Lasten univaikeuksien hoito

Ohimenevänä lapsen uniongelmana pidetään muutamien päivien tai kahden-kolmen viikon kestävää muutosta. Ohimenevässä uniongelmassa voi olla kyse stressitekijästä, muutoksesta, infektiosta tai kehitykseen liittyvästä tekijästä, joiden korjaantumisella myös uniongelmat korjaantuvat itsekseen muutamassa päivässä.   

Unenaikaisten kauhukohtausten aikana esiintyy yöunen aikana voimakkaita painajaisia ja pakokauhun omaisia kohtauksia. Kauhukohtauksessa lapsi saattaa huutaa ja näyttää erittäin pelästyneeltä, mutta siitä huolimatta tilanne on vaaraton. Kauhukohtauksia esiintyy erityisesti lapsilla, mutta niitä voi esiintyä myös aikuisilla. Kauhukohtaukset erottaa painajaisista siitä, että aamulla herätessä lapsi ei muista yönaikaisia tapahtumia.  

Kauhukohtaukset johtuvat lasten keskushermoston kehittymisestä. Tämän lisäksi tausta on havaittu olevan geneettisiä tekijöitä. Jos vanhemmalla tai sisaruksella on esiintynyt kauhukohtauksia, on todennäköisempää, että myös lapsella on niitä. Myös univaje, liian vähäinen yöuni sekä stressi ja ahdistus voivat provosoida kauhukohtauksia.  

Hoitona käytetään mahdollisen unihygienian ja uniympäristön parantamista, stressin hallintaa sekä univajeen korjaamista. Mikäli kohtaukset häiritsevät nukkumista, lapsi muistaa ne tai ne aiheuttavat stressiä ja päiväaikaisen toimintakyvyn tai vireystilan häiriöitä, on suositeltavaa hakeutua lasten univaikeuksia hoitavan lääkärin vastaanotolle. Vastaanotolla voidaan arvioida, onko taustalla jotain hoidettavissa olevia laukaisevia tekijöitä.

2-vuotiaan tulisi herätä enää maksimissaan kahdesti yössä. Normaalisti jo noin 18 kuukauden iästä alkaen yöheräämisiä esiintyy noin kerran yössä.

Mikäli kaksivuotiaalla esiintyy useita yöheräämisiä, tulisi alkuun lähteä perusasioista liikkeelle: Ovatko unirutiinit oikeanlaiset? Minkälainen on lapsen univalverytmi? Mitä päivänaikana tapahtuu? Onko taustalla jotain taustatekijöitä, kuten vatsakipuja, allergioita, tulehduksia, yöllistä näläntunnetta? Onko lapsen elämässä tapahtunut muutoksia, jotka voivat olla lisäämässä yöllisiä heräämisiä?

Onko taustalla mahdollisesti uusien taitojen oppimista? Välillä taitojen oppiminen, kuten pikkulapsilla kävelemään oppiminen tai sen jälkeen puheen kehittyminen voivat häiritä hetkeksi unta. 

Lasten univalmentajalle kannattaa varata aika, jolloin tilannetta voidaan käydä systemaattisesti läpi. 

Päiväkoti-ikäisten päiväunet ovat haasteellinen kysymys. Tilanne riippuu paljolti lasten iästä ja tilanteesta. Osalle päiväunista on runsasta hyötyä ja osalla se voi häiritä ilta-aikaista nukahtamista. Päiväunet ovat kuitenkin tärkeä osa pienten lasten unentarvetta ja erityisesti alle kolmevuotiaat hyötyvät pääsääntöisesti päiväunista. Päiväunet auttavat lasten vireystilan ylläpitämisessä, sekä riittävän unenmäärän takaamisessa, jolloin lasten mieliala ja keskittymiskyky voivat olla parempia, motorinen kehitys nopeampaa ja päiväaikainen ärtyneisyys ja äkkipikaisuus vähäisempää. Päiväunien tarve ja pituus tulisi aina arvioida yksilöllisesti. Nelivuotiaat ja sitä vanhemmat eivät välttämättä enää tarvitse säännöllisiä päiväunia. 

Kyseessä voi olla kehityksellinen vaihe, jossa lapsi on oppinut uuden taidon, mikä voi häiritä muutamaksi viikoksi nukkumista. Lähtökohtaisesti neljän kuukauden iästä lähtien lapsen univalverytmi alkaa muistuttamaan enemmän normaalia vuorokausirytmiä, jossa on pitkä yöuni ja lisääntyvässä määrin päiväaikaista aktiivisuutta ja valvetta.

Lähtisin vielä perusasioista liikkeelle, sekä arvioisin, onko taustalla unta häiritseviä tai herättäviä tekijöitä. Suosittelisin lastenlääkärin ja tarvittaessa lasten univalmentajan vastaanottoa, jossa käsiteltäisiin ja seurattaisiin tilannetta. 

7-vuotias tarvitsee noin 9–11,5 tuntia ja 12-vuotias noin 8–10 tuntia yössä unta. Unen määrä voi vaihdella murrosiän alun ja kasvupyrähdyksen mukaan. Aktiiviset lapset ja nuoret voivat tarvita hieman enemmän unta. Unen määrä voi myös lisääntyä kasvupyrähdyksen aikana.

Hoitoon kannattaa aina hakeutua, jos lapsen uniongelmista on huolta tai esiintyy päiväaikaista väsymystä tai toimintakyvyn laskua. Alkuun kannattaa varata aika lääkärille. Lasten univaikeuksien hoito -palvelusta löydät Terveystalon lääkärit, jotka ovat erikoistuneet lasten uniongelmiin.

Konkreettisia vinkkejä ja hoitoa uniongelmiin tarjoavat lasten univalmentajat, jotka ovat kaikki saaneet koulutuksen Suomen huippuosaajilta. Vakuutusyhtiöt kattavat lääkärikäynnit ja alkututkimukset, jonka jälkeen voidaan tehdä maksusitoumuspyyntö lasten univalmentajalle ja pyrkiä saamaan hoidolliset toimenpiteet myös vakuutusyhtiön katettavaksi.

Lapsien yökastelun pitäisi vähentyä 5 vuoden iästä lähtien, jolloin virtsarakon hallinta alkaa kehittyä paremmaksi. Hoitoon kannattaa hakeutua, jos 5–6-vuotiaalla on jatkuvaa yökastelua tai siitä aiheutuu lapselle haittaa.

Alkuvaiheessa on syytä tehdä lääkärin tutkimus ja virtsa-analyysi. Sen jälkeen hoito suunnitellaan lapsen iän ja ongelman vaikeusasteen mukaan. Osalle pelkästään vatsan säännöllinen toiminta ja ilta-aikaisen nesteen nauttimisen vähentäminen saattavat auttaa. Kasteluhälytin on helppo ja turvallinen tapa aloittaa yökastelun hoito.

Tarvittaessa hoidoksi aloitetaan desmopressiini lääkehoito lääkärin vastaanotolla. Muina keinoina voivat olla esimerkiksi antikolinergiset lääkkeet ja virtsarakon harjoitukset. Positiivinen suhtautuminen on tärkeää, ja lasta ei tule rangaista tai syyllistää yökastelusta. 

Päiväunet alkavat loppumaan pääsääntöisesti 3–5 vuoden iässä. Jos lapsella on vaikeuksia nukahtaa päiväunille, häntä ei väsytä tai päiväunille nukahtaminen kestää kauan, voi päiväunien lopettaminen olla ajankohtaista. Myös lapsen vaikeus nukahtaa yöunille voi kertoa siitä.

Hyvä merkki päiväunien poisjättämäiselle on myös, jos lapsi jaksaa touhuta ja leikkiä päivän ilman päiväunia. Lapsen univaje tai väsymys voivat näkyä iltavilleytenä, ärtyneisyytenä ja energiattomuutena, joten näitä merkkejä kannattaa pitää silmällä.   

Lapsen unettomuuden hoito ja unikoulut voidaan aloittaa noin 4–6 kuukauden iästä lähtien.

Lapsen unen määrä on yksilöllistä ja riippuu lapsen iästä. Lasten univalmentajan vastaanotolla voidaan arvioida ja suunnitella tapauskohtaisesti oikea unen määrä ja päiväunien pituus, sekä oikea-aikainen ajoittuminen.

Riittävän unen jälkeen lapsi on pääsääntöisesti hyväntuulinen, energinen ja touhukas, eikä päivisin ja iltaisin esiinny voimakasta mielialan ärtyneisyyttä, kiukkua tai iltahepulia. 

Unen riittävä määrä tulee arvioida. Lähtisin arvioimaan lapsen kokonaisunen määrää, päiväunia ja vuorokausirytmin säännöllisyyttä. Onko lapsella univajetta, joka aiheuttaa iltavilleyttä? Onko riittävät rauhoittavat iltarutiinit, vanhempien tuki ja päiväaikaista aktiivisuutta? Välttäisin ja rajoittaisin liiallista ruutuaikaa, mikä voi aiheuttaa joillekin ylivireyttä ja nukahtamisen haasteita.  

ADHD:ssä voi ilmetä luonnollisesti viivästynyttä univalvejaksoa, jonka lisäksi stimulantit voivat joillain tuottaa aktivaatiota iltaan asti. Oikea ja hyvä lääkitys usein parantaa päiväaikaista keskittymiskykyä sekä lisäävät lasten ja nuorten aktiivisuutta. Heille rutiinit sekä rentouttava ja rauhoittava nukkumisympäristö ovat tärkeitä. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan myös painopeitoista voi olla apua. Tarvittaessa lääkärin arvion perusteella voidaan ottaa myös melatoniini käyttöön. 

Onko vauva herätessä nälkäinen tai tarvitseeko lapsi jotain tiettyjä toimintoja nukahtaakseen uudestaan? Tarvittaessa voi kokeilla kiinteiden ruokien lisäämistä ilta-aikaan, uniassosiaatioiden purkua sekä mahdollisesti arvioida lapsen nukkumista toisessa huoneessa, jolloin myös vauvalle tulevat yölliset häiriötekijät, kuten vanhempien kuorsaus voivat vähentyä. Lasten univalmentajan vastaanotolla voidaan vielä arvioida yksilöllisempiä keinoja vauvalle.

Laajoissa tutkimuksissa on havaittu, että tunti ennen nukkumista käytetyt älylaitteet häiritsevät unen laatua, vähentävät unen määrää ja aiheuttavat päiväaikaista väsymystä. Kännykän käyttö voi myös estää luonnollisen melatoniinin eli pimeähormonin eritystä haitaten ja viivästyttäen nukahtamista. Täten suosittelen älylaitteiden käytön lopettamista viimeistään tunti ennen nukkumaanmenoa. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.