Mistä tunnistaa lapsen liimakorvan?

Liimakorva on erityisesti pienillä lapsilla esiintyvä salakavala vaiva, jonka oireet ovat tavallisesti epämääräisiä, kuten alentunut kuulo tai levottomuus nukkumaan mennessä. Vaiva huomataan usein rutiininomaisessa korvatarkastuksessa tai akuutin korvatulehduksen jälkeen. Liimakorva saadaan lähes aina hoidettua korvan putkituksella, ja joskus se hoituu itsestään.

Lapsen korvaa tutkitaan vastaanotolla.

Liimakorvan taustalla on korvan ilmansaantiongelma. Se syntyy, kun yhteys välikorvan ja nenänielun välillä ei avaudu normaalisti hengitettäessä. Liimakorva syntyy useimmiten korvatulehduksen jälkeen, mutta sitä voi esiintyä myös ilman edeltävää tulehdusta. Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ei juuri ole. Jos epäilee liimakorvatilannetta, kuulo on hyvä tarkistaa.

Liimakorvaa esiintyy tyypillisimmin pienillä lapsilla. Sen yleisyys noudattelee akuuttien korvatulehdusten ikäjakaumaa, jossa huippu asettuu puolen vuoden ikäisistä kaksivuotiaisiin lapsiin. Viiden vuoden kohdalla liimakorva muuttuu jo harvinaisemmaksi, mutta sitä saattaa toisaalta esiintyä joskus myös aikuisilla.

– Liimakorvan syntymiseen vaikuttavat jonkin verran perintötekijät sekä korvan ahdas anatomia. Kookas kitarisa saattaa myös olla yhteydessä liimakorvan syntymiseen, jolloin vaihtoehtona voi olla risan poistaminen, kertoo korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärimme Kimmo Saloranta.

Putkitus avaa liimakorvan

Liimakorvaa ei tarvitse hoitaa kiireellisesti, vaan tilannetta voi kaikessa rauhassa tarkkailla parin kuukauden ajan. Antibiootit eivät liimakorvaan tepsi, sillä kyse ei ole bakteeritulehduksesta.

– Hoitotoimenpiteet määräytyvät tilanteen mukaan. Hoitoa ei aina tarvita, vaan tilanne saattaa laueta itsestäänkin. Vaiva helpottaa kun korva saa jälleen ilmaa ja limaneritys loppuu, Saloranta selventää.

Tavallisimpana hoitokeinona käytetään putkitusta. Putkitus tehdään lapselle täydessä nukutuksessa, eikä korva ole kipeä nukutuksesta herättyä. Lankarullaa muistuttava putki hakautuu tärykalvoon varmistaen ilmansaannin välikorvaan. Putki kasvaa aikaa myöten itsestään ulos korvasta. Se pysyy korvassa muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen – keskimäärin kahdeksan kuukautta. Yksi putkituskerta riittää suurimmalle osalle potilaista, mutta noin 20 prosenttia vaatii uusintaputkituksen.

Pysyvät vauriot harvinaisia

Niin kauan kun liimakorva on akuutti eli lapsella on nestettä välikorvassa, se vaikuttaa kuuloa alentavasti. Kun neste saadaan pois, kuulo normalisoituu jälleen. Pysyvää vauriota ei synny, ellei liimakorvaa jätetä täysin hoitamatta. Hoitamattomassa tilanteessa tärykalvo saattaa loppuvaiheessa arpeutua kiinni, jolloin on olemassa pysyvä kuulon alenemisen riski.

– Arpeutuminen tapahtuu kuitenkin hitaasti ja jossakin kohtaa lapsen korvat yleensä tarkastetaan muutenkin, jolloin huomataan jos jotakin on vialla. Sodanaikaisen sukupolven korvissa saattaa nähdä arpeutumista, mutta sitä tuoreempia tapauksia ei ole tullut vastaan, Saloranta rauhoittelee.

Putkitettu liimakorva ei myöskään juuri vaikuta lapsen arkipäivään. Esimerkiksi tavalliset pesut ja vedessä polskiminen onnistuvat ilman suojausta. Jos kuitenkin aikeena on sukellella, suojaus on hyvä laittaa, jotta vältytään korvatulehduksilta. Muita rajoitteita putken kanssa toimimiseen ei ole. Kontrolleissa tulisi käydä putken kanssa noin viiden kuukauden välein.

Uutiskirjetilaajanamme saat asiantuntijoiden neuvoja ja vinkkejä oman sekä lapsesi terveyden ja hyvinvoinnin tueksi. Tilattuasi uutiskirjeen saat myös seitsemän viikon kokeilujakson Nextoryyn, jos et ole käyttänyt sitä aikaisemmin.

Tilaamalla uutiskirjeen annat Terveystalolle markkinointiluvan.

Lue lisää aiheesta