Terveemmän elämän ja kriisityön uranuurtaja PsL Nina Lyytinen on Vuoden psykologi 2023

Ihmisten kuunteleminen on ollut aina lähellä psykologi Nina Lyytisen sydäntä. Ennen lukioon menoa Lyytinen suunnitteli kouluttautuvansa parturikampaajaksi – työhön, jossa vuorovaikutus asiakkaan kanssa on työn keskiössä. Hän päätyi kuitenkin lukioon hankkimaan lisäaikaa ammatinvalinnalleen, sillä kampaajan ura olisi voinut kaatua kemikaalialtistukseen perheen allergioiden vuoksi. Lukio-opinnot olivat jäädä kesken, kun Lyytinen jäi luokalleen englannin takia, mutta päättäväinen ja valveutunut koulupsykologi rohkaisi tätä vaihtamaan toiseen lukioon jatkamaan opintoja. Kannustuksesta rohkaistuneena Lyytinen pääsi ylioppilaaksi ja lähti parantamaan englannin kielen taitoaan Yhdysvaltoihin.

Mutkitteleva, motivoiva polku

Psykologiasta kiinnostunut Lyytinen päätyi lopulta suorittamaan koko kandidaatin tutkinnon Atlantin toisella puolen. Yhdysvaltain-vuosien jälkeen Suomeen palasi sujuvasti englantia puhuva, Marylandin College Parkista valmistunut Lyytinen, joka halusi suorittaa maisterinopinnot loppuun Suomessa. Jo Yhdysvalloissa hän oli kartuttanut työkokemusta vapaaehtoistyöntekijänä hyvinkin haastavissa paikoissa, muun muassa perheväkivallan tukikeskuksessa ja kodittomien naisten turvakodissa.

– Näin jälkikäteen ajateltuna nuo olivat nuorelle suomalaiselle opiskelijalle aika haastaviakin paikkoja. Työtä tehtiin salaisessa paikassa, millä turvattiin perheväkivallan uhreja, ja esimerkiksi yövuoroissa ja illoissa työskentelin monesti yksin. Silloin olin kuitenkin rohkea opiskelija ja ennakkoluulottomasti hankin kokemusta ihmisten kohtaamisesta ja auttamistyöstä.

– Opin näissä töissä myös paljon ihmisten selviytymisestä. Yhdysvalloissa ei ole minkäänlaista yhteiskunnan turvaverkkoa, ja kodittomaksi jääneet naiset saattoivat elää kadulla käyden aamuisin McDonald’sin vessassa pesulla ennen töihin menoa. Tämä on hyvä esimerkki ihmisen kyvystä selvitä hyvinkin haastavissa tilanteissa, kuvailee Lyytinen.

Suomeen palattuaan Lyytinen alkoi lukea pääsykokeisiin ja työskenteli samalla Diakonissalaitoksen nuorille suunnatussa päihdeyksikössä useamman vuoden. Työssä hän pääsi ammentamaan aiemmasta työkokemuksestaan ja käsitys siitä, että hän oli oikealla alalla, vahvistui koko ajan.

– Kun lopulta sain ystävältäni puhelimitse tiedon yliopiston hyväksymiskirjeestä, en meinannut uskoa sitä todeksi. Vähän samalla tavalla epätodelliselta tuntuu myös valinta vuoden psykologiksi. Paljon samaa kiitollisuutta ja onnea on ilmassa myös. Meitä suomalaisia psykologeja on paljon, ja kaikki ovat todella huippuja työssään. Siksi tuntuu vähän epätodelliselta, että minut on tästä joukosta valittu. Palkinnon myöntämisperusteissa oli mainittu osaamiseni kokonaisuudessaan, mikä tuntui todella hyvältä, koska en ole profiloitunut vain yhdelle psykologian osa-alueelle. Vaikka tunne on vieläkin hetkittäin epätodellinen, tuli heti tunne, että tämä kyllä kuvastaa minua. Olen todella iloinen ja liikuttunut myös kollegoilta tulleista viesteistä, kommenteista sekä onnitteluista, Lyytinen hymyilee.

Tärkeimmän äärellä

Valmistumisensa jälkeen Lyytinen onkin ehtinyt olla monessa mukana. Hän suhtautuu intohimolla paitsi työhönsä ja psykologiaan tieteenä, myös urheiluun – erityisesti juoksuun. Vuonna 2007 Lyytinen työskenteli edelleen diakonissalaitoksella, mistä hänen oli tarkoitus jäädä maisterinopintojaan varten opintovapaalle.  Hän teki myös keikkatyötä Vantaan sosiaali- ja kriisipäivystyksessä, mitä kautta häntä pyydettiin mukaan koordinoimaan Jokelan koulusurmien jälkihoitoa. Tässä työssä Lyytinen tutustui oppiäiteinänsä pitämiin kriisi,- trauma- ja katastrofipsykologian asiantuntijoihin, psykologi, psykoterapeutti Kirsti Paloseen sekä psykologi, psykoterapeutti Eija Palosaareen.

Kun pitkäjänteinen koulusurmien jälkihoito Jokelassa oli tulossa päätökseen, Libanonissa kriisityötä jo vuosia tehnyt Palonen pyysi Lyytistä lähtemään Beirutiin maratonille: tämä olisi hyvä tapa lopettaa yksi tärkeä työprojekti. Lyytinen innostui heti, ja muutaman päivän jälkeen Palonen totesi, että Libanoniin asti ei kannattaisi lähteä vain juoksemaan:

– Että eiköhän laiteta pystyyn projekti, joka hyödyttäisi myös lapsia ja nuoria. Näin syntyi Extreme Survival Team (EST) -hanke jonka aloitimme yhteistyössä Psykologien Sosiaalisen Vastuun (PSV) sekä Libanonissa toimivan yhteityöjärjestömme Beit Atfal Assumoudin (BAS) kanssa vuonna 2008. Tässä hankkeessa keskeistä oli liikunnan ja luonnon merkitys hyvinvoinnille, Lyytinen muistelee.

Lyytinen innostui mahdollisuudesta jatkaa kriisi- ja traumatyötä ja viedä osaamistaan myös maailman kriisialueille. Ei aikaakaan, kun hän oli jo tiiviisti mukana PSV:n Libanon-projektissa, joka laajeni hänen osaltaan vuosien saatossa liikuntaprojektista Beirutin kriisialueen sosiaalityöntekijöiden resilienssi- ja stressinsäätelyhankkeessa työskentelyksi.

– Hankkeessa tuimme paikallisten perheiden hyvinvointia tuomalla liikunnan ja sen hyvinvointivaikutukset osaksi lasten ja äitien arkea. Vuonna 2014 aloitimme puolestaan sosiaalityöntekijöille suunnatun hankkeen, jonka tarkoituksena oli tukea kriisialueen työntekijöiden omaa hyvinvointia, joka monesti jää kriiseissä toissijaiseksi. Minulle on tärkeää, että työ on paikallisten osaajien näköistä ja opit jäävät aidosti elämään ja jalostumaan heidän keskuudessaan. Nyt 10 yhteistyöjärjestömme sosiaalityöntekijää on suorittanut kouluttajakoulutuksen, ja projekti on siirtynyt siihen vaiheeseen, että minä toimin näiden sosiaalityöntekijöiden työnohjaajana ja he voivat viedä oppeja eteenpäin omille kollegoilleen.

– Toimintamalli ei ole samanlainen kuin se oli aloittaessamme sen Kirstin kanssa. Se on muovautunut aidosti paikallisten omaan kulttuuriseen kontekstiin ja yhteisöihin sopivaksi. Nämä sosiaalityöntekijät tekevät siellä sellaisia asioita, joita me emme ulkopuolisina voi tai edes osaa tehdä ja sanoa. Olen itse ollut koko ajan vapaaehtoistyössä oppijan roolissa, ja se mitä olen saanut oppia, on ollut aivan mieletöntä. Vapaaehtoistyö on itselleni yksi tärkeimmistä asioista työssäni, Lyytinen kertoo.

Lyytinen muistuttaa myös, että Psykologien Sosiaalinen Vastuu -järjestön kautta on tehty Libanonissa merkittävää työtä vuosikymmenten ajan, ja hänen työnsä on ollut osa tätä mittavaa, moniammatillista kokonaisuutta. Muun muassa PSV:n nykyisen hankekoordinaattori Sirkku Kivistön johdolla on Beirutin pakolaisleirien asukkaille rakennettu perheneuvolatoimintaa, jolla on tuettu tuhansien lapsien oikeutta kokonaisvaltaisesti terveeseen elämään.

– Joskus ihmiset kysyvät minulta, mitä meidän työmme vaikkapa kriisialueilla ratkaisee. Minä vastaan, että isossa kuvassa ei yksinään mitään, sillä maailman johtavat poliitikotkaan eivät ole vielä pystyneet ratkaisemaan palestiinalaiskysymystä. Sen sijaan minä näen, että jos suljemme silmämme epäoikeudenmukaiselta kohtelulta, hyväksymme, että toiset ihmiset eivät ole yhtä arvokkaita kuin me itse. Tärkeintä on toivon ylläpitäminen. Se luo pohjan mielenterveystyölle. Meidän ei pidä unohtaa pitkittyneitä kriisejä: Suomessa uutiskynnyksen ylittää vain pieni määrä maailman tapahtumia. Kriisien hoidossa pitkäjänteinen työ on tärkeää, Lyytinen tietää.

Ammennusta suomalaiseen työhön ja elämään

Vapaaehtoistyön lisäksi Nina Lyytinen tekee työtä terveemmän työelämän puolesta Tapiolan Terveystalossa. Työterveyspsykologin työssä hänelle on tärkeää pystyä vaikuttamaan ongelmien ehkäisyyn jo varhaisessa vaiheessa. Potilastyön lisäksi Lyytinen kouluttaa ja valmentaa organisaatioita, jotta niiden arjessa pystyttäisiin minimoimaan työn kuormitustekijät jo ennen varsinaisten ongelmien syntyä.

– Minulle työssäni tärkeintä on sen ennaltaehkäisevä luonne. Ei tarvitse odottaa, että ihmiset sairastuvat, vaan tukea ja apua päästään antamaan hyvin varhaisessa vaiheessa. Rakastan kohdata ihmisiä, niin yksittäisiä potilaita kuin kokonaisia yrityksiäkin. On todella motivoivaa nähdä, miten paljon monessa organisaatiossa panostetaan työntekijöiden hyvinvointiin. Vaikka epäkohtia on tärkeää nostaa esiin, myös tästä voisi puhua mediassakin enemmän: Suomessa on myös paljon työssään ja työyhteisössään hyvinvoivia ihmisiä, sanoo Lyytinen.

Tapiolan Terveystalossa Lyytisen mielestä merkityksellisen työn lisäksi tärkeintä on ehdottomasti työyhteisö. Sujuvan moniammatillisen yhteistyön ja keskinäisen kunnioituksen ansiosta jokaisen ammattitaitoa päästään hyödyntämään täydessä potentiaalissaan, ja ihmiset voivat hyvin. Keskinäisen arvostuksen ansiosta työ on mielekästä ja asiakkaat saavat myös erinomaista palvelua.

– Vaikka en tee kaikkien meillä työskentelevien kanssa töitä, olemme silti yksi työyhteisö. Kahvihuone on yksi lempipaikoistani, jossa kohdataan ja tervehditään kaikki tutut ja uudet tyypit. Myös meidän asiakaspalvelumme on aivan huikea. Minusta on ihanaa tulla töihin, kun saan heti ensimmäisenä tervehtiä heitä. Tämä on ihan parhaita mahdollisia työyhteisöjä, Lyytinen hymyilee.

Tutkittua tietoa ja taitoja arjen resilienssin tueksi

Työterveys- ja vapaaehtoistyön ohella Lyytinen tekee miehensä, diplomi-insinööri Mikko Heiskalan kanssa suuren suosion saavuttanutta Psykopodiaa-podcastia, jonka tavoitteena on tuoda yleistajuista tutkittua tietoa mielen hyvinvoinnista kaikkien helposti saataville. Heiskala kävi podcast-tuotannon kurssilla tehdäkseen podcasteja opettamilleen kursseille Aalto-yliopistossa ja kertoi tästä kotona. Helposti innostuva Lyytinen ehdotti yhteistä podcastia huomattuaan, miten pintapuolisesti ja välillä kevyelläkin osaamisella sosiaalisessa mediassa puhuttiin mielenterveydestä ja jaettiin self help -vinkkejä.

– Totesin, että jos me psykologit itse emme tartu tähän ja tuo osaamistamme aktiivisesti esiin mediassa, tilanne ei tule muuttumaan. Suomessa on valtava määrä psykologian ja mielenterveyden eri osa-alueiden huippuosaajia, joita olen tällä podcastilla halunnut tuoda esiin. Suurin kiitos podcastin syntymisestä kuuluukin heille – sitä ei olisi ilman heidän heittäytymiskykyään ja haluaan tuoda ammattitaitonsa esiin. Podcastia tehdessä on itsellenikin todella antoisaa ja tärkeää huomata, miten monella eri tavalla ammattilaiset osaavat sanoittaa ja lähestyä eri asioita. Jokainen on erilainen oppija ja erilaisia lähestymistapoja samoihin ongelmiin tarvitaan, kiittää Lyytinen lämpimästi kollegojaan.

Lyytinen onkin kiitollinen podcastin saamasta palautteesta sekä siitä, että on voinut auttaa monia ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa ja antaa työkaluja mielen hyvinvointiin. Hän muistuttaa, että myös terveydenhuollon ammattilaisten olisi hyvä elää kuten he opettavat:

– Muistetaan pitää huolta myös itsestämme. Kun pidämme huolta omasta itsestämme ja palautumisestamme ja varmistamme kalentereistamme huokoisia hetkiä työpäivän lomaan lounaille ja kahveille, pidämme huolta myös siitä, että jaksamme auttaa potilaita. Siellä, missä on ihmisiä, tarvitaan aina psykologiaa, Lyytinen muistuttaa.

***

Koko Terveystalon porukka onnittelee Ninaa lämpimästi hienosta kunnianosoituksesta. Työ terveemmän elämän puolesta jatkuu!

Lue ja kuuntele lisää:

Psykopodiaa x Terveystalo -jaksot: https://www.ninalyytinen.fi/psykopodiaa/tag/Terveystalo

Psykologiliiton tiedote Aktiivinen mediavaikuttaja Nina Lyytinen on Vuoden psykologi 2023  https://www.sttinfo.fi/tiedote/aktiivinen-mediavaikuttaja-nina-lyytinen-on-vuoden-psykologi-2023?publisherId=69817770&releaseId=69969943


***

Hero-kuva: Vesa Tyni

Tahdotko töihin tärkeimmän tekijöiden moniammatilliseen joukkoon? Tutustu avoimiin työmahdollisuuksiimme