Lihavuusleikkauksen läpikäynyt Johanna: ”Elämääni mahtuu nyt muutakin kuin painonhallintaa”

Johanna Markola, 50, oli ylipainoisten vanhempien ylipainoinen lapsi. Hän tiedosti asian jo pienenä, muut pitivät siitä huolen.

– Koulussa kiusattiin painostani, enkä saanut kavereita kuten muut, joten tunsin itseni ulkopuoliseksi. Ei niistä asioista silloin pystynyt kenellekään juttelemaan.

Punnitus tapahtui luokassa muiden edessä. Terveydenhoitaja teroitti, että Johannan tulee syödä vähemmän ja liikkua enemmän. Sen viestin hän on kuullut elämässään kyllästymiseen asti.

Teini-iässä alkoi painonpudotus. Välillä se onnistuikin; paino putosi erilaisilla dieeteillä useita kymmeniä kiloja. Ja palasi jälleen. Markola ajatteli, ettei hänellä vain ole riittävästi tahdonvoimaa – vaikka laihduttaminen hallitsi hänen elämäänsä.

– Stressi, ahdistus, pimeys, ilo, onnistumiset. Ne kaikki on kuitattu syömisellä – tai sen välttämisellä.

Vaikea lihavuus on väärin ymmärretty krooninen sairaus

Terveydenhuollossa Markola joutui käymään usein, sillä hän sairastui haavaiseen koliittiin ja muutama vuosi sitten hänellä todettiin tyypin 2 diabetes. Oletko miettinyt painonpudotusta? Yrittäisit syödä vähemmän ja liikkua enemmän!

– Ajattelin tuolloin, että lihavuus ja sen mukanaan tuomat sairaudet ovat minun oma vikani. Miksen pysty tekemään niin kuin käsketään, miksi aina retkahdan?

Markolan asenteen jakaa meistä moni, jopa osa terveydenhuollon henkilöstöstä.

Vaikean lihavuuden hoitoon erikoistunut professori Paulina Salminen pitääkin tiedon puutetta vaikean lihavuuden syistä, ja sitä kautta virheellistä asennetta, suurimpana esteenä hoitoon hakeutumiselle.

– Vaikea lihavuus on krooninen sairaus, jossa yksinkertaistettuna aivojen ja suolten välinen painonhallintaa ohjaava keskustelu ei toimi. Tiedämme monia vaikealle lihavuudelle altistavia tekijöitä, kuten esimerkiksi suolistohormonien poikkeavuudet, tietyt geneettiset tekijät ja monet asiat, joita emme vielä kaikkia edes tarkkaan tunne. Vaikeassa lihavuudessa ei ole kysymys tiedon tai tahdonvoiman puutteesta vaan biologiasta.

Salminen on yksi Suomen kokeneimmista lihavuuskirurgeista ja toiminut alalla jo kahden vuosikymmenen ajan. Hän leikkaa Turun Terveystalo Sairaalassa ja Turun yliopistollisessa keskussairaalassa, johtaa alan kansainvälistä huippututkimusta tekevää tutkimusryhmää, toimii maailman lihavuuskirurgisen yhdistyksen hallituksessa, aloittaa toukokuussa Euroopan lihavuuskirurgisen yhdistyksen puheenjohtajana ja kiertää maailmalla luennoimassa.

Salmisen mukaan vaikean lihavuuden kirurgiseen hoitoon soveltuvista ja siitä hyötyvistä potilaista vain 1–2 prosenttia on tällä hetkellä aktiivisen hoidon piirissä. Koska lihavuus on ydinsyy moneen liitännäissairauteen, kuten tyypin 2 diabetekseen, verenpainetautiin ja uniapneaan, on sen hoitamatta jättämisellä mittavat seuraukset sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta.

Vaikeaa lihavuutta voidaan hoitaa

Diabetesdiagnoosin saatuaan Markola havahtui miettimään, voisiko hänen lihavuudelleen löytyä lääketieteellistä hoitokeinoa. Hän otti yhteyttä Terveystalon sairaanhoitaja Marika Ortioon, joka varasi saman tien ajan Paulina Salmiselle.

Vaikean lihavuuden hoidossa lihavuuskirurgia on ainoa hoitokeino, jolla osoitetusti voidaan aikaansaada hyvä ja pysyvä painonlasku myös pitkäaikaisseurannassa. Lihavuuden hoidossa myös uusilla lääkehoidoilla on selkeä rooli joko yksinään tai yhdistelmänä kirurgian kanssa. Potilaan oma rooli ja sitoutuminen syömistavan ja -rytmin pysyvään muutokseen ovat onnistumisen kannalta keskeisiä.

– Yhteydenotto jännitti, sillä painosta on aina ollut vaikea puhua. Ihmettelin, kun kaikki sujuikin niin mutkattomasti, ja jo ensimmäisen lääkärikäynnin jälkeen sovittiin leikkauksesta Terveystalo Sairaalassa kolmen kuukauden päästä.

Paulina Salminen kävi potilaan kanssa läpi vaikean lihavuuden biologian, lihavuuskirurgisen leikkauksen kulun ja sen vaikutusmekanismin. Kullekin potilaalle parhaiten soveltuva lihavuuskirurginen leikkausmenetelmä valitaan yhdessä kokeneen lihavuuskirurgin kanssa. Ravitsemusterapeutin ohjeiden avulla Markola aloitti syömään opettelemisen jo ennen leikkausta. Lääkärin ja potilaan roolit, ja niiden hyvä yhteisvaikutus, kävivät selviksi pysyvän tuloksen aikaan saamisessa.

– Kilot eivät jääneet leikkauspöydälle, vaikka mahalaukkua pienennettiinkin aika lailla. Sen jälkeen on ollut paljon helpompi olla syömättä liikaa, mutta töitä on tehtävä.

Johanna Markola opetteli leikkauksen myötä syömisen uudelleen.

Kolmen viikon sairausloma kului kuntoutumiseen, ja ennen kaikkea syömisen opettelemiseen.

– Usein pieniä annoksia ja paljon proteiinia, kertaa Markola saamaansa ohjenuoraa, josta hän on jo reilun vuoden ajan pitänyt kiinni.

Diabeteslääkitys sai jäädä aloittamatta

Terveystalon lääkäriltä, ravitsemusterapeutilta ja sairaanhoitajalta Markola on saanut apua leikkauksen jälkeenkin, mutta painon pudottaminen ja sopeutuminen uuteen elämään ei ole ollut hänelle edes kovin vaikeaa. Herkkuja, joita hän aikaisemmin himoitsi, ei ole tehnyt enää edes mieli. Hänestä ei tunnu, että jostain olisi pitänyt luopua. Päinvastoin – elämä on antanut uutta.

Enimmillään 107 kiloa painanut Markola on nyt itseensä tyytyväinen 72-kiloinen. Diabeteslääkitys sai jäädä aloittamatta ja koliitin hoito on saatu tasapainoon.

– Parasta on, että olen vapautunut kaiken aikaa ajatuksissa pyörivästä laihduttamisen pakosta. Nyt aikaa ja energiaa jää myös elämiseen!

Nykyään hän saattaa hyvällä omalla tunnolla silloin tällöin syödä palan suklaata, tietäen, ettei ahmi koko levyä. Paino ei tule jojona takaisin. Hän on löytänyt myös kävelemisen riemun.

– Olen alkanut syömään vähemmän ja liikkumaan enemmän, Markola nauraa vihaamaansa lausetta.

Ilman leikkauksen ja hoidon tuomaa apua hänellä ei siihen olisi ollut mahdollisuutta, koska hän sairasti vaikeaa lihavuutta.

 Lue lisää lihavuusleikkauksesta Terveystalo Sairaalassa.