Lasten terveys ennen ja nyt: Lautaselle saa jättää ruokaa

Miksi muutos on tapahtunut?

− Oppi siitä, että lapsi pitää opettaa syömään lautanen tyhjäksi, on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Tässä ajassa oppi ei kuitenkaan enää päde, kun elämme yltäkylläisyydessä emmekä pula-ajassa. Sen sijaan nykyisin ajatellaan, että on hyvä kunnioittaa lapsen omaa arviota kylläisyyden tunteestaan. Syömisen ilo on tärkeä osa ruokailua. Kaikenlainen pakottaminen ruokapöydässä vie kauaksi siitä ja on siksikin pahasta.

Miten lasta voi auttaa tunnistamaan, milloin hän on täynnä?

− Kun vauva laittaa suun suppuun ja kääntää päänsä pois, se on merkki siitä, että hän on syönyt tarpeeksi. Isompia lapsia kannattaa pikkuhiljaa ohjata itse ottamaan sopivan määrän ruokaa. Ruokaa saa ottaa lisää tai jättää tähteeksi, jos ruoan syötyään jää nälkä tai ei jaksakaan syödä kaikkea. Osa lapsista kykenee synnynnäisesti tunnistamaan hyvin nälän ja kylläisyyden tunteen ja ruokailemaan sen mukaisesti, osa puolestaan on altis syömään liikaa, vaikka ruokamäärä olisi ollut jo riittävä. Vanhempi voi auttaa lasta tunnistamaan sopivaa annoskokoa keskustelemalla lapsen kanssa aterian jälkeen, miltä tuntuu, kun on syönyt liian vähän, sopivasti tai liian paljon. Jos jo tunti aterian jälkeen lapsella on nälkä, se on hyvä keskustelun paikka: Muistatko kun söit hetki sitten? Olisiko sittenkin pitänyt syödä vähän enemmän? Kehu lasta, kun hän tunnistaa syöneensä sopivasti, ei niinkään siitä, että hän söi lautasen tyhjäksi.

Mistä tietää, että lapsi syö tarpeeksi?

− Jos ruoka on lapselle tuttua, hän syö sitä aika varmasti riittävästi. Vieraampien ruokien kohdalla määrä voi jäädä liian pieneksi. Lasten makumieltymysten kehittyminen vaatii aikaa ja sitä, ettei ruokapöydässä ole pakottamista ja ahdistavaa tunnelmaa. Vanhempien voi olla vaikea kestää lasten valikoivaa syömistä. Kyllä lapsi kasvaa, vaikkei hänelle maistuisi kaikki sama, mikä vanhemmille. Niukan pääaterian jälkeen voi hyvin tarjota vähän isomman monipuolisen välipalan. Lapsi ei ole tahallaan syömättä. Hän ei vain jostain syystä pysty siihen vielä. Kun lapsi maistaa uusia makuja, häntä kannattaa kehua maistamisinnokkuudesta.

Lapsella saattaa olla kiire ruokapöydästä leikkimään tai vaikka kännykälle, jonka seurauksena syöminen jää vähäiseksi. Tähän auttaa aikuisten esimerkki eli se, että koko perhe rauhoittuu yhdessä ruokapöytään ja syö keskustellen.

Eikö ruoan pois heittäminen edistä ilmastonmuutosta?

− Ruokahävikin ajatteleminen on toki tärkeää, ja on hyvä opettaa lapselle, että hän pyrkii ottamaan vain sen verran ruokaa kuin syö. Aina sopivaa määrää ei kuitenkaan ennalta tiedä. Silloin on ympäristönkin kannalta parempi, että ruoasta tulee biojäteastiassa multaa kuin että se kertyy ylipainoksi kehoon.

Miten lapsi oppii kunnioittamaan ruokaa, jos sitä heitetään roskikseen?

− Ruoan arvostus ei ole siitä kiinni, jätetäänkö sitä lautaselle. Se tulee enemmänkin siitä, miten erilaisista ruoista puhutaan kotona. Sanotaanko, esimerkiksi, että kouluruoka on hyvää perusruokaa vai syömäkelvotonta? Arvostus kasvaa myös, kun perhe valmistaa yhdessä ruokaa ja keskustelee vaikkapa erilaisista raaka-aineista. Parasta ruoan arvostusta on se, että mukavaan yhdessä syömiseen varataan aikaa.

Lue lisää Lasten Terveystalon palveluista