ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö

ADD on yksi ADHD:n kolmesta esiintymismuodosta.

Kyseessä on tarkkaavaisuushäiriö, jossa ADHD:lle usein tyypilliset kriteerit yliaktiivisuudesta ja impulsiivisuudesta eivät täyty, vaan ongelmat painottuvat tarkkaamattomuuteen.

Tästä huolimatta usein myös niillä henkilöillä, joilla on ADD, esiintyy joitakin yliaktiivisia oireita. Esimerkiksi levottomuus ei kuitenkaan yleensä ilmene aikuisilla ulkoisena, motorisena levottomuutena, vaan enemmänkin mielen sisäisenä rauhattomuutena.

ADHD:lle tyypillinen oman aktiivisuuden säätelemisen vaikeus voi näkyä ADD:ssa yliaktiivisuuden sijaan enemmänkin aliaktiivisuutena, kuten passiivisuutena ja vaikeutena aloittaa tietty toiminta.

ADD voi näkyä arjessa esimerkiksi:

• keskittymisvaikeuksina
• häiriintymisherkkyytenä
• omiin ajatuksiin vaipumisena
• ajatusten harhailemisena epäolennaisiin asioihin
• taipumuksena lykätä aloittamista
• vaikeutena vaihtaa tarvittaessa tarkkaavaisuuden kohdetta yhdestä asiasta toiseen

ADHD ilmenee hieman eri tavoilla eri ikäisenä ja eri elämänvaiheissa. Lapsella ADHD:n oireet näkyvät usein jatkuvana vaikeutena keskittyä esimerkiksi leikkeihin tai koulutehtäviin. Jo pienillä lapsilla tarkkaavaisuus siirtyy herkästi ärsykkeestä toiseen, ja pitkäjänteinen toiminta voi olla haasteellista. Nuorilla ja aikuisilla ADHD ilmenee useimmiten erityisesti vaikeutena keskittyä työtehtäviin tai opiskeluun.

ADHD:n oirekuvassa luonteeltaan pysyvintä on tarkkaavaisuuden säätelyn vaikeus. Lapsesta aikuiseksi kasvaessa ADHD usein muuttaa jonkin verran muotoaan, mutta nimenomaan tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen vaikeudet jatkuvat. Sen sijaan ylivilkkaus usein joko vähenee tai muuttuu enemmän alivilkkaudeksi tai sisäiseksi levottomuudeksi. 

ADHD:n oireet voivat haitata elämää ja vaikuttaa negatiivisesti itsetuntoon varsinkin silloin, jos syytä niiden taustalla ei ymmärretä oikein. Onkin hyvä tiedostaa, että ADHD:hen liittyy usein myös monia positiiviseksi miellettyjä ominaisuuksia. ADHD ei olekaan este esimerkiksi töissä tai opinnoissa menestymiselle, vaan oikeanlaisella hoidolla ja arjen tukitoimilla tietyt häiriön oireet on mahdollista saada hallintaan, kun taas toisia voi pyrkiä tietoisesti tukemaan ja vahvistamaan.

ADHD:seen voi liittyä esimerkiksi seuraavia positiivisia ominaisuuksia:

• luontaista uteliaisuutta
• joustavuutta
• luovuutta
• kekseliäisyyttä
• energisyyttä
• sinnikkyyttä
• kykyä heittäytyä rohkeasti uusiin tilanteisiin

Miten tarkkaamattomuus näkyy arjessa?

Tarkkaamattomuus voi näkyä arjessa esimerkiksi huonona keskittymiskykynä, tehtävien kesken jäämisenä ja vaikeutena kiinnittää huomiota yksityiskohtiin. Pienetkin ulkopuoliset ärsykkeet saattavat herpaannuttaa keskittymisen herkästi muualle siitä tehtävästä, joka on juuri kyseisellä hetkellä työn alla. Tarkkaavaisuuden ja keskittymisen ongelmien takia oppiminen vaikeutuu, minkä takia niistä kärsivä henkilö saattaa alisuoriutua opinnoissaan tai työssään.

Tarkkaamattomuus saattaa näkyä myös esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

• toistuvina virheinä varsinkin yksitoikkoisempien tehtävien kohdalla
• organisoimisen vaikeutena
• asioiden liiallisena tarkisteluna virheiden tekemisen pelossa
• vaativien ja pitkäkestoista keskittymistä edellyttävien tehtävien välttelemisenä
• jatkuvana unohteluna ja aikataulujen pettämisenä
• vaikeutena kuunnella ja seurata ohjeita sosiaalisissa tilanteissa

Tarkkaavaisuuden säätelemisen vaikeus tarkoittaa sitä, että tietyt asiat ovat henkilölle vaikeampia kuin useammille muille, ja keskittyminen joihinkin asioihin voi olla liki mahdotonta. Joihinkin henkilöä itseään kiinnostaviin asioihin keskittyminen voi kuitenkin olla joskus erittäinkin intensiivistä. Vaikka tarkkaavaisuuden ongelmista kärsivän voi olla myös haastavaa esimerkiksi keskittyä ryhmäkeskusteluun, voi kahdenkeskinen ja varsinkin henkilölle itselleen tärkeä keskustelu sujua ongelmitta.

Miten yliaktiivisuus näkyy arjessa?

Yliaktiivisuus ilmenee tyypillisesti jatkuvana levottomuuden tunteena ja vaikeutena pysyä pitkään paikallaan. Tämä voi näkyä esimerkiksi kiemurteluna sekä hermostuneen oloisena käsien ja jalkojen liikutteluna. Liikkumisen pakko voi näkyä konkreettisesti siinä, että henkilö poistuu toistuvasti tilanteista, joissa edellytetään paikallaan istumista. Henkilö saattaa myös olla jatkuvassa liikkeessä ja niin sanotusti puuhaamassa koko ajan jotakin. Toisin sanoen rauhoittuminen ja pysähtyminen voi olla haasteellista. Ylivilkkaus voi ilmetä myös ylenmääräisenä puhumisena.

Miten impulsiivisuus näkyy arjessa?

Impulsiivisuus eli hetken mielijohteesta syntyvä käytös tarkoittaa sitä, että henkilöllä on vaikeus hillitä omia sisäisiä impulssejaan. Sosiaalisten vihjeiden lukeminen voi olla joskus vaikeaa eikä omaa vuoroaan välttämättä jaksa aina odottaa. Tämä voi näkyä esimerkiksi toistuvana muiden ihmisten keskeyttämisenä ja päälle puhumisena. Impulsiivisuus voi näkyä myös siinä, että henkilön mielenkiinnon kohteet vaihtuvat nopeasti yhdestä asiasta toiseen.

ADHD-diagnoosi edellyttää sitä, että oireyhtymälle tyypillisiä oireita on useita, ja että ne ovat jatkuvia ja häiritsevät elämää useammalla kuin yhdellä eri osa-alueella. Diagnoosin tekemiseen tarvitaan paljon tietoa, josta osa on olemassa jo valmiiksi ja osa saadaan tekemällä uusia tutkimuksia.

ADHD:n diagnoosia varten tarvitaan tietoja muun muassa henkilön:

• elämäntilanteesta
• oireiden esiintymisestä
• toimintakyvystä eri tilanteissa
• psyykkisestä ja fyysisestä terveydentilasta
• kehityshistoriasta

Jo olemassa olevaa tietoa saadaan pyytämällä tutkittavalta esimerkiksi koulutodistuksia sekä kouluterveydenhuollon ja neuvolakäyntien merkintöjä. Diagnosointia varten haastatellaan myös sekä tutkittava että usein joku hänet tunteva tai lapsuudessa tuntenut henkilö. Diagnosoimisen tukena voidaan käyttää lisäksi esimerkiksi psykologin tai neuropsykologin tekemää tutkimusta, jonka avulla kartoitetaan henkilön neurokognitiivisia taitoja.

ADHD-diagnoosi – aina kyseessä ei ole ADHD

On hyvä muistaa, että jollakin ihmisillä voi olla voimakkaitakin ADHD:lle tyypillisiä oireita, jotka eivät kuitenkaan kokonaisuutena täytä ADHD-diagnoosin ehtoja. Olennaista ADHD:n diagnosoimisessa onkin erottaa samalla muut tekijät, jotka voivat aiheuttaa ADHD:lle tyypillisiä oireita. Erotusdiagnostiikassa arvioidaan, voisiko esimerkiksi levottomuuden tai keskittymisvaikeuksien taustalla olla joku muu oireet selittävä sairaus tai häiriö.

Joskus oireiden taustalla saattaa olla esimerkiksi:

• ahdistuneisuushäiriö tai masennus
• oppimishäiriö
• autismikirjon häiriö
• univaikeudet
• stressi
• ympäristötekijät, kuten perheen sisäiset ongelmat tai ilmapiiri luokassa tai työpaikalla

Edellä mainitut sairaudet tai häiriöt ja ADHD eivät sulje toisiaan pois, vaan ne voivat esiintyä myös samanaikaisesti. ADHD:hen liittyykin usein myös erilaisia liitännäishäiriöitä, kuten esimerkiksi masennusta, ahdistuneisuutta ja erilaisia oppimisvaikeuksia. Jos ADHD todetaan, on tärkeää selvittää samalla myös muita siihen mahdollisesti nivoutuvia liitännäisdiagnooseja, jotta myös niitä voidaan hoitaa asianmukaisella tavalla.

Diagnosoidaanko ADHD useammin miehillä kuin naisilla?

ADHD todetaan huomattavasti useammin miespuolisilla kuin naispuolisilla henkilöillä.

Syyksi eroon on epäilty ainakin osittain sitä, että pojilla ADHD ilmenee yleisimmin impulsiivisena käyttäytymisenä ja yliaktiivisuutena, jotka on useimmiten helppo havaita ulkoapäin.

Tytöillä oireilu taas kääntyy tyypillisesti enemmänkin sisäänpäin, ja oirekuvassa korostuu ylivilkkauden sijaan useammin ongelmat tarkkaavaisuudessa.

Tästä syystä ADHD:ta ei aina tyttöjen kohdalla tunnisteta oikein, vaan oireilua saatetaan hoitaa virheellisesti esimerkiksi ahdistuksena tai masennuksena.

ADHD:n oireista juuri yliaktiivisuus kuitenkin yleensä vähenee iän myötä, ja osin tästä syystä miesten ja naisten suhde tasaantuu sitä mukaa mitä vanhemmasta ikäluokasta on kyse.

Pojilla ADHD siis löydetään huomattavasti useammin kuin tytöillä, mutta aikuisiällä miehillä ja naisilla ADHD todetaan jo lähestulkoon yhtä usein.

Lääkkeiden avulla ei ole mahdollista parantaa ADHD:ta.

Lääkehoidon tarkoituksena on vähentää oireita ja sitä kautta parantaa henkilön toimintakykyä ja elämänlaatua. Lääkehoidon on todettu olevan tehokas ADHD:n hoitokeino varsinkin vaikeiden oireiden kohdalla.

Onnistunut lääkehoito mahdollistaa samalla myös sen, että lääkkeettömistä hoitokeinoista, kuten ohjauksesta ja itsehoidosta, on mahdollista hyötyä entistä paremmin.

Lääkityksen ja muiden hoitojen on tarkoitus tukea toisiaan. Joissakin tapauksissa esimerkiksi onnistuminen päivittäisten rutiinien muuttamisessa on myöhemmin vähentänyt lääkityksen tarvetta.

Lääkehoito suunnitellaan aina yhdessä hoitavan lääkärin kanssa

Useimmiten ADHD:n hoidossa käytetään joko niin sanottuja stimulanttilääkkeitä tai atomoksetiinia. Sopivalla lääkehoidolla voidaan vähentää levottomuutta ja parantaa tarkkaavaisuutta.

Osa lääkkeistä on tarkoitettu päivittäiseen käyttöön, kun taas toisia voidaan käyttää määräyksen mukaan esimerkiksi erityistä keskittymistä vaativina koulu- tai työpäivinä.

Joskus sopivan lääkehoidon löytäminen voi edellyttää useiden eri valmisteiden kokeilemista, ennen kuin löydetään sopiva ja mahdollisimman vähän sivuvaikutuksia aiheuttava lääke.

Lue lisää ADHD:n lääkehoidosta