Työterveyspsykologit ovat vajaakäytössä mielenterveysongelmien tsunamin yltyessä

Psykologisten ongelmien lisääntymisestä ja työssä uupumisesta puhutaan nyt jatkuvasti. Mielenterveyden häiriöt ovat yksi merkittävämmistä työtehon laskun, sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen aiheuttajista. Voi kysyä, miksi tilanne on tämä, kun maassamme kuitenkin on maailman mitassa ainutlaatuinen ja hyväksi todettu työterveyshuoltojärjestelmä, jossa toimii iso joukko työn ja psyykkisen terveyden välisen yhteyden asiantuntijoita - meitä työterveyspsykologeja.

Työterveyshuollon keskeinen lakisääteinen perustehtävä on yhteistyössä työpaikan kanssa ehkäistä työn aiheuttamaa terveydelle haitallista henkistä kuormittumista ja tukea työyhteisöjä. Tämä on hieno tavoite ja näin toimien varmasti pystyttäisiin, yhdessä työpaikkojen kanssa, torjumaan työperäisten mielenterveysongelmien jatkuvaa lisääntymistä. Käytännössä näin ei valitettavasti kuitenkaan useinkaan tapahdu.

Työperäisten mielenterveysongelmien ratkaisemisessa painopiste ei ole ollut eikä edelleenkään ole ennaltaehkäisyssä vaan seurausten hoitamisessa. Tähän on kaksi juurisyytä: työterveyshuollon korvauspolitiikka ja työterveyspsykologien juridinen asema.

Nykyinen korvauspolitiikka toimii hyvää työterveyshuoltokäytäntöä vastaan luoden epätasa-arvoa

Työnantajilla on mahdollisuus saada korvausta työterveyshuollon kustannuksista. Korvauspolitiikan määrittelee viime kädessä Kela etuusohjeessaan ja se ohjaa voimakkaasti käytännön työtä. Nykyisen korvauspolitiikan mukaan työterveyspsykologi saa arvioida ja selvittää työoloja ja niiden ongelmia, mutta ei saa auttaa ja tukea työpaikan johtoa ja esihenkilöitä selvityksen tuottamien parannusehdotusten toteuttamisessa - koska se on nykyisen tulkinnan mukaan henkilöstön kehittämistä eikä työterveyshuoltoa.

Tämä tulkinta vaikeuttaa ja estää vaikuttavaa mielenterveyden edistämistyötä työpaikalla ja on siirtänyt työn painotusta liikaa vastaanottotyöhön, jossa kuitenkin lähinnä korjataan seurauksia. On selvää, että nykyohjeistus ei vastaa työterveyshuoltolain henkeä eikä hyvää työterveyshuoltokäytäntöä.

Nykyaikainen työelämä on monimutkaista ja esihenkilöt tarvitsevat apua ja tukea psykososiaalisen työympäristön parantamiseen. Jos asiantuntija-apua ei saa, kintaat putoavat arjen paineessa helposti ja mielenterveysongelmat jatkavat kasvu-uralla, kun ongelmia synnyttäviin rakenteisiin ei puututa. Onneksi on myös valveutuneita työnantajia, jotka käyttävät työterveyspsykologien apua työolojen parantamiseen, vaikka eivät saakaan siitä korvauksia. Kaikilla työnantajilla ei kuitenkaan ole tähän taloudellista mahdollisuutta, mikä luo epätasa-arvoa työelämään.

Sääntely jarruna vaikuttavimman hoidon hyödyntämiseen

On olemassa vahva näyttö siitä, että psykososiaalinen työympäristö vaikuttaa voimakkaasti ihmisen mielenterveyteen ja terveyteen laajemminkin. Esimerkiksi huono johtaminen romahduttaa mielialan. Työn sujuvuus vaikuttaa merkittävästi työntekijän kuormittumiseen. Jatkuva kiire ja paine työssä vie ilon muustakin elämästä. Epäoikeudenmukaisuus nostaa verenpainetta. Työpaikkakiusaaminen voi aiheuttaa vakavan trauman.

Päinvastoin kuin muut työterveyshuollon ammattilaiset, työterveyspsykologi ei juridisen asemansa vuoksi voi sopia työpaikan kanssa yhteistyöstä mielenterveyden edistämiseksi, vaan työterveyspsykologin palvelut vaativat aina tarvearvion ja toimeksiannon työterveyslääkäreiltä tai -hoitajilta.

Tämä byrokratia hidastaa ja hankaloittaa tarpeen mukaisen avun järjestämistä työpaikoille, lisää turhia kustannuksia ja saattaa jopa jättää työpaikan kokonaan työterveyspsykologin tuen ulkopuolelle. Kysynkin, onko meillä yhteiskuntana todella varaa tähän?

Seurausten hoitamisesta syiden poistamiseen

Korvauskäytäntö ja työterveyspsykologin toimintamandaatti työterveyshuollossa ovat työntekijöiden mielenterveyden edistämisen osalta täysin vanhentuneita eivätkä vastaa nykypäivän työpaikkojen ja työyhteisöjen tarpeita. Työterveyspsykologin mandaatin vahvistaminen ja hänen toteuttamansa esihenkilöyhteistyön ottaminen korvauksen piiriin olisivat erittäin kustannustehokkaita keinoja vaikuttaa mielenterveysongelmien tsunamiin työelämässä.

Ongelman ratkaisuun ei tarvita lisää rahaa, vaan sen kohdentamista järkevästi ja vaikuttavasti – seurausten hoitamisesta syiden poistamiseen. Olisiko tälle viimeinkin oikea aika, nyt kun hallitusohjelmassakin tavoitellaan työntekijöiden mielen hyvinvoinnin merkittävää kohenemista ja työuupumuksen vähentämistä?

Antti Aro
Antti Aro

Antti on Terveystalon johtava työterveyspsykologi ja psykoterapeutti.

Lue lisää työterveyden blogeja