Verenpainetauti

Kohonnut verenpaine eli hypertensio on yksi tärkeimmistä sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöistä. Pitkään jatkuessaan se johtaa valtimoiden vaurioitumiseen ja kovettumiseen. Yleislääkärin lisäksi ajan voi varata myös sairaanhoitajalle verenpaineen kontrollimittauksia ja ruokavalio- sekä liikuntaohjausta varten.

Etkö löytänyt sopivaa aikaa lääkärille?

Tähän vaivaan saat yllä mainituissa tilanteissa apua myös sairaanhoitajalta. Siirry ajanvaraukseen, josta näet vapaat ajat myös sairaanhoitajille.

Kohonnut verenpaine lisää vaaraa sairastua aivoverenkiertohäiriöihin ja se onkin merkittävin aivoverenkiertohäiriöiden vaaratekijä. Kohonnut verenpaine myös altistaa rytmihäiriöille ja sepelvaltimotaudille. Kohonnut verenpaine on lisäksi merkittävimpiä sydämen vajaatoiminnan aiheuttajia. Korkea verenpaine vaikuttaa myös muihin elimiin; se aiheuttaa munuaisten vajaatoimintaa ja jopa muistihäiriöitä. 

Kohonnut verenpaine - syyt 

Useimmiten korkean verenpaineen aiheuttavat elintavat. Korkealle verenpaineelle altistavia elämäntapatekijöitä ovat suolan, lakritsin ja tulehduskipulääkkeiden käyttö, ylipaino, liikkumattomuus, tupakointi sekä runsas alkoholinkäyttö. Useimmiten nämä tekijät selittävät koholla olevan verenpaineen ja kyseessä on tällöin niin sanottu primaari verenpainetauti. Mikäli kyseessä on jonkin sairauden tai tietyn tilan aiheuttama kohonnut verenpaine, puhutaan vuorostaan sekundaarisesta verenpainetaudista. Sekundaarista eli jostakin sairaudesta tai tilasta johtuvaa verenpainetautia on syytä epäillä, jos verenpaine kohoaa nuorella iällä tai jos aikaisemmin matala tai normaali verenpaine nousee ilman muuta selittävää tekijää

Joskus nuorella iällä todetun verenpainetaudin syyksi paljastuu perinnöllinen korkea verenpaine. Tilanteessa, jossa molemmilla vanhemmilla on ollut korkea verenpaine ja vanhemmalla on aloitettu aikaisessa vaiheessa lääkitys sen hoitoon, on hyvin todennäköistä, että elämäntavoista riippumatta, perintötekijöiden seurauksena kehittyy nuorella iällä verenpainetauti. 

Kohonnut verenpaine - hoito

Ennen lääkärin vastaanotolle hakeutumista on suositeltavaa, että potilas mittaa verenpainettaan esimerkiksi kahden viikon ajan useimpina iltoina ja aamuina. Verenpaineen mittausta ennen tulisi välttää liikuntaa, alkoholia, kahvia tai tupakointia. Verenpaine mitataan istuallaan 1-3 kertaa ja kirjataan tulos ylös. Lääkärin tehtävää helpottaa, jos ilta- ja aamuverenpaineista on laskettuna keskiarvo. 

Ihanne verenpaine on alle 120/80 ja kohonneeksi verenpaine katsotaan, jos kotimittausten keskiarvo on yli 135/85.

Mikäli verenpaine on koholla, sen alkuselvittelyihin kuuluu kokonaisvaltainen sydän- ja verenkiertosairauksien riskiarviointi. Laboratoriokokeilla selvitetään kolesteroliarvot, seerumin elektrolyytit (kalium ja natrium), verensokeri sekä tehdään munuaisten toimintakoe, pieni verenkuva, virtsanäyte sisältäen valkuaismäärityksen sekä EKG eli sydänkäyrä. Kun nämä tekijät ovat tiedossa, voi lääkäri laskea FINRISKI-laskurilla valtimotaudin vaaran seuraavien kymmenen vuoden kuluessa. Valtimotaudin vaara ohjaa suhtautumista kohonneeseen verenpainetautiin. Kohonnutta verenpainetta hoidetaan elintapamuutoksilla ja lääkkeillä.

Ajanvaraus

Varaa aika verkossa tai puhelimitse asiakaspalvelustamme.

Asiantuntijat

Palvelu sisältyy näihin kategorioihin

Ajanvaraus

Varaa aika verkossa tai puhelimitse asiakaspalvelustamme.

Sydänsairaudet ja verenkiertoelimistön sairaudet

Palvelut

Sydänlihassairaudet

Kardiomyopatiat eli sydänlihassairaudet ovat itse sydänlihaksen sairauksia. Osa niistä on perinnöllisiä. Kardiomyopatia voi johtaa sydänlihaksen paksunemiseen tai sydämen laajenemiseen ja sen pumppaustoiminnan heikkenemiseen. Suorituskyvyn lasku tai rytmihäiriöt voivat olla kardiomyopatian oire. Jos epäillään kardiomyopatiaa, ensisijaisena tutkimuksena on kardiologin vastaanotto sisältäen sydänkäyrän ja sydämen kaikukuvauksen, joissa nähdään sydämen sähköinen toiminta levossa sekä sydämen rakenne. Kardiomyopatian hoito riippuu siitä, mikä kardiomyopatia on kyseessä. Jos kardiomyopatia todetaan, usein on myös syytä tehdä sukuselvitykset.

Palvelut

Sydänlihastulehdus eli myokardiitti

Sydänlihastulehdus tulee usein hengitystieinfektion yhteydessä. Oireita ovat yleensä rintakipu, hengenahdistus ja voimattomuus. Oireiden ilmetessä kannattaa hakeutua kardiologille tai sisätautilääkärille. Tutkimuksina tehdään EKG, verikokeita ja tarvittaessa sydämen ultraääni.

Palvelut

Sepelvaltimotauti

Sepelvaltimotauti voi ilmetä akuuttina sydäinfarktina eli sydänkohtauksena, kun sepelvaltimon sisäseinämä repeää ja sepelvaltimo menee tukkoon. Sepelvaltimotaudissa sepelvaltimoiden ahtaumat haittaavat tai estävät veren virtauksen sydänlihakseen.

Palvelut

Verenpainetaudin seuranta ja verenpaineen mittaus

Verenpainetaudin hoidossa on tärkeää varmistaa hoidon vaikuttavuus ja siedettävyys. Arviointi tehdään yleensä vuosittain ja siihen sisältyy ennalta määrättyjä laboratoriotutkimuksia, sydänfilmi (EKG) sekä verenpaineen mittaus.

Palvelut

Sydäntutkimukset ja kliininen fysiologia

Sydämen ja keuhkojen eli kliinisen fysiologian tutkimuksiin kuuluvat mm. holtertutkimukset eli sydämen rytmin pitkäaikaisrekisteröinti, rasitusergometria, spirometria, bronkodilataatiokoe, altistuskokeet, ruokatorven pH:n pitkäaikaisrekisteröinti sekä PEF-seuranta. Lisätietoja eri paikkakunnilla tehtävistä tutkimuksista saa lääkäriasemilta tai asiakaspalvelusta.

Palvelut

Sydämen ultraäänitutkimus

Sydämen kaikukuvaus on kardiologinen perustutkimus ja saatavilla laajalti Terveystalon toimipisteissä. Tutkimus on kivuton ja se kestää 10-15 minuuttia. Tutkimuksen aikana potilas makaa vasemmalla kyljellään. Tutkimuksen suorittaa aina lääkäri. Sydämen kaikututkimuksella eli ”sydänecholla” nähdään kuinka sydän toimii veripumppuna. Tutkimuksen suorittava lääkäri levittää ultraäänigeeliä iholle ja sitten ultraäänilaitteella tutkii sydämen. Tutkimuksessa nähdään sydämen läpät ja se, kuinka veri virtaa niiden läpi. Siinä nähdään myös eteisten ja kammioiden koot ja kuinka kammiot supistuvat. Sydämen kaikukuvauksessa nähdään myös muun muuassa mahdolliset seinämäliikehäiriöt, kammioiden seinämien rakennepoikkeavuudet ja mahdolliset arpimuutokset. Sen sijaan esimerkiksi mahdollisia sepelvaltimoiden ahtaumia tutkimuksessa ei nähdä. Tutkimuksesta tehdään aina raportti asiakkaalle sairaskertomukseen ja tarvittaessa tallennetaan pysäytyskuvia tai liikkuvaa kuvaa myöhempää käyttöä varten.