Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö eli ADHD on neuropsykiatrinen häiriö, jonka ydinoireita ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus.

ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö

ADHD on kehityksellinen aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden säätelyn häiriö, joka ilmenee tarkkaamattomuutena, ylivilkkautena ja impulsiivisuutena. Keskeisintä ADHD:n oirekuvassa on vaikeus säädellä itse omaa tahdonalaista tarkkaavaisuuttaan. Tässä tietopaketissa kerrotaan, miten ADHD voi ilmetä arjessa, kuinka ADHD diagnosoidaan ja miten sen oireita voidaan hoitaa.

Lääkärin tutkimuksiin kannattaa hakeutua silloin, kun ADHD:lle tyypilliset oireet ovat jatkuvia, häiritsevät omaa elämää ja näkyvät useammalla kuin yhdellä elämän osa-alueella.

Olennaista ADHD-diagnoosissa on se, että oireita on ollut koko elämän ajan. Aikuisilla diagnoosin tekee psykiatrian erikoislääkäri.

Kaikki psykiatrit eivät kuitenkaan tee ADHD-diagnooseja, vaan asia tulee varmistaa erikseen ajanvarauksen yhteydessä.

Lapsilla diagnoosin tekee joko lastenpsykiatri tai lastenneurologi ja nuorilla nuorisopsykiatri.

Sisällysluettelo

Mikä on ADHD?

ADHD on neuropsykiatrinen aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö, jonka keskeisimmät oireet ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus.

Kirjainlyhenne ADHD tulee englanninkielisistä sanoista Attention Deficit Hyperactivity Disorder.

ADHD ei ole sairaus, vaan ihmisen synnynnäinen ominaisuus. Häiriön keskeinen ongelma on vaikeus säädellä omaa tahdonalaista tarkkaavaisuuttaan.

ADHD:n esiintyvyydeksi arvioidaan lapsilla ja nuorilla 4−7 prosenttia ja aikuisilla 2−4 prosenttia väestöstä.

Koska kyseessä on kehityksellinen häiriö, on se havaittavissa aina jo lapsuudessa. Oireiden taustalla olevaa syytä ei kuitenkaan aina ymmärretä oikein, jolloin diagnoosin saaminen saattaa viivästyä.

Osalla ADHD:n oireet lieventyvät iän myötä, kun taas osalla ne jatkuvat ja vaikeuttavat elämää myös nuoruudessa ja aikuisena. Oirekuvan painotus voi samallakin ihmisellä muuttua iän myötä.

ADHD:lla on kolme eri esiintymismuotoa, jotka ovat:

  • yhdistetty muoto
  • yliaktiivis-impulsiivinen muoto
  • tarkkaamaton muoto eli ADD

ADHD:n yhdistetyssä muodossa esiintyy kaikkia kolmea ADHD:n keskeistä piirrettä eli tarkkaamattomuutta, yliaktiivisuutta ja impulsiivisuutta.

Yliaktiivis-impulsiivisessa muodossa korostuvat puolestaan yliaktiivisuus ja impulsiivisuus.

Tarkkaamattomassa muodossa korostuvat sen sijaan tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen vaikeudet. Jälkimmäistä ADHD:n esiintymismuotoa kutsutaan myös ADD:ksi. Kirjainlyhenne tulee sanoista Attention Deficit Disorder.

ADHD ja ADD – mitä eroa?

ADD on yksi ADHD:n kolmesta esiintymismuodosta.

Kyseessä on tarkkaavaisuushäiriö, jossa ADHD:lle usein tyypilliset kriteerit yliaktiivisuudesta ja impulsiivisuudesta eivät täyty, vaan ongelmat painottuvat tarkkaamattomuuteen.

Tästä huolimatta usein myös niillä henkilöillä, joilla on ADD, esiintyy joitakin yliaktiivisia oireita. Esimerkiksi levottomuus ei kuitenkaan yleensä ilmene aikuisilla ulkoisena, motorisena levottomuutena, vaan enemmänkin mielen sisäisenä rauhattomuutena.

ADHD:lle tyypillinen oman aktiivisuuden säätelemisen vaikeus voi näkyä ADD:ssa yliaktiivisuuden sijaan enemmänkin aliaktiivisuutena, kuten passiivisuutena ja vaikeutena aloittaa tietty toiminta.

ADD voi näkyä arjessa esimerkiksi:

  • keskittymisvaikeuksina
  • häiriintymisherkkyytenä
  • omiin ajatuksiin vaipumisena
  • ajatusten harhailemisena epäolennaisiin asioihin
  • taipumuksena lykätä aloittamista
  • vaikeutena vaihtaa tarvittaessa tarkkaavaisuuden kohdetta yhdestä asiasta toiseen

ADHD – oireet

ADHD:n keskeisimmät oireet ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Oireet ovat ADHD:ssa henkilön ikään ja kehitystasoon nähden liiallisia, ja ne haittaavat jokapäiväistä elämää.

ADHD-oireet ovat usein pitkäkestoisia tai pysyviä ja näkyvät jo lapsuudessa, viimeistään alakouluiässä. Olennaista ADHD-diagnoosissa onkin se, että oireita on ollut enemmän tai vähemmän koko elämän ajan.

ADHD:n oireet painottuvat aina yksilöllisesti, ja eri ihmisillä korostuvat eri oireet: joillakin on vain osa oireista, kun taas toisilla esiintyy enemmän tai vähemmän kaikkia ADHD:lle tyypillisiä oireita. Kaikista keskeisintä ADHD:n oirekuvassa on vaikeus säädellä itse omaa tarkkaavaisuuttaan.

ADHD:n ydinoireiden ja niiden erilaisten ilmenemismuotojen lisäksi on melko yleistä, että yhdessä ADHD:n kanssa esiintyy myös tiettyjä kognitiivisia vaikeuksia.

Esimerkiksi kielellinen kehitys ja puhuminen, liikkuminen sekä sosiaaliset taidot saattavat kehittyä hieman hitaammin muihin saman ikäisiin lapsiin verrattuna.

ADHD:n oireet eivät ole tahdonalainen asia 

Sekä ADHD-diagnoosin saaneen että hänen läheistensä on tärkeä ymmärtää, että ADHD:n oireet johtuvat hermoston erilaisesta toimintavasta.

ADHD:lle tyypilliset oireet ja niistä johtuva käyttäytyminen eivät siis ole henkilön itsensä tai hänen läheistensä vika, eikä kyseessä ole esimerkiksi laiskuus, välinpitämättömyys tai muu tahdonalainen asia.

On myös hyvä muistaa, että päivittäistä elämää häiritseviin ADHD:n oireisiin on nykyään saatavilla monenlaista apua ja hoitoa.

Miten ADHD näkyy arjessa?

ADHD ilmenee hieman eri tavoilla eri ikäisenä ja eri elämänvaiheissa. Lapsella ADHD:n oireet näkyvät usein jatkuvana vaikeutena keskittyä esimerkiksi leikkeihin tai koulutehtäviin. Jo pienillä lapsilla tarkkaavaisuus siirtyy herkästi ärsykkeestä toiseen, ja pitkäjänteinen toiminta voi olla haasteellista. Nuorilla ja aikuisilla ADHD ilmenee useimmiten erityisesti vaikeutena keskittyä työtehtäviin tai opiskeluun.

ADHD:n oirekuvassa luonteeltaan pysyvintä on tarkkaavaisuuden säätelyn vaikeus. Lapsesta aikuiseksi kasvaessa ADHD usein muuttaa jonkin verran muotoaan, mutta nimenomaan tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen vaikeudet jatkuvat. Sen sijaan ylivilkkaus usein joko vähenee tai muuttuu enemmän alivilkkaudeksi tai sisäiseksi levottomuudeksi. 

ADHD:n oireet voivat haitata elämää ja vaikuttaa negatiivisesti itsetuntoon varsinkin silloin, jos syytä niiden taustalla ei ymmärretä oikein. Onkin hyvä tiedostaa, että ADHD:hen liittyy usein myös monia positiiviseksi miellettyjä ominaisuuksia. ADHD ei olekaan este esimerkiksi töissä tai opinnoissa menestymiselle, vaan oikeanlaisella hoidolla ja arjen tukitoimilla tietyt häiriön oireet on mahdollista saada hallintaan, kun taas toisia voi pyrkiä tietoisesti tukemaan ja vahvistamaan.

ADHD:seen voi liittyä esimerkiksi seuraavia positiivisia ominaisuuksia:

  • luontaista uteliaisuutta
  • joustavuutta
  • luovuutta
  • kekseliäisyyttä
  • energisyyttä
  • sinnikkyyttä
  • kykyä heittäytyä rohkeasti uusiin tilanteisiin

Miten tarkkaamattomuus näkyy arjessa?

Tarkkaamattomuus voi näkyä arjessa esimerkiksi huonona keskittymiskykynä, tehtävien kesken jäämisenä ja vaikeutena kiinnittää huomiota yksityiskohtiin. Pienetkin ulkopuoliset ärsykkeet saattavat herpaannuttaa keskittymisen herkästi muualle siitä tehtävästä, joka on juuri kyseisellä hetkellä työn alla. Tarkkaavaisuuden ja keskittymisen ongelmien takia oppiminen vaikeutuu, minkä takia niistä kärsivä henkilö saattaa alisuoriutua opinnoissaan tai työssään.

Tarkkaamattomuus saattaa näkyä myös esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

  • toistuvina virheinä varsinkin yksitoikkoisempien tehtävien kohdalla
  • organisoimisen vaikeutena
  • asioiden liiallisena tarkisteluna virheiden tekemisen pelossa
  • vaativien ja pitkäkestoista keskittymistä edellyttävien tehtävien välttelemisenä
  • jatkuvana unohteluna ja aikataulujen pettämisenä
  • vaikeutena kuunnella ja seurata ohjeita sosiaalisissa tilanteissa

Tarkkaavaisuuden säätelemisen vaikeus tarkoittaa sitä, että tietyt asiat ovat henkilölle vaikeampia kuin useammille muille, ja keskittyminen joihinkin asioihin voi olla liki mahdotonta. Joihinkin henkilöä itseään kiinnostaviin asioihin keskittyminen voi kuitenkin olla joskus erittäinkin intensiivistä. Vaikka tarkkaavaisuuden ongelmista kärsivän voi olla myös haastavaa esimerkiksi keskittyä ryhmäkeskusteluun, voi kahdenkeskinen ja varsinkin henkilölle itselleen tärkeä keskustelu sujua ongelmitta.

Miten yliaktiivisuus näkyy arjessa?

Yliaktiivisuus ilmenee tyypillisesti jatkuvana levottomuuden tunteena ja vaikeutena pysyä pitkään paikallaan. Tämä voi näkyä esimerkiksi kiemurteluna sekä hermostuneen oloisena käsien ja jalkojen liikutteluna. Liikkumisen pakko voi näkyä konkreettisesti siinä, että henkilö poistuu toistuvasti tilanteista, joissa edellytetään paikallaan istumista. Henkilö saattaa myös olla jatkuvassa liikkeessä ja niin sanotusti puuhaamassa koko ajan jotakin. Toisin sanoen rauhoittuminen ja pysähtyminen voi olla haasteellista. Ylivilkkaus voi ilmetä myös ylenmääräisenä puhumisena.

Miten impulsiivisuus näkyy arjessa?

Impulsiivisuus eli hetken mielijohteesta syntyvä käytös tarkoittaa sitä, että henkilöllä on vaikeus hillitä omia sisäisiä impulssejaan. Sosiaalisten vihjeiden lukeminen voi olla joskus vaikeaa eikä omaa vuoroaan välttämättä jaksa aina odottaa. Tämä voi näkyä esimerkiksi toistuvana muiden ihmisten keskeyttämisenä ja päälle puhumisena. Impulsiivisuus voi näkyä myös siinä, että henkilön mielenkiinnon kohteet vaihtuvat nopeasti yhdestä asiasta toiseen.

ADHD – syyt

ADHD on monisyinen häiriö, eikä sen syntymiselle ole yhtä selkeää selitystä. Se kuitenkin tiedetään, että ADHD on osittain perinnöllistä, ja että oireyhtymä liittyy tarkkaavaisuutta ja vireystilaa säätelevien hermoverkkojen häiriintyneeseen kehitykseen. Riskiä ADHD:lle lisäävät raskauteen ja synnytykseen liittyvät tekijät, kuten sikiöaikainen hapenpuute tai sikiön altistuminen odottavan äidin päihteiden käytölle tai voimakkaalle stressille.

ADHD – diagnoosi

ADHD-diagnoosi edellyttää sitä, että oireyhtymälle tyypillisiä oireita on useita, ja että ne ovat jatkuvia ja häiritsevät elämää useammalla kuin yhdellä eri osa-alueella. Diagnoosin tekemiseen tarvitaan paljon tietoa, josta osa on olemassa jo valmiiksi ja osa saadaan tekemällä uusia tutkimuksia.

ADHD:n diagnoosia varten tarvitaan tietoja muun muassa henkilön:

  • elämäntilanteesta
  • oireiden esiintymisestä
  • toimintakyvystä eri tilanteissa
  • psyykkisestä ja fyysisestä terveydentilasta
  • kehityshistoriasta

Jo olemassa olevaa tietoa saadaan pyytämällä tutkittavalta esimerkiksi koulutodistuksia sekä kouluterveydenhuollon ja neuvolakäyntien merkintöjä. Diagnosointia varten haastatellaan myös sekä tutkittava että usein joku hänet tunteva tai lapsuudessa tuntenut henkilö. Diagnosoimisen tukena voidaan käyttää lisäksi esimerkiksi psykologin tai neuropsykologin tekemää tutkimusta, jonka avulla kartoitetaan henkilön neurokognitiivisia taitoja.

ADHD-diagnoosi – aina kyseessä ei ole ADHD

On hyvä muistaa, että jollakin ihmisillä voi olla voimakkaitakin ADHD:lle tyypillisiä oireita, jotka eivät kuitenkaan kokonaisuutena täytä ADHD-diagnoosin ehtoja. Olennaista ADHD:n diagnosoimisessa onkin erottaa samalla muut tekijät, jotka voivat aiheuttaa ADHD:lle tyypillisiä oireita. Erotusdiagnostiikassa arvioidaan, voisiko esimerkiksi levottomuuden tai keskittymisvaikeuksien taustalla olla joku muu oireet selittävä sairaus tai häiriö.

Joskus oireiden taustalla saattaa olla esimerkiksi:

Edellä mainitut sairaudet tai häiriöt ja ADHD eivät sulje toisiaan pois, vaan ne voivat esiintyä myös samanaikaisesti. ADHD:hen liittyykin usein myös erilaisia liitännäishäiriöitä, kuten esimerkiksi masennusta, ahdistuneisuutta ja erilaisia oppimisvaikeuksia. Jos ADHD todetaan, on tärkeää selvittää samalla myös muita siihen mahdollisesti nivoutuvia liitännäisdiagnooseja, jotta myös niitä voidaan hoitaa asianmukaisella tavalla.

Diagnosoidaanko ADHD useammin miehillä kuin naisilla?

ADHD todetaan huomattavasti useammin miespuolisilla kuin naispuolisilla henkilöillä.

Syyksi eroon on epäilty ainakin osittain sitä, että pojilla ADHD ilmenee yleisimmin impulsiivisena käyttäytymisenä ja yliaktiivisuutena, jotka on useimmiten helppo havaita ulkoapäin.

Tytöillä oireilu taas kääntyy tyypillisesti enemmänkin sisäänpäin, ja oirekuvassa korostuu ylivilkkauden sijaan useammin ongelmat tarkkaavaisuudessa.

Tästä syystä ADHD:ta ei aina tyttöjen kohdalla tunnisteta oikein, vaan oireilua saatetaan hoitaa virheellisesti esimerkiksi ahdistuksena tai masennuksena.

ADHD:n oireista juuri yliaktiivisuus kuitenkin yleensä vähenee iän myötä, ja osin tästä syystä miesten ja naisten suhde tasaantuu sitä mukaa mitä vanhemmasta ikäluokasta on kyse.

Pojilla ADHD siis löydetään huomattavasti useammin kuin tytöillä, mutta aikuisiällä miehillä ja naisilla ADHD todetaan jo lähestulkoon yhtä usein.

ADHD – hoito

ADHD:n hoito keskittyy oireiden ja niiden aiheuttamien ongelmien helpottamiseen.

Tehokkainta ADHD:n hoito on silloin, kun se voidaan toteuttaa yhteistyönä esimerkiksi henkilön perheen, opettajien, lääkärin ja ADHD-ohjaajan kanssa.

Keskeisiä hoitokeinoja lääkehoidon ohella ovat erilaiset psykososiaaliset hoitomuodot, kuten:

  • arkea helpottavat tukitoimet
  • opetukseen tai työhön tehtävät järjestelyt
  • yksilöllinen ohjaus, esimerkiksi neuvonta tai valmennus
  • kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia
  • ryhmämuotoiset kurssit ja vertaistuki

ADHD:n hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti jokaisen omat tarpeet ja tavoitteet huomioiden.

Itselle sopiva hoitomuoto saattaa myös vaihdella eri elämänvaiheissa. Tämän vuoksi hoidon seuraaminen ja tarvittaessa päivittäminen on tärkeä osa hoitoa.

ADHD-oireisten lasten ja nuorten kohdalla on tärkeää ohjata aikuisia käyttämään kotona ja koulussa menetelmiä, jotka tukevat lapsen toimintakykyä.

Säännölliset rutiinit ovat tärkeitä lapsiperheissä. Vanhempien voi olla myös hyödyllistä hakea tietoa ja neuvoja ammattilaisilta sekä vertaisryhmistä.

Lasten lisäksi myös ADHD-aikuiset hyötyvät säännöllisistä rutiineista elämässään ja siitä, että ADHD voidaan ottaa huomioon erityisjärjestelyin, esimerkiksi työpaikalla työtehtävien suunnittelussa.

ADHD:n hoitoon on tarkoitus yhdistää myös muiden mahdollisten samanaikaisten häiriöiden tai sairauksien hoito.

Mahdollisimman kokonaisvaltainen hoito on ADHD:n kohdalla tärkeää, sillä häiriö altistaa siitä kärsivän usein myös esimerkiksi masennukselle ja ahdistuneisuudelle.

Varsinkin lapsilla yhdessä ADHD:n kanssa saattaa esiintyä myös erilaisia käytösongelmia. Tämän vuoksi päiväkodissa ja koulussa voidaan tarvita erilaisia tukitoimia, kuten erityisopetusta.

ADHD – lääkehoito

Lääkkeiden avulla ei ole mahdollista parantaa ADHD:ta.

Lääkehoidon tarkoituksena on vähentää oireita ja sitä kautta parantaa henkilön toimintakykyä ja elämänlaatua. Lääkehoidon on todettu olevan tehokas ADHD:n hoitokeino varsinkin vaikeiden oireiden kohdalla.

Onnistunut lääkehoito mahdollistaa samalla myös sen, että lääkkeettömistä hoitokeinoista, kuten ohjauksesta ja itsehoidosta, on mahdollista hyötyä entistä paremmin.

Lääkityksen ja muiden hoitojen on tarkoitus tukea toisiaan. Joissakin tapauksissa esimerkiksi onnistuminen päivittäisten rutiinien muuttamisessa on myöhemmin vähentänyt lääkityksen tarvetta.

Lääkehoito suunnitellaan aina yhdessä hoitavan lääkärin kanssa

Useimmiten ADHD:n hoidossa käytetään joko niin sanottuja stimulanttilääkkeitä tai atomoksetiinia. Sopivalla lääkehoidolla voidaan vähentää levottomuutta ja parantaa tarkkaavaisuutta.

Osa lääkkeistä on tarkoitettu päivittäiseen käyttöön, kun taas toisia voidaan käyttää määräyksen mukaan esimerkiksi erityistä keskittymistä vaativina koulu- tai työpäivinä.

Joskus sopivan lääkehoidon löytäminen voi edellyttää useiden eri valmisteiden kokeilemista, ennen kuin löydetään sopiva ja mahdollisimman vähän sivuvaikutuksia aiheuttava lääke.

ADHD aikuisella

Monella ihmisellä ADHD todetaan vasta aikuisiällä, vaikka oireita onkin ollut nähtävissä jo lapsesta asti.

Joskus oireiden aiheuttama haitta kuitenkin kasvaa päivittäistä arkea häiritseväksi vasta aikuisuudessa, kun ulkoiset haasteet lisääntyvät.

ADHD:n oireet ja niiden aiheuttamat vaikeudet voivat korostua esimerkiksi työelämään siirtyessä, minkä takia tarkempiin tutkimuksiin saatetaan hakeutua vasta silloin.

Toisaalta ADHD:n oireet voivat joskus myös lieventyä iän myötä. Tällöin aikuisiän ADHD ei enää välttämättä aiheuta merkittävää haittaa siitä aikaisemmin paljonkin kärsineelle.

Diagnosoimaton ja hoitamaton ADHD on saattanut aiheuttaa elämän varrella erilaisia selittämättömiä ongelmia, kuten:

  • jatkuvia vaikeuksia opinnoissa ja työelämässä
  • käytösongelmia
  • psykiatrisia sairauksia tai häiriöitä
  • päihteiden väärinkäyttöä

ADHD-diagnoosin saaminen aikuisena ja oireiden taustalta löytyvä selitys voikin olla suuri helpotus henkilölle itselleen.

ADHD – diagnoosi aikuisena

Kuten lasten kohdalla, myös aikuisten ADHD-diagnoosissa on olennaista oireet, jotka ovat olleet läsnä koko elämän ajan.

Tämä tarkoittaa sitä, että keskittymis-, yliaktiivisuus- ja impulsiivisuusongelmia on ollut lapsuudesta lähtien.

Usein henkilö on saattanut pohtia omia vaikeuksiaan jo pitkään itse, mutta ehdotus lääkärin arviointiin hakeutumisesta on saattanut lopulta tulla esimerkiksi omilta läheisiltä.

Jos olet aikuinen ja haluat päästä ADHD-tutkimuksiin, tulee sinun varata aika psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolle.

Muistathan varmistaa ajanvarauksen yhteydessä, että kyseinen lääkäri tekee ADHD-diagnooseja.

Useimmissa tapauksissa aikuisten ADHD-diagnoosi edellyttää laajaa psykiatrista tutkimusta, jossa käytetään haastatteluja, kyselylomakkeita, neuropsykologisia tutkimuksia ja olemassa olevien tietojen keräämistä.


Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat tietopaketit: