Itsensä hyväksyminen vahvistaa mielen hyvinvointia – paras tuki voi löytyä vertaisten joukosta
Oma identiteetti ja hyväksytyksi tuleminen ovat teemoja, joiden kanssa useimmat painiskelevat jossain elämänsä vaiheessa. Kokosimme Pride-kuukauden kunniaksi asiantuntijan ajatuksia aiheesta.
Oman identiteetin rakentuminen ja omaksi itsekseen kasvaminen ovat pitkiä prosesseja, jotka koskettavat lähes kaikkia. Aina itsensä kantaminen ylpeydellä ei ole pelkkä itsetuntokysymys.
– On monia syitä, miksi omana itsenään olemisen voi kokea vaikeaksi. Ihminen saattaa esimerkiksi pelätä, ettei olisi riittävä tai paljastuisi muiden silmissä huonoksi tai epärakastettavaksi. Siihen voi liittyä myös pelkoa kritisoiduksi tai torjutuksi tulemisesta tai jopa vihamielisyyden kohteeksi joutumisesta, sanoo Terveystalon psykologi Aino Kohtala.
Joskus itsensä pienentämisessä on kyse itsensä suojelusta – on helpompaa mukautua lähipiirin tai yhteiskunnan odotuksiin kuin haastaa niitä.
– Taustalla voi olla varhaisiakin kokemuksia siitä, että omat tarpeet eivät ole tulleet kuulluiksi eikä ole tullut nähdyksi omana itsenään. Tällaisten tilanteiden toistuessa voi helposti omaksua suojakuoren itselleen. Silloin ihminen voi jäädä vieraaksi itsellensäkin.
Sille, että joku ei hyväksy tai ei osaa suhtautua erilaisuuteen ympärillään, voi olla monia syitä. Vaikka nykyään lapsilla on usein mahdollisuus kasvaa moninaisessa ympäristössä, aina näin ei ole ollut. Jos erilaisuuden kohtaaminen herättää itsessä jotain, mitä ei ole valmis käsittelemään, erilaisuus saatetaan helposti kokea uhkana. Se ei kuitenkaan oikeuta olemaan suvaitsematon toisia kohtaan.
– Vastuu omista asenteista ja käytöksestä muita kohtaan on aina ihmisellä itsellään. Kaikki ansaitsevat tulla hyväksytyiksi omana itsenään ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta, Kohtala muistuttaa.
On uuvuttavaa ja etäännyttävää, jos arjessa joutuu jatkuvasti piilottamaan itseään. Monille vähemmistöille on kuitenkin tärkeää, että oman avoimuuden tason voi itse määrittää. “
Aino Kohtala
Vähemmistöstressi nakertaa jaksamista
Erilaisiin vähemmistöihin kuuluville itsensä hyväksyminen voi näyttäytyä ristiriitaisena. Jos oma oikeus tasavertaiseen kohteluun ja esimerkiksi lähisuhteiden suojaan vaikkapa avioliiton muodossa on vuosikymmeniä ollut julkisen debatin kohteena, omanarvontunto voi horjua. Ilmiölle on nimikin, vähemmistöstressi.
– Vähemmistöstressillä tarkoitetaan erilaisiin vähemmistöihin kuuluvien kokemaa erityistä psyykkistä kuormittuneisuutta. Se liittyy syrjinnän pelkoon ja muita suojattomampaan asemaan, Kohtala selittää.
Kokemus siitä, ettei riittävästi pysty olemaan oma itsensä, voi vahingoittaa. Ihminen voi kokea, että elämä on muuttunut tyhjäksi eikä tunnu omalta elämältä. Myös ihmissuhteet saattavat tuntua ontoilta ja persoonattomilta.
Kaikilla on elämässään monenlaisia rooleja, ja jokainen voi valita, mitä puolia milloinkin haluaa itsestään näyttää. Hyvinvoinnin kannalta tärkeää on voida olla riittävästi ja aidolla tavalla yhteydessä itseensä, vaikka toimisikin tilannekohtaisesti eri rooleissa.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta näyttää itsestään kaikkia puolia, jos se ei tunnu itsestä hyvältä tai turvalliselta.
– On uuvuttavaa ja etäännyttävää, jos arjessa joutuu jatkuvasti piilottamaan itseään. Monille vähemmistöille on kuitenkin tärkeää, että oman avoimuuden tason voi itse määrittää. Suomenkin kokoiseen maahan mahtuu iso kirjo yhteisöjä. Esimerkiksi sateenkaariparien kohtaamat asenteet voivat vaihdella paljonkin eri paikkakunnilla. Omaa identiteettiä saa halutessaan suojella – siihen vaikuttavat hyvin erilaiset tarpeet, Kohtala sanoo.
Verkostot voimavarana
Kun omana itsenä olemiseen liittyy haasteita tai pelkoja, yksi suurimmista tukipilareista on lähipiiri. Lähipiirin ei kuitenkaan aina tarvitse tarkoittaa perhettä tai sukulaisia – oman turvallisen yhteisön voi löytää myös muualta sosiaalisesta verkostosta, ystävien tai vertaisten luota. Myös sosiaalisesta mediasta voi löytää paljon erilaista vertaistukea. Erilaisiin tapahtumiin osallistuminen voi niin ikään olla tärkeä yhteisöllinen kokemus.
– On äärimmäisen tärkeää löytää riittävästi sosiaalista tukea ja läheisiä ihmisiä, joiden seurassa voi olla oma itsensä. Tärkeitä voimavaroja ovat kaikki viiteryhmät, joissa on turvallista olla ja joissa tulee hyväksytyksi. Vastaavasti omasta elinpiiristä voi rajata pois syrjiviä ympäristöjä ja siten pyrkiä vähentämään kuormitusta.
Oman itsen pohtimiseen on saatavilla myös apua ja tukea. Psykologin tai psykoterapeutin vastaanotolle voi kuka tahansa tulla ilman lähetettä pohtimaan asioita. Terapiassa voi työstää esimerkiksi henkilökohtaista kasvua ja kehitystä.
– Voidaan esimerkiksi pohtia, mitä omana itsenä oleminen omalla kohdalla tarkoittaisi. Millaista elämä olisi sen toteutuessa ja mikä seisoo sen tiellä?
Lue lisää aiheesta
Miten estämme työelämän ylikuumenemisen? - Tuoreen selvityksen mukaan 80 % suomalaisista kokee työelämän tahdin kiihtyneen
Terveystalon teettämän Inhimillisesti tehokas työelämä -kyselytutkimuksen* mukaan jopa neljä viidestä suomalaisesta kokee työelämän tahdin muuttuneen entistä nopeatempoisemmaksi ja kuormittavammaksi. Vastaajista ainoastaan 13 % kokee työelämän kehittyvän hyvään suuntaan. Tekemisen tahdin kiihtyminen näyttäytyy työikäisten kasvavana mielenterveysoireiluna, mikä vaikuttaa henkilöiden työkykyyn ja yritysten tuottavuuteen ja kasvunäkymiin. Terveystalon organisaatiopsykologit Jaakko Sahimaa ja Annamari Heikkilä peräänkuuluttavat kestävää tekemisen tahtia ratkaisuna työelämän ylikuumenemiselle.
Mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot kääntyivät vihdoin laskuun – Terveystalo sitoutuu kunnianhimoiseen tavoitteeseen vuodelle 2025
Suomessa menetetään vuosittain arviolta jopa 7 miljoonaa työpäivää mielenterveyteen liittyvien sairauspoissaolojen vuoksi. Sen lisäksi, että kroonistuessaan mielenterveyshaasteet voivat johtaa tarpeettoman ennenaikaiseen syrjäytymiseen työelämästä, tilanne on kestämätön myös suomalaisen elinvoiman ja kansantalouden kannalta. Terveystalon tuore data osoittaa, että oikea-aikaisilla ja tarkoituksenmukaisilla toimenpiteillä mielenterveysperusteisten poissaolojen kestoa on onnistuttu vähentämään ja niiden määrä on kääntynyt laskuun ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen. Tämä merkittävä käännekohta antaa toivoa siitä, että mielenterveyden kriisi voidaan ehkäistä, mutta se vaatii yhteisiä ponnisteluja kaikilta osapuolilta.
Merkittäviä hyötyjä pienillä muutoksilla koko yhteisölle
Mielenterveyshaasteiden taustalla on laaja kirjo tekijöitä, jotka ulottuvat geneettisistä ja temperamenttitekijöistä varhaislapsuuden kasvuympäristöön, nuoruuteen ja nuoreen aikuisuuteen, elämäntapoihin, sosiaalisiin suhteisiin, yhteiskunnallisiin olosuhteisiin ja työpaikan olosuhteisiin. Ongelman kompleksisuus tarkoittaa, että alati kasvavan mielenterveysepidemian taltuttamisessa kaikki keinot on otettava käyttöön. Ratkaisu kaipaa useammalta eri toimijalta yhtäaikaisia toimenpiteitä.
Viheliäät ongelmat voidaan ratkaista vain yhdessä
Mielenterveyshaasteista johtuva työkyvyttömyys on monisyinen viheliäs ongelma, joka ei ratkea yksittäisillä tempuilla. Ongelman ratkaisu vaatii pitkäjänteistä ja systemaattista lähestymistapaa sekä yksilöiden että yhteisöjen tasolla. Terveystalon johtavan epidemiologi Simo Taimelan mukaan mielenterveysepidemian taltuttaminen edellyttää sekä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä työyhteisöille, että kohdistettua ja vaikuttavaa hoitoa niille, jotka siitä eniten hyötyvät.
Käsitykset mielenterveydestä voivat estää hoitoon hakeutumisen: ”Mielenterveystyö ei ole mystiikkaa”
Terveystalon psykologi ja psykoterapeutti Matti Isosävin mukaan käsityksiä mielenterveystyöstä olisi tärkeä tuoda maanläheisemmäksi, jotta apua uskallettaisiin hakea jo ennen kuin kantokyky romahtaa.
Mihin tarkkaavuutemme katosi ja miten saamme sen takaisin?
Elämme ylisuorittamisen ja ärsykkeiden aikakautta, mikä vaikuttaa kykyymme ylläpitää tarkkaavaisuutta, kertoo Terveystalon psykiatrinen sairaanhoitaja ja ensihoitaja Joakim Harju.