Lisääntymislääketieteen erikoislääkäri: ”hedelmällisyyteen liittyy useita harmillisia väärinkäsityksiä”

− Kun suunnitelmissa on perheen perustaminen, saatavissa pitäisi olla oikeaa ja lääketieteeseen pohjaavaa tietoa. Näin lapsia toivovat voivat tehdä tutkittuun tietoon perustuvia päätöksiä ja välttyvät turhalta stressiltä, kommentoi Terveystalon naistentautien ja synnytysten sekä lisääntymislääketieteen erikoislääkäri Johanna Aaltonen.

Aaltonen työskentelee myös Ovumian hedelmöityshoitoklinikalla ja kohtaa päivittäin potilaita, jotka toivovat raskautta tai joita oma hedelmällisyys pohdituttaa. Hän haluaa korjata yleisimpiä esiin nousevia väärinkäsityksiä hedelmällisyydestä. 

1. Naisen nuorekas olemus ja terveys eivät takaa munasolujen laatua

Aaltonen kertoo, että eniten vastaanotoilla pohdituttaa oma ikä. 

− Minulta usein kysytään, että paljonko on vielä aikaa. Tähän on valitettavasti vaikea vastata, sillä hedelmällisyyden lasku iän myötä on väistämätöntä ja hyvin yksilöllistä. Osa naisista voi tulla raskaaksi esimerkiksi vielä yli 40-vuotiaana, kun taas osalla on vaikeuksia jo kolmekymmentävuotiaana. 

Erityisesti sosiaalisessa mediassa liikkuu kuitenkin väitteitä siitä, että nuorekkaana pysyminen heijastuisi munasolujen ikääntymistahtiin ja naisia pelotellaan turhaan iän vaikutuksesta. 

− On valitettava tosiasia, että vaikka nainen olisi kuinka nuorekas ja terve ikäisekseen, munasolut ikääntyvät omaa tahtiaan. Terveellisillä elintavoilla, painonhallinnalla sekä tupakoinnin ja nikotiinivalmisteiden lopettamisella voi suojella omaa hedelmällisyyttä. Iän tuomaa vaikutusta munasolujen määrään ja laadun heikkenemiseen ei kuitenkaan voi estää. Pelotella ei saa, mutta on hyvä, että iän merkityksestä ja vaikutuksesta puhutaan. 

2. Hedelmöityshoidoilla ei voi kumota ikääntymisen vaikutuksia

Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on uskomus siitä, että hedelmöityshoidot voivat kompensoida naisen ikääntymisen vaikutuksia hedelmällisyyteen. 
 
− Naisen ikä on tärkeimpiä tekijöitä myös hedelmöityshoidon onnistumisessa. Esimerkiksi naisen täytettyä 40 vuotta, hoitotulokset alkavat merkittävästi heikentyä. Jos haaveilee perheen perustamisesta, ei siis kannata lykätä asiaa turvautumalla ajatukseen hoidoista sitten myöhemmin. Ainoastaan luovutetuilla munasoluilla tehtävillä lapsettomuushoidoilla voidaan kompensoida naisen oman iän mukanaan tuomaa hedelmällisyyden laskua, Aaltonen kertoo.

3. Hormonaalisen ehkäisyn käyttö ei jätä pysyviä vaikutuksia hedelmällisyyteen 

Sinnikäs väärinkäsitys Aaltosen mukaan on myös se, että hormonaalisen ehkäisyn käytöllä olisi haitallisia vaikutuksia hedelmällisyyteen. 

− Jo hyvin nuorenakin aloitetun hormonaalisen ehkäisyn vaikutus häviää lääkityksen loputtua. Raskaaksi voi tulla jo ensimmäisestä kierrosta, kun hormonaalisen ehkäisyn lopettaa. On hyvä tiedostaa, että mahdolliset aiemmat kuukautiskierron ongelmat voivat palata ehkäisyn loputtua ja oman kierron käynnistyessä.

4. Pelkällä AMH-arvolla ei voi ennustaa raskautta

Kun hedelmällisyyttä lähdetään selvittämään, yksi käytetyistä tutkimuksista on AMH-pitoisuus, joka mitataan verikokeella.

− AMH eli antimuller-hormoni antaa tärkeää tietoa naisen munasolureservistä. Se ei kuitenkaan kerro munasolujen laadusta. AMH-arvo voi auttaa tunnistamaan mahdollisia haasteita hedelmällisyydessä, mutta yksin sen pohjalta ei voi ennustaa raskauden mahdollisuutta varsinkaan nuorilla naisilla, Aaltonen kertoo.

5. Jos on huoli omasta hedelmällisyydestä, ei tarvitse odottaa vuotta ennen tutkimuksiin hakeutumista

− Julkisessa terveydenhuollossa lähete lapsettomuushoitoihin tehdään tyypillisesti, kun lasta on yritetty aktiivisesti vähintään vuoden ajan. Tutkimukset voidaan toki aloittaa aiemmin, jos tiedossa on raskauden alkamista selvästi vaikeuttava tilanne. Tällaisia ovat esimerkiksi kuukautiskierron häiriöt, endometrioosi tai muu hedelmällisyyteen vaikuttava sairaus.

Aaltonen kannustaa hakemaan tukea ja neuvoa heti, kun huolta herää.

− Erilaisiin hedelmällisyyttä kartoittaviin tutkimuksiin voi toki hakeutua myös itse ilman lähetettä. Naisen lisääntymisterveyttä voidaan selvittää ultraäänitutkimuksilla ja laboratoriokokeilla. Tärkeintä on kuitenkin saada asiaan perehtyneen lääkärin arvio tutkimustulosten merkityksestä raskautta toivovan naisen tai parin kohdalla, Aaltonen päättää.