Tulehduksellisiin suolistosairauksiin (IBD) kuuluvat Crohnin tauti, haavainen paksusuolitulehdus ja luokittelematon koliitti

IBD on lyhenne sanoista inflammatory bowel diseases. Sitä käytetään tulehduksellisista suolistosairauksista puhuttaessa. Kroonisiin tulehduksellisiin suolistosairauksiin luetaan Crohnin tauti ja colitis ulcerosa eli haavainen paksusuolentulehdus. Myös luokittelematon koliitti lasketaan IBD:n piiriin (IBDU). Siinä on piirteitä sekä Crohnin taudista että haavaisesta paksusuolentulehduksesta.  Tulehduksellisissa suolistosairauksissa on tyypillistä krooninen maha-suolikanavan tulehdus ja oireettomien ja oireisten kausien vaihtelu. Sairauksiin liittyy myös suoliston ulkopuolisia oireita. 
 
IBD-diagnoosin saa yhä useampi suomalainen: Suomessa on lähes 58 000 IBD-diagnosoitua, ja joka vuosi diagnoosin saa noin 2500 suomalaista. IBD-diagnoosin saaneista noin kahdella kolmesta on haavainen paksusuolentulehdus ja yhdellä kolmesta Crohnin tauti. Luokittelematon koliitti on harvinaisempi, ja sitä esiintyy vain noin joka kymmenennellä IBD-diagnoosin saaneista. IBD voi alkaa oireilla minkä ikäisenä tahansa. Yleisimmin IBD alkaa kuitenkin oireilla 20–35-vuotiailla.  
 
Syitä IBD:n takana ei osata juuri nimetä. Niin ympäristötekijöillä kuin tietyillä geeneillä on huomattu olevan yhteyksiä sairauden puhkeamiseen. Myös alhaiset D-vitamiinitasot on yhdistetty alttiuteen sairastua IBD:hen, mutta se, onko kyseessä syy sairauteen vai seuraus sairastumisesta, on vielä epäselvää. IBD on yleisempi länsimaissa, ja tästä syystä esimerkiksi ruokavalio, antibioottien käyttö sekä hygieniataso ovat olleet tarkastelun kohteena taudinkuvaa ja sen puhkeamista tutkittaessa.   
 
Tiesitkö? Maailman IBD-päivää vietetään aina 19. toukokuuta.  

Crohnin tautiin sairastuneiden suoliston puolustusjärjestelmä reagoi tavanomaista pidempään ja voimakkaammin ulkoisen ärsykkeen aiheuttamaan tulehdukseen. Crohnin taudille ei toistaiseksi ole tiedossa selkeää syytä. Tauti on yhtä yleinen miehillä ja naisilla, ja alkaa usein nuorilla aikuisilla, noin 20–35-vuotiailla. Lapsuusiässä Crohnin tauti puhkeaa yleensä noin 12-vuotiaana. Diagnooseja tehdään jatkuvasti yhä nuoremmille lapsille, ja sairaus ilmenee koko ajan useammalla nuorella.

On huomattu, että Crohnin tauti on osin perinnöllinen. Perintötekijöiden lisäksi myös joillain ympäristötekijöillä on huomattu olevan vaikutusta Crohnin taudin puhkeamiselle. Erityisesti länsimaissa Crohnin tauti on yleistynyt voimakkaasti samalla kuin elinolosuhteet ja elintavat ovat muuttuneet. Tätä yhteyttä on perusteltu esimerkiksi liiallisella hygieniatasolla sekä erilaisilla ravintotekijöillä. Sairautta ei kuitenkaan ole pystytty yhdistämään mihinkään tiettyihin ruoka-aineisiin, eikä tautia ole mahdollista parantaa ruokavaliolla. Stressin on todettu lisäävän Crohnin taudin oireita, mutta se ei suoranaisesti aiheuta sairautta. Myös bakteerien ja virusten osaa Crohnin taudin puhkeamiselle on selvitetty, mutta näitä ei ole pystytty yhdistämään sairauteen.

Yksi selvästi Crohnin taudille altistava sekä taudinkuvaa pahentava tekijä on tupakointi. Tupakoitsijoiden riski sairastua Crohnin tautiin on suurempi kuin savuttomilla. Monesti tauti on myös vaikeampi tupakoitsijoilla kuin niillä, jotka eivät tupakoi.

Crohnin tautia ei voi hoitaa ruokavaliolla. Monipuolinen ja ravintorikas ruokavalio auttaa kuitenkin yleisen hyvinvoinnin ja ravitsemustilan ylläpitämisessä, mikä useilla potilailla heikkenee. Crohnin taudin ei olla myöskään todettu aiheutuvan jonkin ruoka-aineen tai ruokavalion johdosta.Hyvän ravitsemustilan ylläpitäminen on tärkää lääkehoidon ja mahdollisen leikkaushoidon rinnalla. 

Ruokavaliomuutosten suhteen on aina tärkeää konsultoida asiantuntevaa ravitsemusterapeuttia tai lääkäriä. Toiminnallisia vatsaoireita, kuten ripulia, ummetusta tai ilmavaivoja voidaan usein helpottaa yksilöllisillä ruokavalinnoilla.

Oireet alkavat yleensä vähitellen. Oireiluiden välillä voi olla pitkiäkin aikoja, kuten viikkoja tai jopa kuukausia.

Tavallisimmat oireet ovat: 

• vatsakivut (usein kouristavia kipuja) 
• verinen uloste 
• pitkäkestoinen ripuli 

Colitis ulcerosan muita mahdollisia oireita ovat anemia, väsymys ja joissain tapauksissa myös kuumeilu.

Kuten Crohnin taudissa, myös haavaisessa paksusuolentulehduksessa lääkehoidolla on keskeinen rooli. Lääkitys tulee aina keskustella lääkärin kanssa läpi, eikä lääkitystä tule aloittaa, muuttaa tai lopettaa ilman, että on ensin konsultoinut hoitavaa lääkäriä. Lääkitystä tulee jatkaa myös oireettomina kausina. Tällöin lääkitys ennaltaehkäisee mahdollisia seuraavia oireiluja ja pienentää syöpäriskiä.

On tärkeää huomioida, että monet tavalliset tulehduskipulääkkeet voivat olla haitaksi sairaudelle. Näitä ovat esimerkiksi ibuprofeiinia ja ketoprofeiinia sisältävät lääkkeet. Ne voivat pahentaa oireilua ja lisätä taipumusta verenvuotoon. Reseptittömistä tulehduskipulääkkeistä parasetamoli on turvallinen kipuun ja kuumeeseen.

Leikkaushoitoon voidaan joutua turvautumaan, jos lääkehoito ei auta tarpeeksi tehokkaasti. Leikkauksessa poistetaan tyypillisesti koko paksu- ja peräsuoli. Ohutsuolesta rakennetaan suolisäiliö, jonka avulla onnistutaan säilyttämään peräaukko. Myös ohutsuoliavanne on mahdollinen. Leikkaukseen voi johtaa myös äkillinen ja vaikea tulehdus, suolen laajentuma tai puhkeaminen, voimakas verenvuoto tai solumuutokset. Leikkaushoito on kuitenkin harvinaista, vain noin 5-10 prosenttia joutuu sairauden puhjettua leikkaukseen. Myöhemmin leikkaushoitoa voi tarvita useampi, noin kolmannes sairastuneista.

Haavaiseen paksusuolitulehdukseen liittyy lisääntynyt paksusuolisyövän riski. Tämän takia on tärkeää, että sairastunut käy säännöllisesti lääkärin kontrolleissa ja hoitaa tautia lääkityksellä. Nämä ehkäisevät syövän kehittymistä. Paksusuolen alueen sairauksissa käytetään ennaltaehkäisevänä toimena paksusuolen säännöllistä tähystystä.

Rauhallisessa eli remissiovaiheessa useimmat voivat syödä tavallisesti eli ravitsemussuositusten mukaista monipuolista ruokaa. Tavoitteena on monipuolinen ja tasapainoinen tulehdusta vähentävä ruokavalio. Sairauden aktivoituessa ruokavaliota muutetaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Sairauteen voi liittyä myös ärtyvän suolen oireita, jotka eivät häviä rauhallisessakaan vaiheessa. Ärtyvän suolen hoitoon tarkoitetusta ruokavaliosta voi olla tällöin apua vatsavaivojen lievittämisessä. Ravitsemusterapeutti auttaa sinulle sopivan ruokavalion koostamisessa.

Jos sinulla ilmenee tulehduksellisiin suolistosairauksiin viittaavia oireita, on hyvä konsultoida lääkäriä matalalla kynnyksellä. Tulehduksellinen suolistosairaus diagnosoidaan aina tähystystutkimuksella ja koepalojen avulla. Aluksi oireita tutkitaan kuitenkin verikokeiden ja ulostenäytteen avulla.