yhdessä esimerkiksi laihuushäiriö anoreksian kanssa. Syömishäiriöt voivat myös muuttaa muotoaan yhdestä syömishäiriön tyypistä toiseen. Esimerkiksi ahmintahäiriö voi muuttua bulimiaksi tai epätyypilliseksi syömishäiriöksi luokiteltava ortoreksia anoreksiaksi.

Bulimian alkamiselle ei ole tiedossa yhtä yksiselitteistä syytä, vaan kyseessä on monisyinen mielenterveyden häiriö. Taustalla vaikuttavat perintötekijät, kasvuympäristö ja jokaisen sairastuneen kohdalla vaihtelevat yksilölliset syyt. On todettu, että itsetunnon ongelmat ja omaan itseen kohdistuva vaativuus voivat altistaa bulimialle. Yleisellä tasolla bulimian yleistymisen syyksi on arveltu länsimaista kauneusihannetta ja kapeaa käsitystä siitä, miltä varsinkin naisten tulisi näyttää.

Bulimia alkaa usein tyytymättömyydestä omaan kehoon ja halusta laihtua. Laihduttaminen voi kuitenkin tuntua vaikealta, aiheuttaa epäonnistunutta ja toivotonta oloa sekä lopulta johtaa monen eri asian seurauksesta ahmimisen ja oksentamisen kierteeseen. Ahmimista ja sen jälkeisiä kompensaatiotoimia voidaan käyttää myös oman pahan olon tukahduttamiseen, tunteiden turruttamiseen ja hetkelliseen todellisuudesta pakenemiseen. Tällöin bulimiaoireilu voi olla alusta saakka hyvin rajua, ja ahmimiskohtauksia olla usein ja paljon.

Mikä laukaisee bulimian?

Bulimian saattaa laukaista esimerkiksi läheisen tai jonkun muun ihmisen asiaton kommentti omasta painosta, ulkonäöstä tai syömisestä. Myös traumaattinen kokemus tai vaikea elämänjakso voi käynnistää ahmimiskohtauksien ja oksentamisen tai muiden kompensaatiokeinojen käyttämisen kierteen. Ahmimisella voi esimerkiksi yrittää turruttaa ikäväksi koettuja tunteita tai muita asioita, joiden käsittelemiseen itsellä ei vielä kyseisellä hetkellä ole riittäviä keinoja tai voimavaroja.

Bulimian voi laukaista myös esimerkiksi toistuvat laihdutusyritykset ja tiukan ruokavalion noudattamisesta johtuva nälkä. Oksentaminen saattaa aluksi tuntua keinolta pystyä syömään mitä haluaa ja pitää paino silti kurissa. Bulimialla on kuitenkin tapana riistäytyä nopeasti käsistä ja alkaa hallita sairastuneen elämää. Bulimia ei myöskään aina laihduta, vaan toistuva ahmiminen voi johtaa kompensaatiokeinoista huolimatta painonnousuun ja terveysongelmiin. Toisaalta bulimia voi myös johtaa vaaralliseen alipainoisuuteen ja aliravitsemustilaan.

Bulimiassa esiintyvän ahmimiskohtauksen laukaisee jokaisella yksilölliset tekijät. Yhdellä laukaiseva tekijä voi olla omasta etukäteen suunnitellusta ruokavaliosta poikkeaminen, kun taas toisella ahmintaan saattaa johtaa tietty itselle vaikea tunnetila, esimerkiksi pettymys. Usein yhdistävä tekijä on kuitenkin kokemus jonkinlaisesta epäonnistumisesta ja huonommuuden tunteesta suhteessa toisiin ihmisiin.

Bulimiasta on mahdollista parantua. Noin puolella bulimiaa sairastaneista oireilu loppuu vuosien myötä kokonaan. Yhdellä kolmasosalla ahmimiskohtausten on todettu seurantatutkimuksissa harventuvan vain satunnaisiksi. Tällöin ahmimisen laukaisee yleensä jonkinlainen stressitekijä. Yhdellä viidesosalla bulimiaa sairastaneista oireet kuitenkin jatkuvat jopa vuosikausia.

Bulimiaa sairastavan ja siitä toipuvan on syytä muistaa, että mielenterveyden sairauksien ja haasteiden kohdalla paraneminen tapahtuu harvoin lineaarisesti. Välillä paranemisprosessin aikana saattaa tulla vaikeampia jaksoja, vaikka niitä ennen olisikin ollut jo pidempi oireeton jakso. Pikkuhiljaa toipumisen aikana ahmimiskohtaukset alkavat kuitenkin harventua, ja esimerkiksi niiden aikana syödyt ruokamäärät pienentyä. Myös ahmimisen ja ahmitun ruoan kompensoimisen kierre on usein helpompi saada katkaistua kuin aikaisemmin.

Paranemisen aikana kannattaa yrittää olla itselleen mahdollisimman armollinen ja muistaa, että takapakit kuuluvat asiaan. Yksi ahmintakohtaus tai -jakso ei tarkoita, että kaikki edeltävä työ olisi valunut hukkaan.

Ahmimiskohtauksen jälkeen ei siis kannata vaipua epätoivoon tai alkaa sättimään itseään. Sen sijaan on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, mikä tunnetila tai asia laukaisi ahmimisen. Ahmimiskohtauksia aiheuttavien tunteiden ja tilanteiden tunnistaminen voi auttaa jatkossa havaitsemaan samankaltaiset tilanteet hyvissä ajoin, ja puuttumaan niihin ennen kuin ne johtavat ahmimiseen. Jos huomaa omalla kohdallaan esimerkiksi padotun aggression laukaisevan ahmimiskohtauksen kerta toisensa jälkeen, kannattaa omia tunteitaan opetella sanoittamaan ja konfliktitilanteita selvittämään. Tällä tavalla itselle vahingollisten keinojen käyttäminen tunteiden käsittelemisessä muuttuu lopulta tarpeettomaksi.