Tekonivelleikkaus

Tekonivelleikkauksella ei ole tarkkaa ylä- tai alaikärajaa. Päätös leikkauksesta perustuu yleensä potilaan terveydentilaan ja oireisiin. Leikkausta harkitaan yleensä silloin, kun potilaalla on pitkälle edennyt nivelrikko ja vaikeita nivelvaivoja, jotka eivät ole helpottaneet muilla hoidoilla.

Ylipaino voi vaikuttaa tekonivelleikkauksen riskeihin ja tuloksiin. Ylipaino lisää komplikaatioiden riskiä ja saattaa hidastaa toipumista. Ylipainoon liittyvät perussairaudet, kuten diabetes ja verenpainetauti, tulee saada mahdollisimman hyvään hoitotasapainoon ennen tekonivelleikkausta. Painoindeksin tulisi olla alle 40, mutta kirurgi arvioi aina potilaan kokonaistilanteen yksilöllisesti ja antaa suosituksen leikkauksesta.  

Osteoporoosi on tila, jossa luut heikkenevät ja tulevat hauraiksi, mikä lisää murtumariskiä. Jos potilaalla on osteoporoosi ja nivelrikko samanaikaisesti, erityisesti lonkka- tai polvileikkauksen yhteydessä, voi olla suurempi riski murtumille tai komplikaatioille leikkauksen aikana tai sen jälkeen. Kirurgi huomio potilaan osteoporoosin vaikutukset leikkauksen suunnitteluun ja toteutukseen. 

Päätös nivelrikon leikkaushoidosta perustuu nivelrikon asteeseen, yksilölliseen tilanteeseen ja oireiden vakavuuteen. Useimmiten leikkausta harkitaan, kun pitkälle edennyt nivelrikko aiheuttaa voimakasta kipua, liikuntarajoitteita ja heikentää merkittävästi elämänlaatua.  

Leikkauspäätös tehdään yksilöllisesti potilaan tilanteen perusteella. Leposärky voi olla yksi nivelrikon oireista, mutta se ei välttämättä ole ainoa kriteeri leikkauksen tarpeelle. Lääkäri arvioi nivelrikon vakavuuden ja oireiden vaikutuksen päivittäiseen elämään sekä mahdollisuudet muihin hoitovaihtoehtoihin ennen leikkauspäätöksen tekemistä.  

Yölliset nivelkivut voivat olla oire nivelrikosta, mutta ne eivät yksinään välttämättä tarkoita leikkauksen tarvetta. On tärkeää konsultoida lääkäriä ja saada perusteellinen arvio nivelrikon asteesta ja sen vaikutuksesta päivittäiseen elämään ennen leikkauksen harkitsemista.

Nivelrikon oireisiin kuuluu yleensä kipu, jäykkyys, turvotus sekä nivelten rajoittunut liikkuvuus. Pistävä kipu kävellessä voi olla yksi oireista, mutta nivelrikon oireet voivat vaihdella yksilöittäin.  

Terveellinen ja monipuolinen ravinto ja asianmukainen painonhallinta voivat auttaa ylläpitämään nivelten terveyttä. Nivelille hyödylliset ravintoaineet sisältävät omega-3-rasvahapot, antioksidantit, D- sekä C-vitamiinin ja kalsiumin. Terveellinen ruokavalio, joka sisältää runsaasti kasviksia, kalaa ja vähärasvaista proteiinia, voi tukea nivelten terveyttä.  

Kortisoni- tai hyaluronaatti (”kukonheltta”)-injektiot voivat tarjota tilapäistä helpotusta polven nivelrikon oireisiin, mutta ne eivät yleensä paranna itse nivelrikkoa.

Kortisonipistoksia voidaan käyttää oireiden hallintaan ja leikkauksen lykkäämiseen, erityisesti silloin kun nivelessä on turvottelua, mutta pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten nivelten rappeutumista. Siksi kortisonihoidon hyödyt ja riskit on punnittava huolellisesti yhdessä lääkärin kanssa.

Osa potilaista kokee hyötyä hyaluronaattipistoksista, mutta osalla nämä pistokset eivät merkittävästi helpota oireita, joten näitä pistoksia ei rutiinisti käytetä nivelrikon hoidossa.  

Tekonivelleikkaus suoritetaan yleensä joko nukutuksessa tai selkäydinpuudutuksessa. Anestesiamenetelmä valitaan yksilöllisesti kokeneen anestesialääkärin toimesta.  

Tekonivelmateriaalit ovat kudosystävällisiä, eivätkä yleensä aiheuta hylkimisreaktiota. Allergiset reaktiot tekonivelen materiaaleille ovat myös hyvin harvinaisia. On tärkeää ilmoittaa lääkärille mahdollisista materiaaliallergioista, kuten nikkeliallergiasta ennen tekonivelleikkausta, jolloin yleensä käytetään ihon sulkuun nikkelittömiä erikoishakasia.  

Molempien polvien leikkaaminen samaan aikaan, eli kaksipuolinen tai bilateraalinen polven tekonivelleikkaus, on mahdollinen vaihtoehto tietyissä tilanteissa, mutta sitä tulee harkita huolellisesti yksilöllisen tilanteen perusteella.

Kaksipuolista tekonivelleikkausta voidaan harkita, jos potilaalla on molemmissa polvissa hankalaoireinen ja pitkälle edennyt nivelrikko ja virheasennot. Edellytyksenä on, että potilaalla ei ole merkittäviä perussairauksia. 

Tässä on joitakin hyötyjä ja riskejä:

Hyödyt:

• Yksi sairaalajakso ja toipumisjakso: Kaksipuolisen leikkauksen suurin etu on, että toipumijaksoja on vain yksi. Potilas ei tarvitse kahta erillistä sairaalajaksoa ja kuntoutusta erikseen molemmille polville.
• Yhtenäinen kuntoutus: Potilas voi aloittaa kuntoutuksen molemmille polville samanaikaisesti, mikä voi säästää aikaa ja vaivaa.

Riskit:

• Suurempi komplikaatioriski: Kaksipuolisessa leikkauksessa voi olla suurempi komplikaatioriski verrattuna yhden polven leikkaukseen, koska leikkauksen kesto on pitempi ja elimistö on suuremmalla rasituksella.
• Suurempi toipumisvaatimus: Kaksipuolisen leikkauksen jälkeinen toipuminen voi olla fyysisesti ja psyykkisesti haastavampaa kuin yhden polven leikkauksen jälkeinen toipuminen.  

Bakerin kysta voi kadota tai pienentyä leikkauksen jälkeen, jos se on yhteydessä nivelrikon aiheuttamaan nesteiden kerääntymiseen polvessa.  

Veritulpan estolääke määrätään yleensä polven tekonivelleikkauksen jälkeen vähentämään veritulppien riskiä, koska leikkaus ja leikkauksen jälkeinen liikkumattomuus voivat lisätä veritulppariskiä.

Lääkäri arvioi kuitenkin aina potilaan yksilöllisen riskin ja määrää veritulpan estolääkkeen riskien perusteella. Tyypillisesti veritulpan estolääkettä käytetään 10 vuorokautta polven tekonivelleikkauksen jälkeen.

Suurimmalla osalla potilaista tekonivel kestää jopa yli 20 vuotta. Tekonivelmallit, materiaalit ja leikkaustekniikat ovat kehittyneet huimasti. Tekonivelen kanssa voi harrastaa liikuntaa ja muutenkin jatkaa normaalia elämää. Ajan myötä nivel voi kulua tai vaatia uusimisen. Leikkausten uusimistarve voi riippua potilaan aktiivisuustasosta, tekonivelen tyypistä ja käytöstä.  

Yleisimmät ongelmat tekonivelleikkauksen jälkeen ovat infektio, lonkan tekonivelen sijoiltaanmeno, veritulppa sekä polvinivelen jäykkyys. On tärkeää noudattaa lääkärin ja fysioterapeutin antamia ohjeita tekonivelleikkauksen jälkeen.

Toipumisaika sairaalassa tekonivelleikkauksen jälkeen vaihtelee potilaan yksilöllisen tilanteen ja leikkaustyypin mukaan. Isolle osalle potilaista päiväkirurginen tekonivelleikkaus on mahdollinen, jolloin potilas kotiutuu jo leikkauspäivänä. Muussa tapauksessa potilas on sairaalassa yleensä yhden yön.

Sairausloma töistä riippuu potilaan ammatista ja toimenkuvasta. Terveystalossa ortopedi kirjoittaa yleensä 4 viikkoa sairaslomaa leikkauspäivästä, jonka jälkeen potilaan oma työterveyslääkäri tekee työhön paluu suunnitelman. Jos tekee fyysistä työtä, sairasloma voi olla pidempi kuin toimistotyötä tekevällä.

Lopullinen päätös sairaslomasta tehdään yleensä yhteistyössä työterveyslääkärin kanssa, joka ottaa huomioon potilaan tilanteen ja leikkauksen jälkeisen toipumisen.

Osa potilaista kokee, että polvillaan oleminen on epämukavaa polven tekonivelleikkauksen jälkeen ja tämä saattaa rajoittaa polvillaan olemista. Polven tekonivelleikkauksen jälkeen polviniveltä voi yleensä taivuttaa ja suoristaa normaalisti, mutta toipumisaikana voi olla alkuun turvotusta ja liikerajoitusta.

Toipumisaika ja liikkuvuuden palautuminen vaihtelevat yksilöllisesti. Fysioterapeutti opastaa harjoitteita, joilla polvea kuntoutetaan leikkauksen jälkeen.

Tekonivelleikkauksen jälkeen on mahdollista liikkua ja urheilla, mutta paluu normaaliin toimintaan voi vaihdella yksilöllisesti. Lääkärin ja fysioterapeutin ohjeita on noudatettava huolellisesti, ja toipuminen voi viedä useita kuukausia.

Liikuntamuotoina suositellaan kävelyä, polkupyöräilyä, hiihtoa ja vesiliikuntaa. Myös vaativampaa liikuntaa on mahdollista harrastaa tekonivelen toiminnallisuuden puitteissa.

Tekonivelleikkaus voidaan tarvittaessa uusia, jos kipuja ja toimintarajoituksia ilmenee useiden vuosien kuluttua alkuperäisestä leikkauksesta ja tekonivelessä todetaan selkeä syy oireille, kuten esimerkiksi tekonivelen irtoaminen tai kuluminen. Uuden leikkauksen tarve riippuu tekonivelen tilasta. Päätös tekonivelleikkauksen uusimisesta tehdään yksilöllisesti lääkärin arvion perusteella.