Psykologi vastaa: miksi kaatuminen nolostuttaa ja mitä se meistä kertoo?
Ei sattunut! Tuttu lausahdus, kun liukkaat kelit saavat meidät pyllähtelemään teiden varsilla. Mutta miksi kaatuminen nolostuttaa ja entä jos se suorastaan hävettää? Terveystalon psykologi ja psykoterapeutti Matti Isosävi vastaa kysymyksiin häpeästä.
Miksi kaatuminen nolostuttaa, kaikkihan me joskus kompuroimme?
– Tunnemme nolostumista, kun meistä paljastuu jotakin, joka vaikuttaa minäkuvaan, jota muille haluamme välittää. Nolostuminen on hyvin sosiaalista: tarkistamme, että näkikö joku, haemme automaattisesti katsekontaktia, heitämme ehkä asian vitsiksi tai kuittaamme, että ei sattunut. Saatamme siis hakea heti hyväksyntää muilta, Terveystalon psykologi ja psykoterapeutti Matti Isosävi kuvailee.
Miten nolouden ja häpeän tunne eroavat toisistaan?
– Nolostuminen on ihan tavallinen osa arkea. Se on lievä ja ohimenevä kokemus, jonka perimmäinen tarkoitus on auttaa meitä sopeutumaan joukkoon ja toimimaan yhdessä. Useimmille meistä kaatuminen aiheuttaa juuri tällaista nolostumista.
Nolostumisen ja häpeän tunteet liittyvät molemmat sosiaaliseen koodistoon, mutta häpeä on Isosävin mukaan syvempi ja kokonaisvaltaisempi tunne.
– Häpeän tunne saa meidät käpertymään sisäänpäin ja vetäytymään vuorovaikutuksesta. Emme katso muita silmiin, menemme kyyryyn ja haluamme paeta paikalta. Häpeään liittyy kokemus siitä, että oma toiminta olisi rikkonut sosiaalista normia ja vaikuttaisi merkittävästi siihen, miten muut näkevät meidät.
Mitä jos kaatuminen suorastaan hävettää?
– Toisinaan meidän voi olla ihan hyvä vähän hävetä. Mutta jos ulkoisesti vähäpätöisemmätkin asiat, kuten kaatuminen, saavat tuntemaan voimakasta häpeää, voi olla hyvä pysähtyä pohtimaan asiaa. Herkkyys kokea häpeää voi liittyä esimerkiksi liian jäykkään ja kovaan vaatimustasoon.
Myös itsetunnon ongelmat altistavat tuntemaan herkemmin häpeää.
– Silloin on ankarampi itselleen, eikä kaatuminen välttämättä mahdu siihen kuvaan itsestä, minkä haluaa muille esittää. Esimerkiksi asianmukainen turhautuminen huonosti hiekoitetusta jalkakäytävästä voi kääntyäkin vihaisuudeksi itseä kohtaan, Isosävi kuvailee.
Onko häpeä kulttuurisidonnaista?
– Häpeä on sosiaalisesti opittu tunne. Kulttuuri voi vaikuttaa merkittävästi siihen, mistä asioista ja kuinka herkästi häpeää koetaan. Esimerkiksi meillä Suomessa on paljon sanomattomia sääntöjä: emme anna suoraa palautetta, vaan kyräilemme, jos joku etuilee jonossa. Tällainen kulttuuri voi olla omiaan eristämään yksilön ja tukahduttamaan tunteiden käsittelyä. Eristyksissä voi olla vaikeampi saada kokemuksia siitä, että oma toiminta on ihan ok ja hyväksyttävää. Tällöin riski jäädä kiinni esimerkiksi häpeään voi olla suurempi.
Miten haitallisesta häpeän tunteesta voisi päästä eroon?
– Häpeä on hyvin haastava tunne työstettäväksi. Luonteensa omaisesti se kääntää meidät pois sosiaalisista kontakteista. Häpeän työstäminen kuitenkin edellyttää useimmiten positiivisia sosiaalisia kokemuksia: sellaisia, joissa tulee hyväksytyksi ja jotka kumoavat aiemmat häpeänsävytteiset käsitykset itsestä ja omasta toiminnasta. Vaikean häpeän työstäminen onkin usein mielekkäintä aloittaa esimerkiksi psykoterapiasta. Toisinaan esimerkiksi itsemyötätuntoharjoitukset voivat aloittaa muutoksen, Matti Isosävi kertoo.
Ei sattunut! Jos näet jonkun kaatuvan pahasti, toimi näin
– Joskus käy niin, ettei ihminen käsitä omaa tilaansa tapaturmassa. Tällöin ihminen vakuuttelee, ettei sattunut, shokin vuoksi. Jos siis näet ihmisen kaatuvan hyvin pahasti, muista, ettei tämä ole välttämättä paras henkilö arvioimaan omaa kuntoaan. Tällöin kannattaa harkita avun tai neuvon soittamista.
Tilaa terveysvinkit suoraan sähköpostiisi
Uutiskirjetilaajanamme saat asiantuntijoiden neuvoja ja vinkkejä terveytesi ja hyvinvointisi tueksi sekä vaihtuvia etuja ja tarjouksia palveluistamme.
Lue lisää aiheesta
Miten estämme työelämän ylikuumenemisen? - Tuoreen selvityksen mukaan 80 % suomalaisista kokee työelämän tahdin kiihtyneen
Terveystalon teettämän Inhimillisesti tehokas työelämä -kyselytutkimuksen* mukaan jopa neljä viidestä suomalaisesta kokee työelämän tahdin muuttuneen entistä nopeatempoisemmaksi ja kuormittavammaksi. Vastaajista ainoastaan 13 % kokee työelämän kehittyvän hyvään suuntaan. Tekemisen tahdin kiihtyminen näyttäytyy työikäisten kasvavana mielenterveysoireiluna, mikä vaikuttaa henkilöiden työkykyyn ja yritysten tuottavuuteen ja kasvunäkymiin. Terveystalon organisaatiopsykologit Jaakko Sahimaa ja Annamari Heikkilä peräänkuuluttavat kestävää tekemisen tahtia ratkaisuna työelämän ylikuumenemiselle.
Mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot kääntyivät vihdoin laskuun – Terveystalo sitoutuu kunnianhimoiseen tavoitteeseen vuodelle 2025
Suomessa menetetään vuosittain arviolta jopa 7 miljoonaa työpäivää mielenterveyteen liittyvien sairauspoissaolojen vuoksi. Sen lisäksi, että kroonistuessaan mielenterveyshaasteet voivat johtaa tarpeettoman ennenaikaiseen syrjäytymiseen työelämästä, tilanne on kestämätön myös suomalaisen elinvoiman ja kansantalouden kannalta. Terveystalon tuore data osoittaa, että oikea-aikaisilla ja tarkoituksenmukaisilla toimenpiteillä mielenterveysperusteisten poissaolojen kestoa on onnistuttu vähentämään ja niiden määrä on kääntynyt laskuun ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen. Tämä merkittävä käännekohta antaa toivoa siitä, että mielenterveyden kriisi voidaan ehkäistä, mutta se vaatii yhteisiä ponnisteluja kaikilta osapuolilta.
Merkittäviä hyötyjä pienillä muutoksilla koko yhteisölle
Mielenterveyshaasteiden taustalla on laaja kirjo tekijöitä, jotka ulottuvat geneettisistä ja temperamenttitekijöistä varhaislapsuuden kasvuympäristöön, nuoruuteen ja nuoreen aikuisuuteen, elämäntapoihin, sosiaalisiin suhteisiin, yhteiskunnallisiin olosuhteisiin ja työpaikan olosuhteisiin. Ongelman kompleksisuus tarkoittaa, että alati kasvavan mielenterveysepidemian taltuttamisessa kaikki keinot on otettava käyttöön. Ratkaisu kaipaa useammalta eri toimijalta yhtäaikaisia toimenpiteitä.
Viheliäät ongelmat voidaan ratkaista vain yhdessä
Mielenterveyshaasteista johtuva työkyvyttömyys on monisyinen viheliäs ongelma, joka ei ratkea yksittäisillä tempuilla. Ongelman ratkaisu vaatii pitkäjänteistä ja systemaattista lähestymistapaa sekä yksilöiden että yhteisöjen tasolla. Terveystalon johtavan epidemiologi Simo Taimelan mukaan mielenterveysepidemian taltuttaminen edellyttää sekä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä työyhteisöille, että kohdistettua ja vaikuttavaa hoitoa niille, jotka siitä eniten hyötyvät.
Käsitykset mielenterveydestä voivat estää hoitoon hakeutumisen: ”Mielenterveystyö ei ole mystiikkaa”
Terveystalon psykologi ja psykoterapeutti Matti Isosävin mukaan käsityksiä mielenterveystyöstä olisi tärkeä tuoda maanläheisemmäksi, jotta apua uskallettaisiin hakea jo ennen kuin kantokyky romahtaa.
”Vaiva oli niin häijy, että olin valmis leikkaukseen” – Osmo Ylösen selkä leikattiin aivokirurgin tarkkuudella
Osmo Ylönen joutui kokemaan, kuinka suunnattomia kipuja hermopinne voi aiheuttaa. Nyt hän pystyy taas puuhastelemaan mökillä ja lastenlastensa kanssa.