”Olin hirveän helpottunut” – hormonihoito toi avun yli 15 vuoden piinaan

Jos Anneli Mannila, 82, olisi nelikymppisenä tiennyt sen minkä nyt, hän olisi voinut säästyä paljolta.  

Elettiin 1980-luvun alkua, kun Mannilan keho alkoi oireilla oudolla tavalla. Joka puolelle sattui, etenkin niveliä särki valtavasti.  

Ajatus muuttui niin takkuiseksi, että hän unohteli asioita. Pankissa työskennellyt Mannila joutui jatkuvasti varomaan, ettei tekisi virheitä töissä. 

– Pelkäsin, että olen sairastunut johonkin vakavaan, niin voimakasta kipua ja aivosumua minulla oli. 

Samoihin aikoihin Mannilan kuukautiset muuttuivat. Välillä ne olivat pitkään poissa, ja kun ne taas tulivat, vuoto oli runsasta. Niin runsasta, että eräänkin kerran hän joutui töissä lainaamaan vaihtovaatteet, koska hänen hameensa oli yltä päältä veressä. 

Samaan aikaan hän pyöritti miehensä kanssa nelilapsisen perheen arkea. 

– Olin aivan loppu. 

Oireet sopivat eri sairauksiin 

Anneli Mannila ravasi eri alojen lääkäreillä ja tutkimuksissa. Lopulta hänellä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, masennus ja pehmytkudosreuma eli fibromyalgia. 

Fibromyalgia on krooninen kipuoireyhtymä, joka aiheuttaa kipua esimerkiksi lihaksissa ja jänteissä, uupumusta ja erilaisia toiminnallisia oireita. Hormonaaliset muutokset, kuten vaihdevuodet, ovat yksi fibromyalgialle altistavista tai sen laukaisevista tekijöistä. 

Nykyään fibromyalgiaa pyritään hoitamaan lääkkeettömästi, mutta 1980-luvulla Mannilalle määrättiin opiaatteja. Ne ovat erittäin vahvoja kipulääkkeitä, joista voi tulla riippuvaiseksi. 

Lääkkeet auttoivat, mutta eivät vieneet oireita pois. 

– Yksikään lääkäri ei edes vihjaissut, että kyse voisi olla vaihdevuosista. Itsekään en osannut epäillä mitään sellaista, olinhan vasta vähän yli 40-vuotias. 

Gynekologi mainitsi kyllä hormonihoidosta joskus 1990-luvulla, kun Mannila oli kärsinyt oireistaan kymmenisen vuotta. Gynekologi kuitenkin korosti rintasyöpäriskiä ja painotti, että jokainen päättää itse, aloittaako hoidon vai ei.  

Tuohon aikaan hormonihoidon rintasyöpäriski sai suhteettoman paljon huomiota. Pitkään hormonihoitoon liittyy hieman kohonnut rintasyöpäriski. Useimmiten hoidon hyödyt ylittävät mahdolliset haitat. Riskien arviointi on aina yksilöllistä. 

Hormonihoito päätti 15 vuoden kärsimyksen 

Mannila päätti olla aloittamatta hormonihoitoa, koska hänen siskonsa oli juuri sairastunut rintasyöpään. Hän ei myöskään tiennyt, että hormonihoito voisi auttaa hänen oireisiinsa. 

– Se oli kauheaa aikaa. En yhtään ymmärtänyt, mistä on kysymys. Terapiastakaan ei ollut apua. 

Mannila joutui olemaan pitkiä aikoja sairauslomalla. Kun hän oli täyttänyt 52 vuotta, Kela suositteli jäämään sairauseläkkeelle. 

Joitakin vuosia myöhemmin Mannila meni toisen gynekologin vastaanotolle. Sillä kertaa gynekologi rohkaisi häntä aloittamaan hormonihoidon ja kertoi, että se voisi auttaa myös kipuihin ja muihin oireisiin. 

Niin kävi. Hormonihoito poisti kivut ja aivosumun, ja yli 15 vuoden kärsimys päättyi. 

– Olin hirveän helpottunut. Estrogeenilaastaria oli kiva ja helppo käyttää. Elämäni parani myös sen myötä, kun en enää tarvinnut vahvoja kipulääkkeitä. 

Mannila on tajunnut vasta viime vuosina, että todennäköisesti iso osa hänen vaivoistaan johtui vaihdevuosista. Hänen tietämyksensä on kasvanut, kun hän on lukenut aiheesta mediasta.  

– En usko, että kaikki vaivani johtuivat niistä, vaan varmasti oireet linkittyivät fibromyalgiaan ja kilpirauhasen vajaatoimintaan. Mutta hoitamattomat vaihdevuodet pahensivat oireita, siitä olen varma. 

Anneli Mannilan vaihdevuosioireet alkoivat, kun hän oli vähän päälle nelikymppinen. ”En ymmärtänyt, mistä oli kysymys”, hän sanoo. 

Onneksi tabut murtuvat 

Jos vaihdevuodet ovat vieläkin jossain määrin tabu, niin Mannilan nuoruudessa ja keski-iässä ne olivat todella vaiettu aihe. Mannila ei puhunut vaihdevuosista äitinsä eikä oikeastaan kenenkään muunkaan kanssa.  

– Muistan, että kun naapurimme joutui mielisairaalaan, äitini sanoi ohimennen, että vaihdevuodet voivat aiheuttaa sellaista. 

Vaihdevuosiin viitattiin vain vitsaillen. Mannila muistaa erään miespuolisen ystävänsä heittäneen huulta, että heti kun tämän vaimo alkaa kiukutella, vaimo saa laastarin takamukseen. 

– Tämä kuvaa hyvin sitä yleistä asennetta, että naiset eivät saa näkyä ja kuulua niin, että miehet joutuvat vaivaantumaan. 

Mannila on itsekin aktivoitunut ja alkanut puhua aiheesta vasta hiljattain. Hän uskoo, että hän ja monet muut naiset vaikenivat, koska he pelkäsivät naureskelua ja sitä, että vaihdevuosista tehdään vitsi. 

– En ymmärtänyt itsekään aiemmin keskustella tyttäreni kanssa vaihdevuosista. Kulttuuri oli sellainen. Mutta onneksi tyttäreni puhuu oman tyttärensä kanssa. 

Sittemmin hän on jakanut kokemuksiaan myös ystäviensä kanssa. He ovat myös kannustaneet Mannilaa kertomaan kokemuksistaan julkisesti. 

Vaihdevuosia ei tarvitse hävetä 

Moni asia on muuttunut vaihdevuosia koskevan tiedon ja tietoisuuden osalta. Toki Mannilakin tiesi, että naisille tulee vaihdevuodet ja että niiden seurauksena kuukautiset loppuvat. 

Mutta sitä hän ei tiennyt, kuinka moninaisia ja rankkojakin oireita vaihdevuodet voivat aiheuttaa ja kuinka aikaisin ne voivat alkaa. 

Ei tiennyt moni muukaan siihen aikaan – eikä tiedä tänäkään päivänä. 

Raskaasta kokemuksestaan huolimatta Mannila uskoo, että se sisältää opetuksen: asioista kannattaa puhua rohkeasti, ja lääkäreitäkin voi haastaa. 

– Vaihdevuosia ei tarvitse hävetä. Eihän kukaan häpeä hammassärkyäkään. 

 
Lue lisää vaihdevuosien hoidosta.