Mitä tehdä, jos lapselle ei meinaa maistua mikään?
Makaroni kelpaa, mutta kukkakaali ei – nirsoilun sijaan nykyään puhutaan valikoivasta syömisestä. Ravitsemusterapeuttimme Päivi Lassila kertoo, miten valikoivaan syömiseen voi suhtautua ja miten sitä voi helpottaa.
Moni vanhempi tunnistaa tilanteen, jossa lapsi kieltäytyy järjestelmällisesti syömästä tiettyjä ruokia. Aiemmin tällaisia lapsia kutsuttiin nirsoiksi, mutta nykyään puhutaan mieluummin valikoivasta syömisestä.
– Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa lapsi kieltäytyy syömästä jotakin ruokaa. Tähän on siirrytty, koska valikoiva syöminen on terminä neutraalimpi kuin negatiivisemmin latautunut nirsoilu, kertoo ravitsemusterapeutti Päivi Lassila.
Syy tiettyjen ruokien välttämiseen voi piillä ruoan ulkonäössä, tuoksussa tai koostumuksessa, eli siinä, miltä se tuntuu suussa. Kyseessä on hyvin tavallinen ilmiö, joka voi ilmaantua jo taaperoiässä lapsen alkaessa syödä muun perheen kanssa samaa ruokaa.
– Osa syömisen opettelua on se, että opitaan sietämään erilaisia ruoan rakenteita. Vanhempana on hyvä muistaa, että lapset eivät nirsoile tahallaan – kyse on usein uutuudenpelosta tai esimerkiksi aistiyliherkkyydestä. Toki mukana voi olla myös yksilöllisen temperamentin tuomaa varautuneisuutta.
Joskus kyse on ARFID-syömishäiriöstä, johon liittyy hyvin valikoivaa ja rajoittunutta syömistä. Kyseessä on melko harvinainen ja huonosti tunnettu syömishäiriö, jossa syöminen syystä tai toisesta pelottaa, inhottaa tai ei vain kiinnosta.
Minkä ikäisillä lapsilla valikoivaa syömistä esiintyy?
Valikoivaa syömistä esiintyy eniten alle kouluikäisillä lapsilla.
Mitkä ruoat aiheuttavat eniten vaikeuksia?
Eniten vaikeuksia tuottavat karvaat kasvikset, kuten parsakaali. Moni lapsi karttaa myös kokolihaa. Vähänkään makealle maistuvia kasviksia, kuten bataattia ja palsternakkaa, opitaan usein syömään helpommin.
Pitääkö valikoivasta syömisestä olla huolissaan?
Asiaan on hyvä kiinnittää huomiota, jos jokin ruoka-aineryhmä puuttuu kokonaan – esimerkiksi, jos lapsi ei syö lainkaan kasviksia. Jos lapsen paino- tai pituuskasvussa ilmenee hidastumista tai mikäli ruokailutilanteet menevät hyvin vaikeiksi, tilanteeseen on tärkeää lähteä etsimään ratkaisuja. Tällöin apu voi löytyä esimerkiksi ravitsemusterapeutin vastaanotolta.
Miten lasta voi yrittää kannustaa maistamaan vieraampiakin makuja – vai onko maanittelu edes suositeltavaa?
Makumieltymykset muuttuvat pikkuhiljaa, ja siihen vaaditaan useita maistelukertoja. Happamia ja karvaita makuja voi joutua maistamaan jopa 20–30 kertaa, kunnes niihin alkaa tottua. Maistelua kannattaa harjoitella yhdessä mukavassa ilmapiirissä kehuen ja kannustaen, ehdottomasti ilman pakkoa tai painostusta. Jos ruokaa ei halua laittaa suuhun asti, voi sitä vaikka vain nuuhkaista tai tunnustella kädessä. Ruokarohkeus karttuu pienin askelin. Sen sijaan, että sanotaan ”hyi” tai ”en tykkää”, lasta voi ohjata sanomaan, että ”en tykkää vielä”.
Uusiin makuihin totuttelussa voi auttaa se, että uutta ruoka-ainetta yhdistetään tuttuun ja pidettyyn makuun. Esimerkiksi parsakaalin kanssa voi tarjota hilloa, johon sitä voi dipata. Kaikesta ei kuitenkaan täydy pitää, eikä kaikkea tarvitse edes maistaa. Ruokailusta ei kannata tehdä liian suurta numeroa.
”Ota vähän ja voit jättää lopun tähteeksi” -lupa madaltaa lapsen kynnystä ottaa uutta ruokaa lautaselle ja mahaan asti. Lapsia kannattaa kehua, sillä he ovat ylpeitä, kun oppivat uusia asioita: "Vau, olet oppinut syömään kukkakaalia!”.
Lapsi kannattaa osallistaa mukaan keittiöpuuhiin: viikon ruokalistaa suunnittelemaan, ruokakauppaan ostoksille sekä ruoanvalmistukseen ikätasoisesti avuksi pilkkomaan ja raastamaan. Ruokien maistaminen helpottuu, kun on ensin saanut tutustua ruokaan muiden aistien kautta.
Mitkä ovat tärkeimpiä ravintoaineita, joiden saanti kasvavan lapsen ruokavaliossa ainakin pitäisi turvata?
Yksittäisten ravintoaineiden sijaan huomio tulisi suunnata ruokavalion monipuolisuuteen. Tärkeintä on, että lautaselle päättyy aineita kaikista ruokaryhmistä.
Ravitsemusterapeutti osaa auttaa siinä, miten mahdollisia puutteita voi paikata ruoka-aineilla tai ravintolisillä. Lisäravinteet eivät kuitenkaan koskaan korvaa monipuolista ruokavaliota, eikä vitamiinien syöminen ikään kuin varmuuden vuoksi ole tarpeellista tai suositeltavaa.
Vastaava ravitsemusterapeutti
Tilaa Lasten Terveystalon uutiskirje
Uutiskirjetilaajanamme saat asiantuntijoiden neuvoja ja vinkkejä oman sekä lapsesi terveyden ja hyvinvoinnin tueksi.
Saat myös vaihtuvia etuja ja tarjouksia palveluistamme.
Lue lisää aiheesta
Voiko lapsi parantua allergiasta?
Terveystalon lastentautien ja lastenallergologian erikoislääkäri Péter Csonkan mukaan vastaus on monimutkainen.
Kuinka paljon lapsi tarvitsee liikuntaa viikossa? Lastenlääkäri vastaa
Terveystalon lastentautien erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori Annukka Hannula kertoo, että lasten liikunta on vuosikymmenten aikana vähentynyt.
Viisi vinkkiä, joilla lapsiperheissä voi ehkäistä flunssaa tautipiikkien aikaan
Lapsi voi sairastaa monen monta flunssaa vuoden aikana. Sairastumista on vaikea estää, vaikka olisi varovainen.
Miten kannustan lasta lukemaan kokeeseen?
Vastaava psykoterapeutti, perheterapeutti Tiina-Maria Sandelius vastasi uutiskirjeen lukijoiden kysymyksiin lapsen koulunkäynnin ja oppimisen tukemisesta.
Mitä vanhempi voi tehdä, jos lapsi ei tottele asetettuja rajoja?
Vastaava psykologi, psykoterapeutti Tania Virintie vastasi Lasten Terveystalon uutiskirjeen lukijoiden kysymyksiin rajojen asettamisesta.
Mistä tiedän, olenko liian ankara tai lempeä vanhempi? Kasvatustyyleissä yksi on tutkitusti ylitse muiden
Onko parempi olla kasvatuksessa ankara vai lempeä, ja miten erilaiset kasvatustyylit vaikuttavat lapseen? Kysymyksiin vastaa Terveystalon psykologi ja psykoterapeutti Lotta Heiskanen.