Virtsatiekivet

Virtsatiekivet ovat virtsateihin muodostuvia kivimäisiä kappaleita. Virtsanjohtimeen päässyt virtsatiekivi voi estää virtsankulun ja aiheuttaa äkillistä ja voimakasta selän, kyljen tai alavatsan kipua sekä pahoinvointia. Virtsatiekivet voivat oireilla myös verivirtsaisuutena tai samanaikaisena virtsatietulehduksena.

Virtsatiekiviä muodostuu useimmiten munuaisaltaassa, jossa virtsaan erittyvät huonosti liukenevat aineet kiteytyvät kivimäisiksi kappaleiksi. Virtsatiekivien koot vaihtelevat noin kahdesta millimetristä kahteen senttimetriin.

Suurin osa pienemmistä, alle viiden millimetrin kokoisista virtsatiekivistä laskeutuu virtsanjohdinta pitkin itsekseen virtsarakkoon kipulääkityksen ja nesteytyksen turvin. Virtsarakkoon päädyttyään pienet virtsakivet pääsevät yleensä poistumaan luonnollista tietä virtsan mukana. Joskus virtsakivet muodostuvat munuaisaltaan sijaan virtsarakossa, jolloin syynä on yleensä tulehdus tai rakon huono tyhjenemiskyky.

Ravinto ja perintötekijät vaikuttavat virtsatiekivien syntyyn, mutta myös vähäinen nesteen nauttiminen tai runsas D- tai C-vitamiinin tai kalsiumin saanti voivat altistaa virtsakivitaudille. Useat sairaudet kuten kalsiumaineenvaihdunnan häiriöt, kihti tai virtsateiden rakenteelliset poikkeamat voivat myös lisätä virtsatiekivien muodostumista.

Virtsatiekivien tutkiminen

Virtsakivitautia epäiltäessä laboratoriossa tutkitaan virtsanäytteen lisäksi myös munuaisten kreatiniiniarvot. Jos epäillään myös virtsatietulehdusta, verinäytteestä tutkitaan lisäksi verenkuva ja tulehdusarvo CRP.

Virtsatiekivet voidaan todeta myös erilaisilla kuvantamistutkimuksilla. Tietokonetomografia on varmin tapa paikantaa virtsakivet, mutta diagnosointiin käytetään myös röntgen-, magneetti-, tai ultraäänitutkimusta.

Jos virtsakivikohtauksen toistuvat, pyritään virtsatiekivi saamaan talteen tarkempaa analyysiä varten. Analyysi voi antaa lisätietoa virtsakivitaudin syistä. Virtsakiven analysoinnin lisäksi voidaan tehdä tarkempia veri- ja virtsakokeita, kuten veren kalkki- ja uraattipitoisuuksia määritteleviä tutkimuksia.

Virtsatiekivien hoito

Pienet, alle viiden millimetrin kokoiset virtsatiekivet voivat poistua virtsan mukana itsekseen. Lieväoireisessa tilanteessa runsas juominen ja kipulääkitys riittävät.

Voimakkaassa virtsakivikiputilanteessa potilas joutuu yleensä hakeutumaan päivystykseen, jossa on myös kuvantamismahdollisuus. Mikäli virtsakivi on kooltaan yli viisi millimetriä ja tukkii virtsankulkua tai aiheuttaa tulehduksen, voidaan virtsankulun turvaamiseksi joutua asettamaan virtsanjohtimeen muoviputki eli stentti tai ihon läpi munuaisaltaaseen johtava katetri.

Virtsakiven poistaminen tehdään myöhemmin ulkoisella kivenmurskauslaitteella tai tähystystoimenpiteellä virtsarakon ja virtsanjohtimen kautta. Isot munuaisallaskivet joudutaan joskus poistamaan selän tai kyljen ihon kautta tehtävällä tähystysleikkauksella.

Toistuvien virtsatiekivien ehkäiseminen

Virtsatiekivien uudelleenmuodostumista estää runsas nesteensaanti, jonka tulisi olla 2−3 litraa päivässä. Suolan saantia tulee rajoittaa alle viiteen grammaan vuorokaudessa ja eläinproteiinin saantia vähentää. Kasvispainotteinen ruokavalio voi estää virtsakivien muodostumista. Mikäli virtsakivitaudin taustalta löytyy sitä aiheuttava sairaus, kuten kihti, lisäkilpirauhasen sairaus tai krooninen virtsatietulehdus, se hoidetaan asianmukaisesti.

Joskus virtsatiekivien ehkäisemiseksi tarvitaan lääkehoitoa, kuten nesteenpoistolääkettä tai virtsaa alkalisoivaa lääkettä. Virtsakivistä suurin osa, noin 80 prosenttia on kalsium-oksalaattikiviä. Tästä syystä toistuvien virtsatiekivien ehkäisemiksi tulee välttää C-vitamiinilisiä ja liiallista oksalaatin saantia ravinnosta. Oksalaattia on runsaasti muun muassa pinaatissa, perunassa, raparperissa, pähkinöissä, manteleissa, suklaassa, rusinoissa, teessä ja kaakaossa.

Asiantuntijat

Palvelu sisältyy näihin kategorioihin

Ajanvaraus

Varaa aika verkossa tai puhelimitse asiakaspalvelustamme.

Urologi