Näin Suomi voi vuonna 2024 – katsaus työikäisten terveyteen

Yleisesti ottaen sairauspoissaolojen määrä laski merkittävästi. Sairauspoissaolopäiviä kertyi vuoden 2023 aikana keskimäärin 10 päivää henkilöä kohden, mikä on 15 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2022.

– Jopa 42 prosenttia kaikista työntekijöistä pysyi koko vuoden terveenä, eikä ollut lainkaan poissa töistä sairauden vuoksi vuonna 2023. Vaikka vuosi 2023 tuntui alkavan infektioista johtuvien poissaolojen värittämänä, koko vuoden jaksolla hengitystieinfektiosairastavuus laski edellä mainitun terveysprosentiksi kutsutun luvun lailla takaisin tavanomaiselle tasolle ensimmäistä kertaa koronavuosien jälkeen. Tästä kertoo myös koronainfektioon liittyvien sairauspoissaolopäivien määrä, joka oli jopa 88 prosenttia alhaisempi kuin vuonna 2022, sanoo Terveystalon kehittämisylilääkäri Maaret Helintö.

Jo lähes puolet lyhyistä 1-3 päivän mittaisista sairauspoissaoloista esihenkilön myöntämiä

Terveystalon sairauspoissaolokoosteessa on mukana sekä Terveystalon työterveydessä myönnetyt poissaolot, että muualla kuin Terveystalossa myönnetyt poissaolot. Datasta selviää, että työkykyjohtamisen kulttuuri on Suomessa pysyvällä tavalla muuttunut, sillä yhä useammin lievissä oireissa voi sairastaa kotona esihenkilön luvalla.

– Kulttuurinmuutos on koronaepidemian kiihdyttämänä ollut nopea, sillä tällä hetkellä jo valtaosa asiakkaistamme on vastuuttanut esihenkilöt myöntämään lyhyitä poissaoloja. Asiakkaidemme kokemuksen mukaisesti poissaolojen kokonaiskesto lyhenee, kun niistä voidaan sopia ketterästi esimerkiksi päivä kerrallaan voinnin mukaisesti esihenkilön ja työntekijän kesken. Toimintatapa edellyttää esihenkilön ja työntekijän välistä luottamusta, ja esihenkilöiltä uudenlaisia johtamistaitoja, Terveystalon työterveyden apulaisylilääkäri Silja Komulainen kertoo. 

– Terveydenhuollon näkökulmasta esihenkilöiden vahvempi rooli poissaolojen myöntäjänä kasvattaa työterveystoiminnan vaikuttavuutta siirtämällä ammattilaisten työtä itsestään paranevien sairauksien, kuten flunssavirusten, hoitamisesta ja sairauspoissaolomyöntämisestä, työntekijöiden hyvinvoinnin ja työkyvyn tukemiseen ja ylläpitämiseen, täydentää Helintö.

Lue kuinka Puuilo sai poissaolot laskuun luottamukseen perustuvalla johtamismallin muutoksella

Terveystalossa otettiin loppuvuodesta 2023 käyttöön uusi asiakasohjausmalli, jossa hyödynnetään CE-merkittyä lääkinnällistä laitetta, Oirearvio-työkalua, digitaalisissa kanavissa. Tämä on osaltaan edistänyt omailmoituskäytännön hyödyntämistä.

– Kun Oirearvio on analysoinut asiakkaan antamat vastaukset ja arvioinut oireiden perusteella hoidon kiireellisyyden, se muistuttaa tarvittaessa ensin omailmoituskäytännöstä, jos organisaatiossa sellainen on käytössä. Näin toimimalla tuetaan kulttuurinmuutosta ja vapautetaan ammattilaisten vastaanottoaikoja heille, jotka niitä kiireellisimmin tarvitsevat, toteaa Komulainen.

Tuki- ja liikuntaelinvaivoista johtuvat poissaolot jatkavat laskutrendillä

Työfysioterapeuttien roolin muutos ja uuden roolin mahdollistamat suoraviivaisemmat hoitopolut ovat osoittautuneet tehokkaaksi tavaksi vähentää sairauspoissaoloja ja parantaa työkykyä.

– Terveystalossa olemme onnistuneet siirtämään työfysioterapeuttien työn painopisteen vahvemmin ennaltaehkäisyyn sekä työkykyjohtamiseen ja oikea-aikaiseen reagointiin. Tämä näkyy nyt nimenomaan keskipitkien 1-2 viikon mittaisten poissaolojen laskuna, sanoo Terveystalon johtava työfysioterapeutti. Janina Achrèn.

Myös korvaavan/kevennetyn työn suosittelu on kasvanut Terveystalossa jopa 60 prosenttia ja selittää osaltaan lyhyiden tuki-ja liikuntaelinpoissaolojen laskua.

– Tilanteissa, joissa työkyky on jonkin vamman tai oireen vuoksi rajoittunut kannattaa suosia rajoitteet huomioivaa vaihtoehtoa sairauspoissaololle. Työterveydessä olemme pitäneet tätä toimintamallia aktiivisesti esillä ja lähes neljäsosassa viime vuonna kirjoitetuista sairauspoissaoloista oli maininta soveltuvuudesta korvaavaan työhön. Erityisesti asiantuntijatyössä tuki- ja liikuntaelinvaivat vievät työkyvyn kokonaisuudessaan vain harvoissa tapauksissa, toteaa Komulainen.

Työikäisen väestön huono yleiskunto vaikuttaa jo lähitulevaisuudessa työikäisten jaksamiseen

Jopa 74 prosenttia työikäisistä ei liiku terveytensä kannalta riittävästi**. WHO:n mukaan liikkumattomuus on jo neljänneksi suurin itsenäinen kuoleman riskitekijä ja työelämän passiivisuus kasvattaa liikkumattomuuden riskiä entisestään.

– Pyrimme entisestään vauhdittamaan tuki- ja liikuntaelinvaivoihin liittyvien poissaolojen laskusuuntausta myös tulevina vuosina. Säännönmukainen terveystarkastustoiminta on esimerkki siitä, kuinka voimme herkkien signaaleiden avulla tunnistaa riskissä olevat henkilöt ja ohjata heidät jo varhaisessa vaiheessa tuen piiriin. Tavoitteenamme ei kuitenkaan ole vain reagoida hälytteisiin, vaan valmentaa kohti aktiivisempaa elämää ja auttaa yrityksiä luomaan aktiivisempia työpaikkoja. Oivalluttamalla henkilöt esimerkiksi henkilökohtaisen elintapasairausriskiraportin avulla elintapamuutoksen tarpeellisuuteen, onnistumme toivottavasti madaltamaan liikkumattomuudesta johtuvaa riskiä ja tukemaan muutoksen toteuttamisessa, Achrèn kertoo.

Muuttuva työelämä ja arjen epävarmuus näkyvät mielenterveysperusteisissa poissaoloissa

Mielenterveysperusteisten poissaolojen kokonaismäärä on pysynyt koko 2020-luvun vakaana. Tarkempi tarkastelu osoittaa, että trendissä näkyy siirtymä pitkistä poissaoloista lyhyisiin.

– Nyt nähtävä lasku pitkissä poissaoloissa kertoo siitä, että olemme onnistuneet vähentämään sairauspoissaolon kestoa varhaisella puuttumisella ja oikeilla hoitotoimenpiteillä. Pitkät poissaolot liittyvät diagnoosimielessä vahvemmin masennukseen, jonka hoidon vaikuttavuuteen Terveystalossa on erityisesti panostettu, sanoo Terveystalon psykiatrian erikoisalajohtaja Sami Leppämäki.

Vaikuttavuutta seurataan digitalisoiduilla PROM-mittareilla*** ja lyhytpsykoterapian vaikuttavuusseurannassa. Hoidon tehostaminen hoitopolkujen avulla on tuonut hyviä tuloksia.

– Esimerkiksi vuonna 2023 Terveystalon masennuksen hoitopolulla olevien henkilöiden oiretaso laski kolmen kuukauden aikana keskimäärin 25 prosenttia ja masennuksen vaikeusaste muuttui keskivaikeasta lieväksi. Psykoterapiajakson aikana koetut psyykkiset oireet vähenivät merkittävästi ja toimintakyky sekä elämänlaatu parani, Leppämäki kertoo.

Samalla kun pitkien poissaolojaksojen osuus on laskenut, lyhyiden poissaolojaksojen osuus on noussut. Tämä tarkoittaa, että mielenterveydelliset haasteet ovat yhä yleisempiä ja koskettavat yhä useampaa työikäistä.

– Lyhyitä poissaoloja aiheuttavien ahdistuneisuushäiriöiden esiintyvyys näkyy Terveystalon datassa sekä diagnoosien kasvuna, että psykologisesta kuormituksesta kertovina signaaleina. Työnantajilla on kyky vaikuttaa työn huokoisuuteen, työjärjestelyihin ja vakauttaa työympäristö muun ympäröivän elämän turbulenssissa. Muuttunut työelämä ja nykyaika vaatiikin enemmän johtamiselta ja lähiesihenkilötyöltä, jotta työ itsessään ei kasvata kuormitusta ja lisää ahdistusta, Leppämäki jatkaa.

Ahdistuneisuus kumpuaa vahvasti myös ympäröivän maailman epävarmuudesta ja näköalattomuudesta. Talousasioita ja huolta omasta tai perheen pärjäämisestä käsitellään sekä matalan kynnyksen mielenhyvinvoinnin palveluissa, että työkykyvalmentajien vastaanotolla.

– Yhteiskuntana meidän on pyrittävä löytämään keinoja ahdistuneisuuden hoitoon, jotta yhä kasvava työikäisten joukko ei syrjäydy työelämästä tarpeettoman aikaisin. Tarvitaan ennakointia, reagointia ja oikea-aikaisia toimia, jotta sellaiset ongelmat, jotka ratkaistaan muilla kuin lääketieteellisillä keinoilla, taklataan ennen kuin niistä tulee lääketieteellisiä työkykyongelmia. Esimerkiksi ammatillisen kuntoutuksen näkymä on huono, jos ahdistuneisuushäiriön perusteella lähdetään etsimään vaihtoehtoja, kertoo Terveystalon johtava työkykyvalmentaja Riia Astola-Pöllänen.