Lihavuuden lääkehoito

Lihavuuslääkkeistä voi olla apua esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

1. Paino ei tipu elintapojen muuttamisesta huolimatta. Joskus paino ei syystä tai toisesta laske, vaikka tekisi kaiken ohjeiden mukaan. Elintapahoito ei siis ole tuottanut toivottua tulosta. Vaikeudet saattavat johtua esimerkiksi häiriintyneestä hormonitoiminnasta, jota lääkehoito voi normalisoida.
2. Kun on jo saanut elintapamuutoksilla pudotettua painoa, ja haluaa varmistaa hyvin alkaneen painonpudotuksen jatkumisen. Lääkehoidon aloittaminen voi olla ajankohtaista myös silloin, kun on ensin saanut elintapoja muuttamalla pudotettua 5–10 kiloa. Laihduttaminen voi sujua aluksi suhteellisen helposti ja motivaatio olla korkealla, mutta usein painon putoaminen alkaa jossakin vaiheessa joko hidastumaan tai jopa pysähtyy kokonaan. Tällaisessa tilanteessa lääkehoito voidaan joskus ottaa elintapahoidon tueksi auttamaan siinä, että painon putoaminen jatkuu.
3. Syömisen hallinta on hankalaa. Tuntuuko sinusta, että hallitset itse omaa syömistäsi vai hallitseeko sittenkin syöminen sinua? Joskus päivittäinen energia saattaa mennä jatkuvaan ruoan ajattelemiseen ja oman syömisen tarkkailemiseen. Ruoka saattaa siis niin sanotusti pyöriä koko ajan mielessä, mikä voi olla henkisesti hyvinkin raskasta. Lihavuuslääkkeiden avulla ruokaan ja syömiseen on mahdollista saada etäisyyttä. Tästä syystä jotkut lihavuuden lääkehoitoa kokeilleet ovat kokeneet saaneensa lääkkeistä apua myös tunnesyömiseen. Kun tiettyä tunnetta ei ole pystynyt enää turruttamaan syömisellä, on sitä ollut vihdoin mahdollista päästä käsittelemään ja työstämään muilla keinoilla.
4. Painonhallintavaiheessa pitämään pudotetut kilot poissa. Lääkehoidosta voi olla apua myös varsinaisen painonpudotuksen jälkeen tukemaan painonhallintaa ja sitä, etteivät pudotetut kilot palaa heti takaisin. Osa käyttää lihavuuslääkkeitä painonhallintakeinona loppuelämänsä ajan.

Laihdutuslääkkeiden hyötyjä punnitessa on syytä muistaa, että lääkehoito vaikuttaa jokaiseen niitä käyttävään yksilöllisesti. Kuten muidenkin lääkkeiden kohdalla, se mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi toisella. Kaikki eivät siis välttämättä saa lääkehoidosta apua, mutta joillekin se voi puolestaan tuoda merkittävää hyötyä lihavuuden hoidossa. Tarjolla on erilaisia lääkevaihtoehtoja, joista voi keskustella yhdessä itseä hoitavan lääkärin kanssa ja kokeilla, mikä valmiste sopii juuri itselle parhaiten.  

Kenelle lihavuuslääkkeet sopivat?

Lihavuuden lääkehoito on suunnattu lihavuudesta kärsiville ihmisille, joiden kohdalla lääkehoidosta uskotaan voivan olla hyötyä osana elintapahoitoa. Lihavuuslääkkeet voivat auttaa syömisen hallinnassa esimerkiksi silloin, kun haasteena on suuret annoskoot, napostelu, kova ruokahalu tai tunne siitä, ettei hallitse itse omaa syömistään. Lääkehoito vähentää ruokahalua, ja sen avulla ruokavaliomuutosten tekeminen voi tuntua helpommalta kuin ilman lääkkeitä.

Perusterveiden ihmisten kohdalla lihavuuslääkkeitä voidaan käyttää silloin, kun painoindeksi on yli 30. Lievästi lihavilla lääkehoito voidaan aloittaa myös silloin, kun painoindeksi on vähintään 27, jos lihavuuteen liittyy jokin liitännäissairaus, jonka hoito edellyttää laihduttamista. Jokaisen potilaan kohdalla tilannetta arvioidaan tapauskohtaisesti, ja lääkäri tekee aina lopullisen päätöksen lääkehoidon aloittamisesta.  

Kenelle lihavuuden lääkehoito ei sovi?

Lihavuuden lääkehoitoa ei tule aloittaa varsinkaan silloin, jos syöminen on jo valmiiksi liian niukkaa. Tämä on tärkeää, jotta ruokahalua entisestään vähentävän lääkehoidon aikana pystytään turvaamaan toimintakyvyn ja hyvinvoinnin kannalta riittävä energian, ravintoaineiden ja vitamiinien saanti sekä aineenvaihdunnan toiminta.

Mikäli suurten annoskokojen, napostelemisen tai kovan ruokahalun taustalla on selkeitä ongelmia omissa elintavoissa, tulee ne ja muu perussyöminen laittaa kuntoon ennen lääkehoidon aloittamista. Lihavuuden hoito on suositeltavaa aloittaa aina ravitsemusterapeutin ohjauksessa, kuului siihen osana lääkehoito tai ei.

Ennen lääkehoidon aloittamista tulee korjata:

• epäsäännöllinen syöminen
• epäterveelliset tai yksipuolisesti kootut ateriat
• liian niukka syöminen
• vähäiset yöunet

Jos yllä mainitut asiat korjaamalla ei saada haluttuja muutoksia aikaan, voidaan alkaa miettiä lihavuuslääkkeiden kokeilemista elintapamuutosten rinnalla.

Joskus lihavuuden taustalla saattaa myös olla syömishäiriö, esimerkiksi ahmintahäiriö eli BED. Kirjainyhdistelmä tulee syömishäiriön englanninkielisestä nimestä Binge Eating Disorder. Ahmintahäiriössä syödään suuria määriä usein energiapitoisia ruokia ilman niiden kompensoimista esimerkiksi oksentamalla tai ylenpalttisella liikunnalla. Syömishäiriöiden hoito vaatii aina ensisijaisesti psykologista hoitoa, jonka avulla on mahdollista käsitellä syömishäiriön taustalla olevia ongelmia. Lihavuuden lääkehoito on jossakin kohtaa mahdollista ottaa muun hoidon tueksi, mutta varsinkin syömishäiriöpotilaiden kohdalla on ensisijaisen tärkeää, ettei lääkehoitoa aloiteta koskaan ilman ravitsemusterapeutin ohjausta.  

Miten lihavuuslääkkeet toimivat?

Lihavuuslääkkeet auttavat lihavuuden hoidossa tukemalla elämäntapamuutosta. Lääkkeet vaikuttavat pääasiassa kahdella eri tavalla: normalisoimalla elimistön hormonitasapainoa suolistohormonien kautta sekä vaikuttamalla aivojen ruokahalua sääteleviin osiin. Vaikutusmekanismi riippuu käytettävästä lääkkeestä. Lääkkeiden vaikutuksesta yleensä ruokahalu vähenee ja käyttäjä pystyy hillitsemään syömistään ilman suurempia ponnisteluja. Samalla pystyy helpommin noudattamaan terveellistä ruokavaliota.

Yleisimmin lihavuuden hoidossa käytetään GLP-1-lääkkeitä, joita on esimerkiksi semaglutidi. Lääkkeen vaikutuksena ruokahalu vähenee, kylläisyyden tunne lisääntyy ja ruoka houkuttelee aiempaa vähemmän. Lihavuuden hoitoon voidaan käyttää myös ruokahalua hillitsevää lääkettä, esimerkiksi naltreksonin ja bupropionin yhdistelmävalmistetta.

GLP-1-lääkkeiden tyypillinen sivuvaikutus on pahoinvointi, joka on yleensä annosriippuvainen; mitä suurempi annos, sen voimakkaampi oire. Lisäksi voi olla ripulia, ummetusta ja närästystä. Sivuvaikutuksia voidaan ehkäistä säätämällä ruokavaliota sopivaksi. Naltreksoni-bupropioni-lääkkeen tyypillinen sivuvaikutus on myös pahoinvointi. Lisäksi lääkkeen käyttöön liittyy muutamien muiden lääkkeiden käyttöä estäviä seikkoja.

Ravitsemusterapia lääkehoidon tukena

Elintapojen muuttaminen lääkehoidon rinnalla on ensiarvoisen tärkeää pysyvien ja terveyttä tukevien tulosten saavuttamisen kannalta. Siksi ravitsemusterapia on tärkeä osa lihavuuden lääkehoitoa aina lääkehoidon suunnittelemisesta sen käytännön toteuttamiseen ja seurantaan asti. Ravitsemusterapeutti suunnittelee yksilöllisen erityisruokavalion lääkehoidon tueksi. Oikealla ruokavaliolla varmistetaan, että rasvakudos vähenee ja lihasmassaa ei menetetä painonpudotuksessa.

Lue lisää