”Luota, että jalat kantavat” – päivä Terveystalon sairaalassa

7.00

Kevätaamun sarastaessa Helsingin Ruoholahdessa Tero Pulkkinen nousee Porkkalankadulla portaat sairaalan ovelle ja odottaa, että ovi avautuu summerista. Pulkkisella on mukana kyynärsauvat, mutta toistaiseksi ne kulkevat vielä nipussa.

Iltapäivällä niitä tarvitaan. Pulkkinen on menossa lonkan tekonivelleikkaukseen yhteen Terveystalon 17 sairaalasta.

”Tännepäin, vastaanottoon”, sairaanhoitaja Mira Salo ottaa Pulkkisen ovella vastaan.

Mira Salo on tullut hetki sitten töihin. Sairaalassa on rauhallista, mutta taustalla heräilee kokonainen ammattilaisten koneisto: vuoroaan aloittavat ajanvaraajat, anestesia- ja röntgenhoitajat, lääkärit, kirurgit, fysioterapeutit, laitos- ja välinehuoltajat. Kaikkiaan sairaalassa työskentelee yli 30 henkeä.

Tero Pulkkinen on yksi monista potilaista, jotka Ruoholahden sairaalan neljässä leikkaussalissa tänään leikataan.

”Jännittää”, hän myöntää. ”Mutta onhan tämä mahtava juttu, että vihdoin pääsee leikkaukseen.”

7.15

Sairaanhoitaja Mira Salo käy Tero Pulkkisen kanssa potilashuoneessa läpi tämän terveystietoja, kuten mahdollisia perussairauksia. Verenpaine mitataan, happiluku tarkistetaan sormesta ja iho mahdollisten tulehdusten varalta.

Turvallisuuden takia samat asiat käydään hoitopolun aikana läpi moneen kertaan. Fysioterapeutti ja leikkausajanvaraajat ovat ohjeistaneet etukäteen myös kotiin tarvittavat apuvälineet, kuten kyynärsauvat ja koroketyynyn, jotka he yleensä saavat kotipaikkakuntansa apuvälinelainaamosta.

”Sukanvetolaitetta et täällä tarvitse, me hoitajat olemme sukanvetolaitteitasi tänään”, Salo vitsailee.

Lonkan nivelrikon aiheuttamat kivut ovat rajoittaneet Pulkkisen liikkumista ja lopulta vaikeuttaneet jo kävelyä ja nukkumista. Työnteko on vielä onnistunut seisomapöydän ääressä, mutta harrastus on kärsinyt. Pulkkinen pelaa jääkiekkoa ikämiesjoukkueessa.

”Olen pelannut lätkää koko ikäni. Toive on, että kun kausi taas alkaa ja joukkueella on elokuussa ensimmäiset vuorot, pääsen jäälle.”

8.00

Sairaalan käytävillä käy jo rauhallinen kuhina, kun neljässä leikkaussalissa valmistaudutaan aamun ensimmäisiin leikkauksiin. Pulkkisen tekonivelleikkauksen lisäksi alkamassa on plastiikkakirurginen leikkaus.

Leikkausajat on porrastettu niin, että potilaiden odotusaika sairaalassa olisi mahdollisimman lyhyt. Vaativimmat, pidempää toipumisaikaa vaativat leikkaukset ovat aamulla.

Valtaosa leikkauksista tehdään päiväkirurgiana, jolloin potilaat pääsevät yöksi kotiin. Pisimmän toipumisajan sairaalan osastolla vaativat rintasyöpäpotilaiden rintarekonstruktioleikkaukset, neljästä viiteen päivään.

Leikkaavien lääkärien työtilasta kantautuu käytävälle keskustelua sahaamisesta. Siellä tekonivelkirurgit Rami Madanat ja Mikko Jokela suunnittelevat seuraavan viikon leikkauksia.

Tämän päivän leikkaukset kirurgit ovat suunnitelleet jo edellisellä viikolla. Tekonivelleikkauksen suunnittelussa huomioidaan muun muassa nivelten liikkuminen sekä mahdolliset virheasennot ja luupuutokset.

Madanat ja Jokela ovat kokeneita, kumpikin on tehnyt tuhatkunta tekonivelleikkausta. Kokemus tuo rutiinia.

”Aina on kuitenkin oltava myös suunnitelmat B ja C. Vaikka työ on systemaattista, pitää olla varautunut yllätyksiin, eikä mitään saa ottaa itsestäänselvyytenä”, Madanat sanoo.

8.20

”Nyt voi tulla.”

Hoitaja käy huikkaamassa kirurgien huoneen ovella, että sali ja potilas ovat valmiita.

Anestesialääkärin ja kirurgin käynnin sekä esilääkityksen jälkeen anestesiahoitaja Susanne Halmén-Björkestam on saattanut Pulkkisen leikkaussaliin.

Pulkkisen toiveesta leikkaus tehdään nukutuksessa, koska anestesialääkäri ei nähnyt tälle terveydellistä estettä. Toinen vaihtoehto olisi ollut puudutus ja rentouttavat lääkkeet.

Salissa sairaanhoitajat auttavat kirurgien ylle viimeisetkin suojavaatteet. Paikalla on tekonivelleikkaukselle tavanomainen hoitajakokoonpano: anestesiahoitaja, instrumenteista huolehtiva sairaanhoitaja ja kaksi valvovaa hoitajaa, jotka vastaavat potilasturvallisuudesta ja leikkaustiimin avustamisesta. Anestesialääkäri käy tarpeen mukaan.

Hetki myöhemmin leikkaussalin ovet sulkeutuvat, eikä steriiliin tilaan ole ulkopuolisilla asiaa.

9.18

Kirurgi Rami Madanat astuu ulos salista leikkauksen jälkeen.

”Hyvin meni, toimenpide meni suunnitelman mukaan.”

45 minuuttia on tyypillinen leikkausaika; tekonivelleikkaukset kestävät Terveystalon sairaaloissa yleensä 40–60 minuuttia.

Mikko Jokela ja hoitajat jäävät vielä sulkemaan haavaa radion soidessa salissa. 15 minuuttia myöhemmin Pulkkinen siirretään heräämöön ja salia aletaan tyhjentää.

Instrumenttihoitaja Sanna Kilpinen kärrää leikkausvälineet salista välinehuoltohuoneeseen teräslaatikoissaan, containereissa eli ”konteissa”. Välinehuoltaja Birgitta Kainulainen tarkistaa ja laskee jokaisen laatikon sisällön instrumentti kerrallaan puhdistusta ja desinfiointia varten.

Laitoshuoltaja Ave Vadi ryhtyy siivoamaan salia valmiiksi siellä seuraavaksi alkavaa selkäleikkausta varten. 

10.10

Sairaalan toisessa kerroksessa magneettikuvauslaite hurisee töitä läpi päivän, aamuseitsemästä iltayhdeksään. 

”Tarvitseeko tästä ottaa ACL”, kysyy röntgenhoitaja Tuire Nousiainen radiologi Sami Kiiskiseltä valvontahuoneessa.

Nousiaisen tietokoneen näytöllä näkyvät polven ristisiteet. Ne kuuluvat FC Lahden pelaaja Julius Tauriaiselle, joka parhaillaan makaa magneettikuvauslaitteessa luurit päässä. Tauriainen on loukannut polvensa pelissä muutama viikko aiemmin.

Valvomosta on kulku myös röntgenhuoneeseen, jossa kuvataan tänään monia leikkauksen jälkeen kontrolliin tulevia potilaita.

Tekonivelleikkauksen jälkeen kuvat otetaan yleensä kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen, mutta esimerkiksi osa olkaleikkauspotilaista käy vielä leikkauspäivän aikana röntgenissä.

11.39

Kun leikkauksesta on kulunut kaksi tuntia, Mira Salo vie Pulkkiselle potilashuoneeseen tämän aamulla välipalalistalta valitseman välipalan: tarjottimella on mehua, jogurttia, sämpylä, banaani ja suklaata.

Henkilökunnan taukohuoneesta kuuluu iloista puheensorinaa, myös siellä on evästäjiä.

Sairaalan palveluvastaava Tero Mäkinen kertoo, että sairaala on saanut asiakkailta myönteistä palautetta kodinomaisuudesta sekä hyvästä yhteishengestä, joka välittyy myös potilaille. Potilaille lähtöpäivänä tehtävän asiakastyytyväisyyskyselyn tulos on komeat 97/100. 

Leikkauksissa ja osastolla työskentelevien sairaanhoitajien työ vaatii paitsi rautaista ammattitaitoa ja kokemusta myös sosiaalista silmää ja huumorintajua, jotta ilmapiiri on rento ja turvallinen. 

”Miksi hän meitä kutsuikaan?” kyselee sairaanhoitaja Susanne Halmén-Björkestam kollegoiltaan, kun häneltä kysyy työnimikettä. 

Sanna Kilpinen, Anu Anttila ja Marja Mantila muistelevat erään leikkauspotilaan heille antamia lempinimiä.

”Elintoimintoja ylläpitävä rouva ja kirurgin aputytöt!”

12.55

“Hyvin menee. Nyt vain luotat, että jalat kantavat.”

Vain muutama tunti leikkauksen jälkeen fysioterapeutti Emilia Jonsson ja hoitaja Mira Salo auttavat Pulkkista nousemaan varovasti jalkeille ensimmäistä kertaa.

”Minä taas ohjaan, sinä vain teet”, Jonsson sanoo.

Jonsson on Pulkkiselle jo ennestään tuttu kasvo. Fysioterapeutti tapaa leikkaukseen tulevat potilaat muutama viikko ennen leikkausta. Tapaamisessa harjoitellaan esimerkiksi kävelyä kyynärsauvojen tuella.

Tapaamiset auttavat myös henkisessä valmistautumisessa. Fysioterapeutti keskustelee potilaiden kanssa siitä, mitä on odotettavissa ja mikä potilasta kenties pelottaa. Emilia Jonssonin mukaan usein suurin pelko liittyy juuri jalkeille nousemiseen leikkauksen jälkeen.

”Monet sanovat tuon tapaamisen jälkeen, että nyt minua jännittää, muttei enää pelota.”

13.13

Mira Salo kysyy, maistuisiko Pulkkiselle mehu, smoothie tai kahvi. Tunnelma potilashuoneessa on korkealla.

“Ihan mielettömän hyvä fiilis. Nyt tämä leikkaus on tehty”, Pulkkinen toteaa pediltä. 

Hän sanoo, että itse leikkaus ei niinkään jännittänyt, koska luotto lääkäreihin on kova, mutta kivut jännittivät. Lääkkeiden ansiosta kipua ei ole.

Seuraavaksi alkaa kuntoutus. Pulkkiselta on aiemmin leikattu olkapää, joten pitkäjänteinen kuntouttava jumppa on tuttua. 

”Fyssarit saivat silloin taottua minulle päähän, että se kaikki on suoraan verrannollista kuntoutumiseen.”

15.25

Leikkausajanvaraajien työhuoneessa lopetellaan työpäivää.

Leikkauspotilaan polku sairaalassa alkaa jo ennen leikkausta. Avainroolissa ovat leikkausajanvaraajat, jotka sopivat potilaan kanssa leikkausajankohdan ja kartoittavat tarpeen mahdollisille esitutkimuksille, jotta leikkaus voidaan tehdä turvallisesti.

Tänään ajanvarausvuorossa ovat Maria Tarkka ja Annamari Tanttu. He käyvät ennen leikkausta potilaan kanssa puhelimessa läpi tämän terveystilanteen ja muut esitiedot muun muassa anestesian ja lääkityksen suunnittelemista varten. Samalla he ohjeistavat, kuinka potilaat voivat valmistautua leikkaukseen ja sen jälkeiseen kotiutumiseen.

Tantun mukaan työ muistuttaa palapelin tai ristisanatehtävän kokoamista.

”Tässä pitää olla kokemusta ja tuntosarvet hereillä. Jos esimerkiksi potilas puuskuttaa puhelimessa, pitää hoksata kysyä, hengittääkö hän aina näin vai juoksiko esimerkiksi puhelimeen.”

Tieto saattaa olla ratkaiseva leikkauksen ja anestesian suunnittelun kannalta: esimerkiksi kaikkein huonokuntoisimpia potilaita ei voida hoitaa sairaalassa, jossa ei ole tehovalvontaa.

18.00

Sairaala hiljenee illaksi: viimeisetkin leikkaukset loppuvat yleensä iltakuuteen mennessä ja saleihin tehdään loppusiivous.

Iltapäivän ja illan mittaan osastolla olevat potilaat käyvät pienillä kävelyillä hoitajan ja fysioterapeutin ohjaamana sekä saavat ohjeet kotiutumiseen ja jatkohoitoon. Vointia seurataan ja kipuja hoidetaan.

20.30

Yöhoitaja saapuu vuoroon.

Valtaosa Ruoholahdessa tehtävistä leikkauksista tehdään päiväkirurgiana – tekonivelleikkauksistakin kolmannes, mikä on jopa kansainvälisesti verrattuna korkea luku. Pulkkinen jää ennalta sovitusti osastolle yhdeksi yöksi.

Leikkauksen tehneet kirurgit ja anestesialääkäri ovat tarvittaessa tavoitettavissa puhelimitse myös yöllä.

Sairaalan seuraava päivä käynnistyy taas aamukuudelta, kun yöhoitaja keittää aamupuuron.