Voiko kroonisesta väsymysoireyhtymästä parantua?

Mikä kroonista väsymysoireyhtymää aiheuttaa?

Kroonisen väsymysoireyhtymän (ME/CFS) tarkkoja syitä ei tunneta. Uusimpien tutkimusten mukaan näyttää siltä, että oireyhtymästä on useita eri muotoja ja myös aiheuttajia on useita. Oireet voivat alkaa sairastetun virus- tai bakteeri-infektion jälkeen, mutta myös voimakas stressi tai jokin traumaattinen tapahtuma voi laukaista oireita. Tuoreissa meta-analyyseissä sen esiintyvyys on ollut alle yhden prosentin. Suomessa uusia diagnooseja on tehty vuosittain alle 60. 

Miten kroonista väsymysoireyhtymää hoidetaan ja voiko siitä parantua?

Hoito keskittyy erilaisten oireiden hoitoon, yleiskunnon parantamiseen ja myös mahdollisten oheissairauksien hoitoon. Aiemmin oirehtymää on pidetty parantumattomana, mistä johtuu myös termi ”krooninen”. Nykyaikaisia hoito- ja kuntoutusmenetelmiä käytettäessä on kuitenkin saatu näyttöä siitä, että merkittävä osa potilaista toipuu ja voi palata takaisin opiskelun piiriin tai työelämään. Krooniseen väsymysoireyhtymän hoidossa on tutkittu erilaisia immunologisia hoitoja, mutta valitettavasti tutkimuksista ei ole saatu näyttöä, että ne olisivat tilastollisesti merkitsevästi parempia kuin lumehoito. Makuuasentoa tulisi välttää, sillä se laskee elimistön suolapitoisuuksisa ja verenpainetta ja nostaa pulssitasoa ja se voi huonontaa myös rasituksen sietokykyä, mikä on sen yksi keskeisistä oireista.

Puhutaan PEM-oireista. Jos potilaalla on selvä PEM, tulee liikuntaa lisätä erittäin varovasti ja yksilöllisesti, pacing-tyyppisesti, välttäen liiallista jojoilua, jotta ei tule tapapakkia. Jos alussa potilas on jo vuodepotilas, aloitetaan harjoittelu lyhytaikaisella passiivisella liikunalla vuoteessa. Siitä noustaan asteittain istumaan lyhyiksi ajoiksi ja sen jälkeen seisomaan. Alkuun liikuntasuoritus saattaa kestää jopa vain noin minuutin verran. Kävely ja muu liikunta aloitetaan varovasti seuraten myös kuntoutettavan pulssitasoa. Tavoitepulssitasoa nostetaan asteittain. Tärkeätä on laatia kuntoutettavan yhteiset tavoitteet ja aikataulu. Herkästi nousevan pulssitason hoitona voidaan käyttää pieniä annoksia beetasalpaajaa. Riitävä nesteytyksestä on huolehdittava. Jos elimistön suolavarannot ovat hyvin matalia, lisätään suolaa ruokaan. Elimistön suolapitoisuuksia voidaan mitata seerumista (S-Na) ja vuorokausivirtsasta (dU-Na). Vuorokasuvirtsan dU-na tavoite on kroonisesta väsymysoireyhtymästä kärsivillä potilailla noin 170 (130-210) mmol. 

Miten voi erottaa työstressistä ja herkkäunisuudesta johtuvan uupumuksen kroonisesta väsymysoireyhtymästä? Entä masennuksesta?

Uupumusoiret ovat erittäin yleisiä. Pandemia lisäsi uupumusoireita riippumatta siitä, onko ihminen siarastanut koronavirusinfektiota vai ei. Krooniseen väsymysoireyhtymään liityy tyypillisesti myös PEM-oireita (huono rasituksen sietokyky). Myös tahdosta riippumattoman hermoston toimintahäiriöt (dysautonomia) ovat yleisiä. Dysautonomina oireita voi olla pulssin nousu pystyyn noustessa poikkeavan paljon (yli 30 lyönnillä minuutissa mitattuna 5–10 minuuttia seisomaan nousun jälkeen), jolloin puhutaan posturaalisesta ortostaattisesta takykardiasta.  

Onko uupumuksen ja väsymysoireyhtymän hoito erilaista?

Kyllä on. Kroonisessa väsymysoireyhtymässä voidaan tarvita myös dysautonomian oireiden hoitoa (esim. beetasalpaajat ja suolan käyttö). Uupumuksen taustalla voi olla masennusta ja toisaalta myös kroonisesta väsymysoireyhtymästä kärsivä potilas voi masentua ja olla ahdistunut. Silloin voidaan tarvita kognitiivista psykoterapiaa ja mahdollisesti myös lääkehoitoja.

Kroonisessa väsymysoireyhtymässä on kyse myös aivojen liiallisesti herkkyydestä reagoida ulkoisille ärsykkeille. On tärkeätä, että potilas ymmärtää mistä on kyse. Useimmiten kyseessä on aivojen toiminnan häiriö ilman rakenteellista vauriota. Tilaa voidaan verrata tietokoneviruksen aiheuttamaan tietokoneen toimintahäiriöön. Tietokoneen emolevyssä tai keskusprosessorissa ei ole mitään vikaa. Kyseessä on viruksen aiheuttama vika ohjelmistossa. Samalla tavalla kuin tietokoneiden ja älypuhelinten viruksien aiheuttamat ohjelmointivirheet voidaan yleensä korjata, voidaan myös kroonisen väsymysoireyhtymän oireita lievittää ja korjata – kunhan potilas ymmärtää, että kyseessä on ensisijaisesti aivojen normaalin toiminnan häiriintyminen, eikä rakenteellinen vika.  

Miten krooninen väsymysoireyhtymä todetaan/diagnosoidaan? Itse nukun 9 tuntia, syön monipuolisesti ja ulkoilen, mutta olen aina väsynyt. Mietin, että onko tämä normaalia.

Yhdeksän tunnin ja ajoittain jopa yli 10 tunin yöuni mahtuu vielä normaalin haarukkaan, jos kyseessä on luonnollisen pitkäuninen henkilö, joka tarvitsee paljon unta. Keskimääräisen yöunen pituuden haarukka on 6–9 tuntia. Jos olet aiemmin nukkunut vain esimerkiksi 7–8 tuntia ja unen pituus on lisääntynyt, on sen syitä hyvä selvittää. 

Voiko kroonista väsymysoireyhtymää sairastava herkistyä muita helpommin erilaisille ulkoisille ärsykkeille kuten äänille, hajuille, ja muutenkin syntyä aistiyliherkkyyttä?

Kyllä voi. Kuten edellä (kysymys 4) on jo todettu, on keskushermoston aistiyliherkkyys erilaisille ulkoisille ärsykkeille lisääntynyt. 

Jos epäilee itsellään kroonista väsymysoireyhtymää, miten tutkimukset aloitetaan?

Kannattaa hakeutua lääkäriin. On eduksi, että lääkäri on perehtynyt väsymyksen diagnostiikkaan ja hoitoon. Erilaisilla kyselyillä voidaan seuloa väsymyksen yleisimpiä syitä. Tarvittaessa suljetaan laboratoriokokein pois muun muassa diabetes, anemia ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Jos epäillään levottomat jalat oireyhtymää, mitataan myös ferritiini ja CRP. Unirekisteröinnillä selvitetään yöunen laatu ja yöunen rakenne ja suljetaan samalla pois mm. uniapnea. Krooniselle väsymysoireyhtymälle on olemassa omat diagnostiset kriteeristönsä (ns. ICC = International Consensus Criteria; CCC = Canadian Consensus Criteria sekä IOM:n SEID-kriteerit). Kaiken kaikkiaan on pidettävä mielessä, että krooninen väsymysoireyhtymä on harvinainen sairaus, kun taas eri syistä johtuva uupumus (väsymys) on erittäin yleistä.